Olenko "outo", kun arvostan ja kunnioitan kaikkia samanarvoisina?
Olen huomannut, että toiset käyttäytyvät eri tavalla eri ihmisiä kohtaan. En tarkoita sitä, että ovat rennompia tuttujen seurassa ja jäykempiä vaikkapa pomon seurassa, vaan sitä, että joillekin ollaan ystävällisempiä kuin toisille, vaikka nämä olisivat yhtä "mukavia".
Itse voin vilpittömästi sanoa, että olen yhtä ystävällinen, huomaavainen ja kunnioittava kaikkia tapaamiani ihmisiä kohtaan, tai joiden kanssa olen tekemisissä. Huolimatta siitä, mikä on tämän ihmisen ammatti, elintaso, ulkoinen habitus tms.
Mahtaako tämä olla harvinaista, vai tunnistatko itsesi tällaiseksi myös?
Kommentit (24)
olkaa hyvät ja lukekaa avaus uudelleen, ajatuksen kanssa. Puhutte eri asiasta.
Uusimmat kommentit ovat jatkoa jo keskustelun vellomiselle.
22
että joidenkin ihmisten käytöstä säätelee ei henkilön mukavuus vaan hänen varallisuutensa tai asemansa? Okei. Se ei ihan heti tule esiin tuosta tekstistä...
Joo, no se on vaan väärin. Kaikilla tavoin toimeen tulevissa on mukavia ja ääshouleja tyyppejä.
t. 22
Kykenen käyttäytymään asiallisesti sen aikaa kuin tilaisuus tai hyvät tavat vaativat, mutta liukenen kyllä paikalta enkä tahdo lähelleni tai kavereiksei joitakin ihmisiä. En vaikka olisivat sukulaisia.
Jos en kerta kaikkiaan siedä jotakuta, juttelen hänelle taatusti vähäsanaisemmin kuin ihmiselle, josta pidän valtavasti.