Lue keskustelun säännöt.
Kuinka vaikeaa voi 4-vuotiaan elämä olla...
26.02.2011 |
Siis pientä jumittamista ja muutosvastarintaa ilmassa.
Esimerkki 1:
Poika sai sormeensa paperiviillon. Laitettiin laastari ja puhallettiin pipiin. Muutaman päivän päästä ajattelin, että lienee moinen jo parantunut ja otin vaan laastarin pois, enkä laittanut uutta. Kolme päivää poika kulki joko käsi nyrkissä tai pidellen kiinni paidanhelmastaa. Selitys: Haavan jälki näkyi vielä eli sormi on vielä kipeä. Käden nyrkissä pitäminen johti siihen, että kun käsi kastui käsiä pestessä, se jäi kosteaksi ja lopulta iho oli aivan ryppyinen ja valkoinen nyrkin sisältä... (Väänsin puoliväkisin pojan nyrin auki) Annoin käteen palan talouspaperia, ettei käsi ihan hautuisi. Poika kulki kolme päivää paperi nyrkissään. Ok. "Taivuin" ja laitoin laastarin takaisin. (Poika ei itse pyytänyt laastaria, mutta...) Aina välillä koitin jättää laastarin pois, mutta sama rumba jatkui. Paidan helmassa roikkuminen tai paperitollo kädessä kulkeminen hankaloitti jo liikkumista ja toimimistakin... Oli sentään onneksi vasen käsi, joten syöminen ja piirtäminen sentään sujui...
Homma loppui siihen, että käteen tuli uusi haava (pienen pieni nirhama kädensyrjään jostain) ja nyt on sitten laastari ollut pari viikkoa siinä (tai muuten kulkee taas joku tolleroinen kädessä tms.) Edellistä haavaa podettiin kolme viikkoa... Kuinkahan kauan tätä nirhamaa?
Esimerkki 2: Kuopus ei juurikaan enää käytä tuttipulloa. Joskus harvakseltaan olen antanut illalla vellin pulloon, kun niitä kaappiin oli jäänyt ja tänään annoin viimeisen. Muuten on saanut pullon kyllä yöksi viereen, mutta siinä on ollut vettä, eikä se tytölle ole pahemmin maistunut = ei ole pulloa tarvinnut. Heitin sitten ohimennen tuota viimeistä velliä pulloon kaataessani, että se taitaa olla nyt sit loppu, eikä lisää ostetakaan. Voitas nakata noi pullot vaikka roskiin... Ja kuinkas sitten sattuikaan. Isoveli, joka ei todellakaan ole vuosiin pulloon kajonnut alkoi suunnilleen itkua vääntää. Ei niitä pulloja saa roskiin heittää! Ne pitää kuulemma laittaa kaappiin säästöön. Miksi? Noh, ei osannut sanoa. Ei kuulemma itsekään sentään tuttipulloon iltamaitoa halua (XD) Mutta pois niitä ei saa heittää. Ei missään tapauksessa. Koko illan varmisteli, etten nyt vaan ole heittänyt niitä pois...
Pojalla ilmenee aina aika-ajoin näitä ihmeellisiä päähänpinttymiä ja saattaa juuttua johonkin ihan pikkuasioihin vaikka kuinka pitkiksi ajoiksi. Tai napata keskustelusta jonkin asian, jonka ottaa elämäntehtäväkseen. Kuten nyt vaikka roskien lajittelu. Pyhä isä mitä sotkuja onkaan saatu aikaan, jos joku on meinannut laittaa vaikka maitopurkin sekajätteeseen tms.
Onko tää joku "vaihe" taas???
Kommentit (14)
Tuo haavajuttu nyt ei sovi meidän poikaan laisinkaan, mutta poisheittämisen vaikeus on kyllä ihan järkyttävää. Esim. kun poika kuuli, että serkkunsa olivat heittäneet ison kassin rikkimenneitä leluja roskiin, tuumi heti, että meidän täytyy hakea se kassi meille. Kun puhuttiin pienen auton myymisestä, kun meillä on just sattumalta vahingossa kolme autoa, alkoi poika itkeä, että sitä ei voi myydä, kun se auto on häntä varten, kun hän kasvaa. Itki sitä sitten ihan hysteerisenä. :(
Mitään lelujaan ei kykene heittämään pois, mutta meillä on nyt käytössä sellainen kassi, johon voi kerätä leluja, joilla ei leiki juuri nyt. Välillä sieltä käyn rikkinäisiä heittämässä pois.
Toivon, että meilläkin olisi vain vaihe meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n lapsen kanssa olen samaa mieltä, että roskiin ei mitään ehjää heitetä! Että mielummin sitten jollekin söpölle vauvalle kierrätykseen ne rakkaat vanhat tuttipullot.
mutta kun enimmäkseen ovat konepesussa sen verran kärsineitä, että yhessä jos toisessakin alkaa olla pientä halkeamaa pullon suussa.. Noita nyt kehtaa enää ees kelleen tyrkyttää ilmatteeksi (Vanhimmat pullot on ihan pojan peruja ja osa heitetty jo pois, kun ovat haljenneet jostain kohtaa lopullisesti)
Eli ovat ihan oikeesti roskiskamaa... Tuttiosia nyt ei kukaan kierrätä muutenkaan.
Vai tarttiskohan joku hirmuista läjää tuttipullon niitä renkaita??? ;D
Meillä viime maanantaina poika sai 4v rokotteen.
Sai tietenkin laastarin siihen kohtaan. Monta päivää kulki käsi koukussa. Sillä ei voinut tehdä mitään. Paitsi silloin kun en ollut samassa huoneessa ;) Laastaria ei olisi saanut millään ottaa pois! Tarralla sitten sain lahjottua. Mutta pipi vain säilyy kuulemma.
Jos pikkuveli koskee johonkin leluun millä 4 vuotiaani ei ole edes leikkinyt koko päivänä, pitää tietenkin juuri sillä hetkellä saada sama lelu. Äiti on sitten kamala kun kieltää ottamasta toisen kädestä sitä. Vaikka mitä listaan mahtuisi :) Mutta kyllä on vaikea elämä pojalla :D
olin sittenkin ihan normaali nelivuotias, kun tuossa iässä olisin halunnut säilöä pissanikin potassani, eikä niitäkään olisi saanut heittää pois. Onneksi vanhemmat huomasivat jemmausyritykseni ja kävivät julmasti tyhjentämässä potan. (Onneksi en sentään kakkoja halunnut tallettaa jälkipolvia varten XD )
joku ohimenevä vaihe... toivoo... Meillä 4,5 vuotiaan tytön elämä on kans todella vaikeeta, ja äidin siinä sivussa. Tollasia ihme päähänpinttymiä löytyy ja oikeestaan mikään ei tällä hetkellä mene ns. putkeen.
Kivatkaan asiat kuten pienemmän takia vähille jäänyt ulkoilu ei meinaa onnistua. Ensin kinuaa yli parinkymmenen pakkasella että on pakko päästä ulos, sitten kun lauhtuu niin on kyllä innoissaan lähdössä mutta ensin vetkuttaa vessaan menemistä, sitten myllii vaatteiden kanssa, ja lopulta ulkona ei ole MITÄÄN tekemistä... -no lähdetään sitten sisälle jos vaan valitat... -EN HALUA!
Arghh! Ja mä olen kumminkin ollu päiväkodissa yli 10v töissä että kaikennäköstä on tullu nähtyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelisin, että meilläkin oli tuossa 4-vuotiaana kaikki hurjan hankalaa...Pelkäsi mm.tuulta niin paljon, että ulkona roikkui vaan lahkeessa ja ölisi jos pienikin tuulenhenkäys kävi. Ei puhunut juuri muusta kuin pyörremyrskyistä, maanjäristyksistä yms. Pelkäsi myös kaikkia mahdollisia ääniä. Ja kyseessä muuten täysin normaali, vilkas ja erittäin reipas poika!
Helpotti kyllä onneksi ajan myötä:)
Vain joskus harvoin väsyneenä voi kiukuta jostain, mutta se johtuu aina vain väsymyksestä. Muuten on hyvin helppo tapaus.
Enkä muista, että meidän isommillakaan lapsilla olisi mitään vaikeaa vaihetta ollut tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pelätään lumiauroja... Pahimmillaan alkoi kiljua hysteerisenä jo ulko-ovella, vaikkei lumiauroja olis ollut lähimaillakaan. Ulkoilu oli "pikkuisen hankalaa"... *huoh* Nykyään jo onneksi suostuu ulos ilman hysteeristä kohtausta, mutta auta armias, jos lumiaura tulee näköpiiriin, niin sisään mennään ja kovaa... Tai jos ollaan jossain kauempana kotoa, niin sinkoilee hysteerisenä ihan mihin sattuu, ellen pidä aloillaan...
ap
joku ohimenevä vaihe... toivoo... Meillä 4,5 vuotiaan tytön elämä on kans todella vaikeeta, ja äidin siinä sivussa. Tollasia ihme päähänpinttymiä löytyy ja oikeestaan mikään ei tällä hetkellä mene ns. putkeen.
Kivatkaan asiat kuten pienemmän takia vähille jäänyt ulkoilu ei meinaa onnistua. Ensin kinuaa yli parinkymmenen pakkasella että on pakko päästä ulos, sitten kun lauhtuu niin on kyllä innoissaan lähdössä mutta ensin vetkuttaa vessaan menemistä, sitten myllii vaatteiden kanssa, ja lopulta ulkona ei ole MITÄÄN tekemistä... -no lähdetään sitten sisälle jos vaan valitat... -EN HALUA!
Arghh! Ja mä olen kumminkin ollu päiväkodissa yli 10v töissä että kaikennäköstä on tullu nähtyä!
Kuulostaa erittäin tutulta.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tämä elämän vaikeus 4-vuotiaalla tytöllä on siis ihan tavallista :) miettinytkin että mikäköhän nyt on oikeasti koko ajan vikana.
meidän 4 v pojan kohdalla. Liekö syynä se, että meillä on myös isoveli. Pojat ovat aika villejä eivätkä juuri päätään hetkauta pikkumuutoksista tai "vammoista". Kysyä kyllä saattavat, muttei noin voimakasta reagointia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika ei pahemmin hetkahda vammoista, joista ei jää jälkiä. Se on kattos juurikin niin, että jos ei tuu verta, ei voi sattuu :D
saa käyttää toisten vanhoja tuttipulloja! Niistä irtoaa muovin kovikkeita tms. jotka jo pieninä määrinä tekee vahinkoa. Aina naarmuiset roskiin ja joka lapselle uudet!
Meillä pipit oli kauhistuksia yhteen aikaan. Just vedettiin hihaa käden päälle, jottei pipi näkyisi... Meni useampi päivä ennen kuin edes tajusin, miksi vain tietyt isot paidat kelpasivat päälle (liian pitkät hihat peitti käden paremmin).
Ja sitten tuli se vaihe, kun laastarit oli kauhistus, sillä ne tarttuu ihoon kiinni! Iik, ja niiden pois otto on kauhistus!
Entäs se kerta, kun jalkaan meni tikku?
AP:n lapsen kanssa olen samaa mieltä, että roskiin ei mitään ehjää heitetä! Että mielummin sitten jollekin söpölle vauvalle kierrätykseen ne rakkaat vanhat tuttipullot.