Luulin jo päässeeni yli eksästä... :(

vai koitatteko saada välejä kuntoon lapsen takia?

Pelkästään.

tosin en ole kyllä kysynytkään kun en uskalla. Semmoisen kuvan olen kuitenkin saanut.



Ja toisaalta, en itsekään varmaan pystyisi palaamaan yhteen, kun en luota yhtään mieheen. Ei se tulisi toimimaan.



Sitä varmaan suren kaikista eniten juuri nyt, kun ei ole edes semmoista mahdollisuuden mahdollisuutta. Kauheaa hukkaanheittämistä...



Haluaisin olla hyvä kaveri miehen kanssa, että edes semmoinen hyvä yhteys säilyisi, mutta toisaalta on niin helvetin vaikeaa olla kaveri jonkun kanssa jota rakastaa!



kolmonen oli myös ap.

Jos se ei ole vielä kasvanut henkisesti aikuiseksi, niin ehkä parempi ettei ole arjessanne mukana. Yritä nauttia lapsestasi ja elää täysipainoista onnellista elämää. Hienoa, että välit ovat kunnossa lapsen isään. Kuka tietää, mitä tapahtuu vuosien päästä - saatattehan te palata joskus yhteen. Tai saatat tavata jonkun vielä paremman, maailma on miehiä täynnä :)

Jos se ei ole vielä kasvanut henkisesti aikuiseksi, niin ehkä parempi ettei ole arjessanne mukana. Yritä nauttia lapsestasi ja elää täysipainoista onnellista elämää. Hienoa, että välit ovat kunnossa lapsen isään. Kuka tietää, mitä tapahtuu vuosien päästä - saatattehan te palata joskus yhteen. Tai saatat tavata jonkun vielä paremman, maailma on miehiä täynnä :)

mutta tää on sitä hyvän tapaamisen jälkeistä krapulaa. Ikävä jäi.

En tiedä tuosta paremman tapaamisesta, en oo ihan teini enää ja paljon on tullut ihmisiä tavattua. Montako kertaa elämässä ihmiselle käy niin, että tuntee täyttä, lämmintä varmuutta ja olevansa kotona toisen ihmisen kanssa heti? En osaa edes sanoin kuvailla sitä tunnetta.

En tiiä. Yksinäiseltä näyttää ja tuntuu, vaikken todellakaan yleensä ryve missään itsesäälissä kauaa.

Miksi erositte? Mitä tapahtui?

koska oot pienen lapsen äiti ja se voi vähän vääristää ajatuksia. Koita suodattaa se hellyys jonnekin muualle kuin exääsi. No joo, ehkä tyhmä neuvo, mutta ymmärsit varmaan :D

Jos se ei ole vielä kasvanut henkisesti aikuiseksi, niin ehkä parempi ettei ole arjessanne mukana. Yritä nauttia lapsestasi ja elää täysipainoista onnellista elämää. Hienoa, että välit ovat kunnossa lapsen isään. Kuka tietää, mitä tapahtuu vuosien päästä - saatattehan te palata joskus yhteen. Tai saatat tavata jonkun vielä paremman, maailma on miehiä täynnä :)

mutta tää on sitä hyvän tapaamisen jälkeistä krapulaa. Ikävä jäi.

En tiedä tuosta paremman tapaamisesta, en oo ihan teini enää ja paljon on tullut ihmisiä tavattua. Montako kertaa elämässä ihmiselle käy niin, että tuntee täyttä, lämmintä varmuutta ja olevansa kotona toisen ihmisen kanssa heti? En osaa edes sanoin kuvailla sitä tunnetta.

En tiiä. Yksinäiseltä näyttää ja tuntuu, vaikken todellakaan yleensä ryve missään itsesäälissä kauaa.

Nyt tuntuu exän kanssa kaikki toimivalta ja hyvältä kun lapsemme merkeissä tavataan. Pystymme kommunikoimaan ja olemaan hirmu helposti yhdessä ja joskus tulee hyvinkin kotoisa olo.



Vaikka ajoittain näiden hyvien hetkien jälkeen tuntuukin mahdolliselta palata joskus yhteen, ei se ole mahdollista luottamuksen pettämisen jälkeen. En pystyisi elämään suhteessa missä en enää luota vastapuoleen, vaikka toinen olisikin halukas "paikkaamaan" pahat tekonsa ja elämään herran nuhteessa. Odottaisin kuitenkin mörköä jokaisen nurkan takaa.



Koetan vain keskittyä nauttimaan yhteisistä hyvistä hetkistä lapsen kanssa ja omalta osaltani katson elämää eteenpäin, tietäen että meidän kahden välillä ei tule olemaan enää muuta kuin lapsi.

arkikin ja yhdessäolo niin hyväntuntuista.

Tai siis kaikki oli toimivaa myös silloin.



Eron syitä en tähän jaksa enää alkaa kirjoittamaan, en halua enkä jaksa enää ajatella sitä. Yhtälailla oli vikaa molemmissa. En edes tiedosta kaikkia eroon johtaneita syitä. En tiiä. En edes osaa täysin sanoa, MIKSI minusta tuntuu siltä, että mies on pettänyt luottamukseni! Ehkä se johtuu vaan siitä, että MINULLA oli liian suuria odotuksia suurten tunteitten takia, jotka eivät toteutuneetkaan ja siksi olo tuntuu vieläkin petetyltä.



Ja ehkä juuri niitten liian suurien odotusten takia emme enääolekaan yhdessä? En tiedä. Mistään mitään.

Et pääse toipumaan erosta, kun et kykene käsittelemään eron syitä kattavasti. Yleensäkin erosta toipumiseen menee kaksi vuotta naisilla (siis ihan tutkittu juttu). Kahden vuoden jälkeen ei enää satu samalla tavalla, vaikka tiettyä kaipausta entiseen voikin olla. Kaikilla eronneilla naistuttavillani on mennyt tuo kaksi vuotta, että erosta on voinut puhua neutraalisti ilman vihaa tai kyyneliä (tapauksesta riippuen jompaa kumpaa, joskus molempia).



Tärkeintä olisi, että voisit edelleen vielä vuoden jälkeenkin puida sitä eroasi läpi ystävien tai ammattilaisen kanssa. Tekee hyvää löytää ne miehen virheet ja saada itselleen varmuus, että ero oli oikea ratkaisu, mutta toisaalta tekee todella hyvää löytää ne omat kuviot, jotka mahdollistivat ne miehen virheet eli siis toisin sanoen löytää myös se oma osuus erossa. Jos et käsittele omaa osuuttasi, toistat samat virheet seuraavassa parisuhteessasi. Miesten vika on juuri tässä, että he lähes poikkeuksetta säntäävät uuteen parisuhteeseen ja jättävät eron syyt käsittelemättä (paitsi että kaikki oli naisen vikaa). Sitten samat virheet (omat käytösmallit) toistetaan seuraavassakin suhteessa ja mahdollisesti vielä sitä seuraavassakin, ennen kuin silmät aukeavat.

kaikkea miettinyt ja asiaa käsitellyt. En vain enää jaksaisi. Ja näin jälkikäteen myönnän, että koko suhde oli kauhea, iso, ongelmakimppu johtuen suurista tunteista, isoista odotuksista, väärästä ajankohdasta, yllätysraskaudesta, jne jne jne.



SILTI en suostu uskomaan, että ero oli sillä hetkellä oikea ratkaisu, ei tosiaankaan. Oltiin niin sekaisin kumpikin. Toisaalta tuntui mahdottomalta jatkaakaan.



Nää takapakit on ihan hirveitä... :(((