Arrggghhh - Taitoluistimista ja kiekkoluistimista - jäkätystä....

olen siltä mieltä, että kirjoitat AIVAN TÄYTTÄ ASIAA. Hittolainen, mitä " autottamista" on pienen pojan elämä alusta asti. Auto sitä, auto tätä, leiki autolla. Ja kun poika mieluummin roudaa perässään itsensä kokoista nallea, ohjataan silti autoihin. Samastahan tuossa on kyse.

Meidän poika on tosi fyysinen ja ollaan mietitty miehen kanssa jotakin urheiluharrastusta. Tanssi olisi tosi hyvä juttu, koska poika tykkää tanssia. Ei baletti, mutta joku muu (poitsun ruumiinrakenne on samanlainen hämäläinen maatiaismalli kuin äidillään). Mutta ei helvetti, jalkapalloa sen olla pitää. Tämä on yhteiskunnan viesti.



Ärmh.

Minunkin puolestani AAARRGHHH...! Tuosta kertomastasi asiasta ja monesta muustakin.



Tyttären (11 v) luokka on menossa ensi syksynä saaristoon leirikouluun. Leirikouluun suunniteltu ohjattu kalastusretki on aika kallis, kuitenkin mielenkiintoinen kun pääsisi pyytämään merikalaa.

No, eikös vanhempainillassa sitten esitetty, että jospa kalastusretki kuitenkin järjestettäisiin - POJILLE.



Älähdin heti. Meidän tyttö on kova kalastamaan, hänellä on hyvät vehkeet, on asiantunteva ja nauttii touhusta. Nytkin kävi viikonloppuna molempina päivinä virvelillä pyytämässä kotimme lähijärvestä kirjolohen!

... että tälläkin palstalla muutama pari viikkoa sitten joku kysäisi, " löytyykö niitä POIKIEN LELUOSASTOLTA" .



Ehkä se oli lipsahdus, kun kirjoittaa nopeasti lipsahduksia saattaa tulla.

Mutta silti...!

Hei!



Tuli näistä mieleen meidän eskarin jalkapalloturnaus, jossa oli tarkoitus, että KAIKKI pelaavat jalkapalloa. No, eräs äiti sitten keksi, että osa voisikin olla sellaisia kannustusjoukkoja ja yllätys, yllätys, kaikki kannustusjoukkolaiset olivat tyttöjä söpöissä hepenehameissa vappuhuiskuilla hosumassa.

Oma tyttömme kävi valtavaa sisäistä painia, kun halusi pelata, mutta kaikki tyttökaverit halusivat hepeneissä kannustamaan. Lopulta tyttö päätti, että menee pelaamaan, mutta selvästi harmitti se, että lähes kaikki muut pelaajat olivat poikia.

Kyllä tytöt saa olla pikku hepeneissään kannustusjoukoissa jos haluavat tai näteissä luistimissaan keikaroimassa jäällä..

Ei kaikista tytöistä tartte kasvattaa losoperseisiä lyhyttukkaisia ämmiä jotka ei tiedä mihin ripsiväriä levitetään...että näin..

Eli olen mielestäni oikeassa kun olen sitä mieltä, että lapsilla on oikeus olla ja kasvaa sellaisiksi kuin he ovat sen sijaan, että heitä pienestä pitäen väkisin tungettaisiin ympäristön painostuksesta joihinkin kuviteltuihin malleihin ja rooleihin.



Itse asiassa olen jopa sitä mieltä, että tällainen rooleihin änkeminen saattaa aiheuttaa psyykkisiä ongelmia myöhemmin, kun ihminen ei lainkaan tiedä, mikä hän itse oikeasti on ja miltä hänestä tuntuu, vaan hän on vain oppinut miellyttämään muita ja tekemään niin kuin " kuuluu tehdä" . (Mitä ilmeisimmin tämä on tapahtunut ainakin sinun kohdallasi)



Minä en siis lainkaan ymmärrä, miksi vain naisen genitaalit omaavilla henkilöillä saisi olla oikeus käyttää hepeneitä tai keikkaroida näteissä luistimissä jäällä. Miksi ihmeessä minun pitäisi kieltää luistelu, hepeneet tai vaaleanpunaiset vaatteet pojaltani joka niitä haluaa vain siksi, että sinun mielestäsi se ei ole sopivaa? Ja mikä ihmeen oikeus aikuisella ihmisellä on arvostella lapsen itse valittua harrastusta suureen ääneen julkisesti?



Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kuka tahansa käyttää hepeneitä tai keikkaroi jäällä, jos se on HÄNEN OMA TAHTONSA. Sen sijaan vastustan jurkästi sitä, että lapset tungetaan johonkin juttuun, harrastukseen tai vaatteeseen vain sen takia, että he ovat jotain sukupuolta. Ihmisellä tulee olla ihan yhtä lailla oikeus kulkea hepeneissä ja keikkaroida kuin leikata hiuksensa lyhyiksi ja olla käyttämättä meikkiä ilman, että heitä valinnastaan noin törkeästi arvostellaan. Ja tämän oikeuden tulee koskea sekä tyttöjä että poikia ja sekä naisia että miehiä!

Sinut on pikkutytöstä saakka istutettu tiukasti tytön ja naisen malliin. Sinulle tehtiin hyvin selväksi, miten tyttöjen ja naisten kuuluu käyttäytyä, olla ja ajatella, aika lailla eri tavalla kuin sinulle opetettiin millaisia pojat ovat. Sait hyväksyntää ja kehuja, kun opit olemaan naisellinen, näyttämään kauniilta, pukeutumaan hepeniin, leikkimään nukeilla, harrastamaan tyttömäisiä juttuja jne. Joskus ehkä innostuit myöskin jostain rajummasta, ympäristön mielestä poikien jutusta, mutta se ei ollutkaan sopivaa: siitä tuli moitteita, ehkä rangaistuskin. Sen jälkeenkin olisit joskus halunnut koettaa jotain poikamaista, mutta muistit, ettei se sovi tytölle.



Ajan myötä unohdit poikajutut ja " sopeuduit" rooliisi naisena. Opit jopa nauttimaan miesten huomiosta keimaillessasi ja siitä, että osasit meikata ja pukeutua kauniimmin kuin luokan muut tytöt. Välillä tosin vähän harmittivat ne pari likkaa, jotka kävivät samoissa futistreeneissä luokan makeimman kundin kanssa, mutta nehän sanoivat itsekin olevansa vain kavereita - sitäpaitsi ne olivat rumia eivätkä edes uskaltaneet ryypätä luokkabileissä. Sinulla kävi flaksi poikien kanssa ja opettelit yhä uusia naisellisia villityksiä: jalkasi ehkä kärsivät korkokengistä, mutta viis siitä, se kuuluu naisen elämään. Tupakkaa kului ja viina virtasi, mutta sehän olikin villiä nuoruutta. Pääsit opiskelemaankin ehkä sihteeriksi, lähihoitajaksi tai lastenhoitajaksi - tai ehkä poikien kanssa seurustellessa sinusta tulikin " vain" siivooja tai alusvaatekaupan myyjä.



Jossain vaiheessa heräsit todellisuuteen. Huomasit, että ne luokan rumilukset, poikien karttamat " losoperseet" ja meikkaamattomat tytöt jotka keskittyivät kouluaikana vain oppikirjoihin, olivatkin menneet yliopistoon, valmistuneet, edenneet urallaan, mutta ehtineet siinä sivussa perustaa perheenkin. Heillä tosin oli puolisonaan se luokan hiljaisiin kuuluva nörttipoika, joka nykyisin tosin onkin Nokialla töissä, he asuvat isossa omakotitalossa ja kuljettavat kaupunkimaasturilla lapsiaan taitoluisteluharkkoihin. Ja mikä pahinta, näyttävät nauttivan elämästään vaikkeivät edelleenkään osaa meikata - firman pikkujouluja vartenkin käyvät kampaajalla. No ovatpahan edes ruvenneet käymään jumpassa, mutta sinnekin pukeutuvat kulahtaneeseen T-paitaan.



Ja sinä - sinä olet edelleen siinä samassa siivousfirmassa. Komea miehesi lähti nuoremman ja kauniimman matkaan ja koetat yksinhuoltajana kiristää vyötä, että pystyisitte asumaan kunnan vuokrakolmiossa. Mutta tiukkaahan se kieltämättä tekee kun tupakkaankin menee niin paljon rahaa, saatanan kapitalistit! Ja ravintolaan - kulmakapakassa käy edelleen flaksi ja aika ajoin keskustan ravintolasta löytyy joku komeampikin yksilö. Mutta kun on nuo lapset, kukas sitä yksinhuoltajaa huolisi - tai huoliihan sitä - onhan niitä lyhyitä suhteita tullut ja mennyt. Ja sitäpaitsi sinähän et ole edelleenkään alistunut niiden meikkaamattomien losoperseiden tasolle: sosiaalitoimistossakin käyt minihameessa, korkokengissä ja täydessä sotamaalauksessa ja päiväkodin vanhempainillassa muistat aina mainita, kuinka sinun lastasi ei sitten saa viedä kurakelillä ulos etteivät vaaleanpunaiset ballerinatossut likaannu.



Niin - ja lapsillesi osaat edelleen tähdentää, kuinka on tärkeää miellyttää muita ja kelvata muille. Omat toiveensa, tahtonsa ja tunteensa kannattaa haudata syvälle, ei niitä kukaan kuitenkaan kysele. Kun kovettaa mielensä ja oppii miellyttämään muita, vetelemään oikeista naruista, niin pärjää - ainakin kohtuullisesti. Ei kannata yrittää liikaa tai kulkea vastavirtaan, ei se kuitenkaan kannata. Jotkut toki ovat pärjänneet silläkin tavalla, mutta eihän nyt sinun lapsesi, se on niin huono ja epäonnistunutkin. Sitäpaitsi naisen kuuluu olla naisellinen, juuri sillä tavalla naisellinen kuin sinä sen ymmärrät - muu on epänormaalia ja kaikkea epänormaaliahan kuuluu arvostella, parjata ja haukkua estoitta. Itsehän ovat kerjänneet kun eivät ole sopeutuneet normeihin!



Sitäpaitsi niissä ballerinatossuissa ei voi pelata futista, joten parempi vain pukea pikku hepenet päälle ja tyytyä sipsuttelemaan kannustusjoukoissa.





Kaikella ystävyydellä - viestisi tyyli paljastaa itse viestin todistavan ihan muuta kuin mitä siinä lukee ;)

Ei kai kukaan muu kuin mies käytä sanaa losoperseiset. Tyyli myös oli lyhyt perustelematon ja heitetty puolihuolimattomasti. Oletin automaattisesti että kyseessä on mies.

Ei - kyllä Giga@n täytyy olla nainen!



Ei kukaan muu kuin nainen vaivaudu haukkumaan toisia naisia noin yksityiskohtaisesti - itsetunnon täytyy olla kiinni ulkonäöstä ja siitähän on helppo haukkua toisia, varsinkin kun ei näe. Sitäpaitsi ei miehiä kiinnosta tyttöjen oikeudet tai harrastukset, ainakaan sellaisia miehiä jotka kirjoittavat noin sovinistiseen malliin. Itse asiassa sellaiset miehet tuskin eksyvät vauva-lehden palstoille ;)

Sinänsä mielenkiintoista, että toisille tulee samasta tyylistä mieleen nainen ja toisille mies. Osoittaa minusta jälleen kerran myös sen, etteivät ne tyypillisinä sukupuoliominaisuuksina pidetyt asiat niin itsestäänselviä olekaan. Ihan samalla tavalla kuin vauvan sukupuolen pystyy päättelemään vain vaatteista ja neutraaleihin vaatteisiin puetusta vauvasta ei voi tietää, niin pystyy näemmä täälläkin ihmisen sukupuolen päättelemään vain nimimerkistä, jos se sukupuolisidonnainen ja muutoin ei!



Mites olisi, jos puhuisimme lapsistammekin vain lapsina, niin kukaan ei voisi arvostella siitä, että pojat puetaan vaaleanpunaisiin hörhelöihin ja tytöt viedään futisharkkoihin ;)

Pysy vain kyökkipsykologina sillä arviosi meni todellakin päin honkia...

Ensinnäkin saanen pyytää anteeksi NIILTÄ joita olen tuona päivänä muutenkin loukannut tökeröillä kommenteillani johtuen muutamasta viinilasillisesta jolloin sanavalmiuteni on juuri tuota luokkaa..

Ja sulle ap...oletko aivan varma että kyseinen lapsi halusi kiekkoluistimet sitä varten että haluaisi pelata jääkiekkoa poikien kanssa vai halusiko kiekkoluistimet kaunoluisteluharrastukseen jolloin äiti kertoi lapselleen minkälaisia luistimia kaunoluistelussa tytöt pitävät??Ei selvinnyt ihan tarkkaan tekstistäsi..

Ja yhä edelleen olen sitä mieltä että tytöt saavat keikaroida hepenissä ja suurin osa näin haluaakin..

Jos pojat ja tytöt leikkivät roolileikkejä esim. tarhassa niin suurin osa leikki-ikäisistä tytöistä haluaa olla prinsessa kun taas poika mieluusti ottaa sen viitan ja leikkii ritaria..

Enkä usko että heitä siihen sen kummemmin on " ohjattu" ....taitaa olla nämä jutut aikalailla geeneissä...tytöt ja pojat kun OVAT erilaisia..

Jos menet sinne lasten leluosastolle niin kyllä ainakin täältäpäin löytyy poikien ja tyttöjen leluille ihan omat hyllynsä....

Eka viesti hämäsi. Nyt oli selkeästi nainen...

Ihan asiaa kirjoittaa ap. Meillä on tytölle kiekkoluistimet, koska hän koki taitoluistimet liian vaikeiksi. Ei kän niillä pystynyt opettelemaan luistelua laisinkaan, vaan oli nenällään jatkuvasti (tyttö 7v). Lapsistamme toinen, 10 v poika harrastaa jääkiekkoa, ja joukkueen toinen maalivanti on tyttö. Todella hyvä sellainen vielä. Hiukan jännittää, koska tyttö lakkaa käymästä jääkiekossa, voisi kuvitella että pukuhuonetilanteet viel ämuutaman vuoden kuluessa muuttuvat hankaliksi. Mutta onneksi vielä ei niin ole. Ja jäällä tyttö on tasavertainen.

Tuttavan pojan suurin syntymäpäivälahjatoive oli tanssihame. Tässä kohtaa äitinsä ei sitä kuitenkaan kehdannut ostaa (poika 3v eikä harrasta mitään tanssiin liittyvää). Mutta teki kyllä verhokankaasta pojalle hameen. Tuskin tuosta traumoja hehkeytyy?

Olen kylä täysillä samaa mieltä ap:n kanssa. Rooleihin ehtii oppimaan myöhemminkin.

Olen " diagnoosistani" täysin varma. Tytön ja äidin välillä ei missään vaiheessa ollut puhetta sen kummemmin taitoluistelu- kuin kiekkoluisteluharrastuksestakaan. Veikkaan, että lapsi oli jäällä ihan ensimmäisiä kertoja ja näki, että ihmisillä oli kahdenlaisia luistimia. Epäilen, että kun hän huomasi luistelun vaikeuden omilla luistimillaan (lapsella oli sellaiset ikivanhat, nilkasta löperöt marketin kaunoluistimet, joilla ei pystyisi luistelemaan kukaan). Luulen, että lapsen ajatus kulki jotenkin niin, että kun omilla luistimilla oli vaikea pysyä pystyssä niin toisenlaiset luistimet voisivat auttaa asiaa (mikä piti sinänsä ihan paikkansa koska lapsen luistimet olivat niin huonot).



Äiti ei missään vaiheessa maininnut eroa kiekkoluistimien ja taitoluistimien tai eri harrastusten välillä, vaan hän nimenomaisesti puhui " tyttöjen luistimista" ja " poikien luistimista" ja yhdisti nämä asiat useampaan kertaan siihen, että tyttöjen kuuluu " kaunoluistella" ja poikien pelata jääkiekkoa.







Ja noista hepeneistä, viitoista, ritareista jne..



Oman 4-vuotiaan poikani lempiväri on vaaleanpunainen; hän haluaisi kaiken vaaleanpunaisena, piirroksissa ja askasteluissa hän käyttää ainoastaan vaaleanpunaista. Kun eilen tuli postissa lelukirja, niin poika valitsi lempisivukseen sivun, jolla on vaaleanpunaisia nukentarvikkeita. Päälleen hän haluaisi pukea mekkoja ja hameita ja pukeutua prinsessaksi. Mielestäni on lasta kohtaan kohtuutonta ja väärin, että joudun rajoittamaan hänen tekojaan ja halujaan siksi, ettei häntä kiusattaisi. Hän saa askarrella vaaleanpunaista ja pukeutua kotona mekkoon ja prinsessaksi. En kuitenkaan voi päästää häntä päiväkotiin vaaleanpunaisissa enkä luiteluharkkoihin mekossa, koska pelkään että hän saisi vielä pahempia traumoja kiusaamisesta. Mielestäni on väärin, että aikuiset opettavat lapsilleen näitä malleja niin, että lapset saavat aseita kiusaamiseen ja kummasteluun. Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus olla oma itsensä!



Itse olen ollut lapsena varsinainen " poikatyttö" ja minua yritettiin tunkea väkisin tytön malliin: kun pienenä toivoin lahjaksi autorataa, sain nukenvaunut ja isompana toivoessani mopoa sain meikkipussin ja hajuvesilajitelman. Veljeni sai ne toivomani tavarat ja minä sain lainata niitä vain veljeltäni anelemalla. Minut laitettiin satubalettiin, vaikka halusin mikroautoilemaan ja koulussa jouduin tekstiilitöihin, vaikka olisin halunnut puutöihin. Kun pääsin viimein muuttamaan kotoa pois ja sain itse päättää rahojeni käytöstä niin minulla meni vuosia " etsiessä itseäni" . Menin ääripäästä toiseen, koska en tiennyt, mikä oikeasti olin. En osannut olla sen kummemmin naisellinen kuin miehekäskään, koska kaikki ominaisuuteni oli väkisin väännetty johonkin muottiin. Vasta useiden vuosien jälkeen löysin itseni: minussa on hyvin paljon " maskuliinisia" piirteitä, mutta osittain olen myös varsin " feminiininen" . (Sinänsä inhoan koko feminiininen ja maskuliininen -sanoja, koska ne lähtökohtaisesti määrittelevät maskuliinisen naisen ja feminiinisen miehen epänormaaleiksi) Minulta meni myös todella paljon aikaa itseni hyväksymiseen, koska minulle oli tolkutettu että olen epänormaali ja huono, enkä tulisi ikinä kelpaamaan kellekään miehelle...



Henkilökohtaisesti en siis usko noiden ominaisuuksien todellakaan olevan geeneissä vaan ne ovat mielestäni lähestulkoon yksinomaan ympäristön (tietoisen tai useammin tiedostamattoman) painostuksen tulosta. Toki jotkut ihmiset ovat luonnostaan feminiinisempiä ja jotkut maskuliinisempia - kun sitten jonkun henkilön kohdalla nämä ominaisuudet menevät hyvin yksiin ympäristön odotusten kanssa niin hän varmasti sopeutuu ongelmitta. Ne joiden luonne ja ympäristön odotukset ovat ristiriidassa ovat sitten " ongelmatapauksia" ja sopeutumattomia. Ja jotkut tietysti ovat helpommin mukautuvia luonteeltaan kuin toiset ja taipuvat helpommin muottiin kuin muottiin eikä ongelmia välttämättä tule tai sitten ne tulevat ilmi vasta aikuisena psyykkisinä ongelmina, parisuhdeongelmina jne. eikä alkuperää välttämättä edes tiedosteta.



Olen siis edelleen sitä mieltä, että hepenissä keikkarointi ja futiksen pelaaminen ovat molemmat ok, MUTTA lapsen tulee itse saada oman kiinnostuksensa mukaan valita, kumpaa hän haluaa ilman ympäristön suoranaista painostusta tai edes pientä vihjailua! Ja jos sitten sattuu olemaan ainoa tyttö futisjoukkueessa tai ainoa poika hepenissä, niin kenenkään ei pidä siitä huomautella, ihmetellä tai irvailla.

Eli periaatteessa teet itse aivan samaa josta syyllistät omia vanhempiasi..

Et anna lapsesi pukeutua jäälle hörhelöön vaikka hän niin haluaisi koska pelkäät että häntä kiusattaisiin siitä ja näin varmasti tulisi tapahtumaankin..tai ylipäänsä et anna lapsesi olla oma itsensä muuten kuin neljän seinän sisällä siten että kukaan ei pääse häntä näkemään..

Luulen että vanhempiesi syyt toiminnalleen ovat aikalailla samat kuin omasi joiden mukaan nyt toimit.En usko että he tahalleen ovat sinua kiusanneet vai mitä?

Ja kyllä nämä naisellisuus ja miehisyys jutut ovat melkoisen geeniperäisiä.Yritettiinhän suakin " muuttaa" nuoruusvuosina melkoisen huonoin tuloksin.Ja luulen että se että et tiennyt mikä tai kuka olet johtui suuremmaksi osaksi siitä että kaikista rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset yrittivät niin kovasti muuttaa mielihalujasi muuksi kuin ne olivat...eli sinua ei hyväksytty sellaisena kuin olit =(

Jos se kasvatuksesta olisi kiinni niin nythän olisit supernaisellinen!

Ja eihän meidän tarvitse katsoa kieroon niitä naisellisia naisia naisellisine tapoineen joita he yrittävät siirtää omille tyttärilleen..luulen että sekään asia ei pakottamalla onnistu vaan kaikki me olemme yksilöitä sukupuolesta riippumatta.

Mielestäni on nimenomaan suuri ero siinä, MITEN kiellot lapselle esitetään ja perustellaan.



Omat traumani aiheutuivat siitä, että vanhempani paheksuivat, haukkuivat ja panettelivat MINUA. He pitivät MINUA epänormaalina ja painostivat MINUA muuttumaan. Heidän huolensa ei kohdistunut siihen, mitä minä saisin kokea vaan siihen, mitä ympäristö ajattelisi HEISTÄ, heidän kasvatustavoistaan ja jälkeläisistään. Ja myös tästä olen täysin varma, mutta asian perinpohjaiseen selvittämiseen tässä yhteydessä menisi liikaa palstatilaa. Mainitsen kuitenkin, että alkoholistivanhempani nimenomaan omilla toimillaan useissa yhteyksissä aiheuttivat sen, että minua monissa yhteyksissä kiusattiin. He esimerkiksi pakottivat minut menemään kouluun eriskummallisissa vaatteissa ja pitämään kummallisia silmälaseja ihan vain siksi että olivat sattuneet ne jostain halvalla saamaan. Rahaa heiltä ei sinänsä puuttunut, mutta he halusivat käyttää sen mielummin viinaan ja lapsille piti kelvata se, mitä ilmaiseksi saatiin. Sain jopa naapureilta vaatteita, koska he näkivät häpeäni vanhempieni hankkimista rääsyistä.



Sen sijaan minä annan lapseni normaaleissa rajoissa valita itse haluamansa. Kun kiellän häntä menemästä päiväkotiin vaaleanpunaisessa kukkacollegessa tai luisteluharkkoihin hameessa niin käymme joka kerta perinpohjaisen keskustelun siitä, kuinka niihin pukeutuminen on täysin ok, mutta kuinka jotkut tyhmät ihmiset ajattelevat, että pojat eivät voi pukeutua vaaleanpunaiseen tai hameeseen. Joka kerta selitän pojalle kuinka en halua, että häntä kiusataan ja siksi minusta on parempi, että hän valitsisi asunsa toisin - jos hän siitä huolimatta haluaa pitää päänsä, niin hän saa niin tehdä, mutta yleensä hän ymmärtää selityksen (tai tyytyy mielipiteeseeni).



Koko homman pointti on se, että KOSKAAN en erehdy moittimaan lastani mielipiteistään, pitämään häntä epänormaalina tai yrittämään muuttaa hänen mielipidettään. Yritän nimenomaisesti opettaa lapselleni, että joskus kannattaa ihan oman edun vuoksi ulkonaisesti sopeutua ympäristön normeihin, vaikka ne tyhmiä ovatkin, mutta koskaan ei saa myydä itseään ja erehtyä luulemaan, että on ympäristön kanssa samaa mieltä. Sopivissa tilanteissa voi tuoda oman mielipiteensä esiin ja sitä pitää aina olla valmis puolustamaan.







Valitettavasti idealistinen ajatuksesi siitä, kuinka ihmisen pakottaminen muottiin ei olisi mahdollista ei ole totta. Ihmiset ovat kovin erilaisia luonteeltaan - minä vältyin muottiin sopeutumiselta kiivaan ja ärhäkän luonteeni takia. Siitä on ehkä ollut minulle hyötyä siinä mielessä, etten myynyt itseäni, toisaalta olen saanut kärsiä aika paljon itseäni puolustaessani.



Valitettavasti tuttavapiiriini kuuluu myös toisenlaisia esimerkkejä. Eronneita perheenisiä, jotka vasta perheellisinä ja lapsellisi löysivät itsestään feminiinisen hoivaajapuolen, johon vaimo ei sopeutunut ja tuli ero. Tyttömuottiin ängetyn naisen joka vuosien ajan oli lyhyissä miessuhteissa hyväksikäytettynä kunnes oppi asettamaan rajat ja elämään itsenäisesti (kotona oli opetettu, että naisen kuuluu alistua miehen tahtoon). Jne. en viitsi tähän kaikkea mahdollista kirjoittaa, koska todennäköisesti ymmärrät jälleen tahallisesti kaiken väärin...





Sinänsähän geeniperäisyyttä ei nykyisessä maailmassa pysty kukaan osoittamaan suuntaan eikä toiseen, kaksoissokkotutkimusta on mahdotonta järjestää. Mielestäni kuitenkin ihmisten erilaiset roolit ja käyttäytymismallit erilaisissa kulttuureissa ja perheissä sekä esim. kansainvälisten adoptiolasten kasvu kaukana alkuperämaasta osoittavat aikamoisen selvästi ja vahvasti käyttäytymisen suuren riippumisen kasvuympäristöstä ja hyvin vähäisen geneettisen vaikutuksen nais- ja miesrooleihin. Ihmisen luonne toki riippuu aika paljonkin geneettisistä ominaisuuksista, mutta luonteeseen vaikuttaa hyvin vähän sukupuoli.



Meillä on neljä lasta, jotka on yritetty kasvattaa mahdollisimman sukupuolineutraalisti. Yhdelläkään en ole vielä havainnut ainuttakaan selvästi sukupuoliriippuvaista käyttäytymismallia vaan neutraalissa ympäristössä lapsia tuntuvat kiinnostavan tasaisesti " molempien sukupuolten jutut" . Ulkopuoliset eivät pysty määrittelemään neutraalisti puetun lapsen käyttäytymisestä sukupuolta, vaan määrittely perustuu yksinomaan pukeutumiseen, hiusmalliin tai nimeen. Sen olen kyllä huomannut, että monet hämääntyvät totaalisesti kun eivät tiedäkään lapsen sukupuolta eivätkä näin ollen osaa ängetä tätä omaan ahtaaseen sukupuoliroolilokeroonsa. Silti olen uskaltanut kysyä lapsen sukupuolta kysyvältä ihmiseltä, mihin hän tietoa tarvitsee.

Mielestäni teet väärin siinä suhteessa että luulet kaikkien lukijoiden tietävän historiasi ja peilaavan mielipiteitään siihen nähden...luen ja näen vain sen mitä olet kirjoittanut.Olen melkoisen huono lukemaan rivien välistä joten kai voit tyhmänäkin pitää jos haluat.

Mut kaikkineen tämä aihe puuttumatta kokemuksiisi elämässä on mielestäni melko vähäpätöinen..

En nyt todellakaan oikein ymmärrä et jollakin menee pasmat sekaisin jos äiti haluaa tyttärelleen kaunoluistimet.Olisit sen sijasta että toit oman näkemyksesi tälle äidille sukupuolirooleista varsin selvästi esille kertonut että tyttärellään on karseet luistimet joilla yksinkertaisesti EI VOI opetella luistelemaan kunnolla!!!

Mielestäni sinä Heffe olet ottanut aivan uuden ulottuvuuden tähän keskusteluun..

Ja en lähde kommentoimeen lapsuuttasi tai vanhempiesi vittumaisuutta...ellet sitten itse halua jatkaa nimenomaan siitä aiheesta..

Ainakin se miten sua on kohdeltu vaivaa vieläkin melkoisesti enkä ihettele..johtunee osittain siitä tökerö ulosantisi.

Oma 7-vuotias esikoispoikani leikkii mieluiten tyttöjen kanssa. Hän ei ole mikään rämäpää, enempi mietiskelevä tyyppi, jalkapallo ja pikkuautot eivät ole ikinä kiinnostaneet. Pari viikkoa sitten hän sai valita synttärilahjansa itse lelukaupasta, ja hän valitsi Polly Pocket-nukkesetin (miniatyyrinukelle voi magneettisysteemin avulla vaihtaa napin painalluksella vaatteet), jonka oli nähnyt kaverinsa luona. Yritin kieltämättä tarjoilla legoja ja muita neutraalimpia vaihtoehtoja, mutta kun tämä Polly Pocket oli selvästi ylitse muiden ja sai pojan silmät loistamaan... Sen hän sitten sai, vaikka vaaleanpunainen hökötys kieltämättä pistää silmään kolmen pojan lastenhuoneessa!



Minulle tämä esikoiseni hyvien poika-kavereiden puuttuminen on vähän ongelma, koska pelkään, että tytöt jossakin vaiheessa eivät enää hyväksy häntä leikkeihinsä. Missään nimessä en pyri muuttamaan poikaani johonkin perinteisempään miesmuottiin, en pakota pelaamaan jalkapalloa tai rohkaise tappelemaan, mutta yritän kyllä hienovaraisesti vahvistaa niitä hänen ominaisuuksiaan, joiden avulla hän tulee pärjäämään poikien maailmassa, esimerkiksi kaikkea urheilullisuutta - poikani pitää uimisesta ja pyöräilystä.

Tuntuu luonnolliselta tuo että äiti ajattelee miten poika pärjää muiden kanssa. Meillä vuotta nuoremman pojan osalta minä myös mietin että kaveripiirissä pärjää paremmin kun on liikunnallinen ja tietyllä lailla " hyväksyttävän poikamainen" . Siten myönnän että myös minä yritän vahvistaa pojassani tiettyjä ominaisuuksia, mutta kääntöpuolena on että kasvatan poikaa tuohon poikamuottiin. Toisaalta yritän pitää huolta että pojalla olisi näiden kavereiden saamiseen ja heidän kanssa pärjäämisen lisäksi myös muita ominaisuuksia, joita sitten myös varmasti myöhemmin tarvitaan. Itse pidän tärkeänä vahvistaa myös pojan hoivaviettiä ja empatiakykyä. Eli esim. nukkeleikit, sadut ja toisten huomioon ottaminen on minusta tärkeitä. Sinänsä siis nukkeleikit ja hoivaaminen on minusta myös poikamainen piirre, sillä niitä osapuolia tarvitaan perheessä keskinäisessä kanssakäymisessä ja aikuisilla miehillä omien lastensa kanssa (eli nukkeleikeissä näitä harjoitellaan).