Antaisitteko 3 v lapsen isovanhempien kanssa matkalle?
Miehen perhe (siis appivanhemmat ja miehen aikuiset sisarukset perheineen) ovat lähdössä etelään ja ovat pyytäneet meidän 3 v poikaa mukaansa. Poika ei ole heidän kanssaan edes kovin läheinen, varsinkaan miehen sisarusten kanssa. Olen aika loukkaantunut tästä pyynnöstä, en halua on lapsesta erossa viikkoa enkä varsinkaan antaa häntä tuollaiseen puolivieraaseen seuraan. Poika taatusti vierastaisi heitä ja ikävöisi vanhempiaan. Mitä sinä ajattelisit vastaavasta pyynnöstä? Minusta pyyntö tuntuu kovin itsekkäältä, mutta se nyt ei ole mitään uutta tuolta sakilta.
Kommentit (29)
Mutta siis sellaisen, jonka kanssa lapsi on tottunut viettämään aikaa ja jota lapsi tapaa useasti. Ensi kesänä aionkin antaa oman 3-vuotiaani mummon mukana maalle ehkä 4 päiväksi, kun itse lähden kaupunkilomalle Eurooppaan. Ei se lapsi siitä kärsi, kun mummo on tosi läheinen ja läsnä arjessa muutenkin.
Voit sanoa vaikka, että vielä ei ole poika kypsä olemaan erossa vanhemmista niin pitkään, mutta mielellään annat hoitoon lyhyemmäksi ajaksi.
viettämällä aikaa lapsen kanssa.
Syy seuraamus asian korjaus...
I rest my case
mutta en antaisi kyllä mukaankaan:)
hyi kun luin viestiäsi kuvittelin jo pojan kaukana kotoa yksin itkemässä ikävää :( en todellakaan antaisi noin pientä edes todella läheisien isovanhempien kanssa!
Vitsi, te olette sairaita! Milä tämä nykymeno on että lapsen pitää olla 12 vuotta ennen kuin voi edes mummun kanssa mennä jonnekin??
Siis kuinka etäisiä olette omien vanhempienne kanssa??
Luojan kiitos, meillä on läheiset suhteet omien kanssa. Jos mummu tai pappa hyvää hyvyyttään uhraisi oman lomansa ja maksaisi pojan matkan ja poika haluaisi lähteä, niin kuka kieroitunut ihminen ottaa sen LOUKKAUKSENA??
käy luonamme yökyläilemässä ilman vanhempia 2x vuodessa ( viime vuonna). 1x oli yövierailu siten että äiti oli mukana. Lapsenlapsi oli 3v.
Minä en ottaisi 3v. lapsenlastani viikoksi reissuun mukaan. Jo noin viikinloppu vierailuilla oli iltaisin ikävä äitiä.
Nyt tilanne on toinen kun lapsi on täyttänyt 4v. sujuu viikonloputkin jo tosi hyvin ja olisi halua jäädä pidemmäksi aikaa.
Kuitenkaan ei ole mitään syytä suuttua tai loukaantua jos isovanhemmat pyytävät lasta mukaan. Sehän on vain hienoa, vaikkakaan ei ehkä ihan realistinen toive.
T: mummi
Minusta pelkkä isovanhemmuus ei ole tae mistään, vaan läheisyys syntyy yhdessä vietetystä ajasta. Jos ei heitä ole kiinnostanut tutustua lapseen kunnolla aikaisemmin niin mikään viikon loma ulkomailla ilman vanhempia ei todellakaan ole oikea tapa! Miksi muut lapset kutsuttiin perheineen, mutta teiltä vain lapsi? Me olemme tästä asiasta miehen kanssa puhuneet valmiiksi jos joskus tilanne tulee, ja olemme onneksi molemmat samaa mieltä, eli vastaus olisi "Kiitos, mutta ei kiitos."
Olen kuullut sellaisen suosituksen, että lapsi voi olla erossa vanhemmistaan yhden vuorokauden ikävuotta kohti, eli kolmevuotias siis kolme päivää maksimissaan ilman että kiintymyssuhde kärsii. En siis antaisi missään nimessä noin pitkäksi aikaa, varsinkaan kun olisivat niin kaukana, ettei lasta voi hakea kotiin, jos tulee liian ikävä.
Olisin iloinen, että yrittävät korjata virhettään mutta sanoisin ilman muuta, että 3-vuotias on liian pieni matkustamaan ja olemaan viikon poissa vanhempiensa luota. Se perussääntökin sanoo, että yhtä monta yötä kuin ikävuosia ja kyse silloinkin siis läheisten ihmisten kanssa.
Oma lapseni on 2-vuotiaasta lähtien ollut yökylässä mumminsa luona ja serkkujensa luona ja hyvin on mennyt. Mutta kyse on ollut YHDESTÄ yöstä, viime kesänä, kun oli 3-vuotias oli kaksi yötä putkeen. Lisäksi oli risteilyllä 3,5-vuotiaana mumminsa kanssa ja hyvin sujui. Nyt 4-vuotiaana alkaa olla niin iso, että tajuaa itsekin pitkän matkan ja lyhyen matkan eron, ja voisin jopa päästääkin pidemmäksi aikaa. Nyrkkisääntönä pitäisin kuitenkin vasta 5-vuotiasta tarpeeksi vanhana lähtemään tuttujen ihmisten kanssa. Tosin siis ennen matkaahan voisi tätä tutustumista ja näkemistä tehdä puolin ja toisin.
Mutta ei, 3-vuotias on liian pieni viikon matkalle vähän vieraampien sukulaisten kanssa.
mutta niin tyhmä en olisi, että loukkaantuisin siitä, että joku haluaisi viettää aikaansa minun lapseni kanssa, olivat sitten vieraampia tai eivät. Isovanhemmat (siis ne _ilkeät anoppi ja appi_ ovat varmaankin ajatelleet, että lapselle olisi hyvä tutustua läheisemmin isänsä perheeseen ja sukulaisiin. Tämä myös vaatisi kovasti yötä isovanhemmilta, ottaa lapsi huomioon joka käänteessä. Ehkä heiltä on vain unohtunut se, että 3-vuotias on vielä aika pieni.
Sijassasi kiittäisin kohteliaasti tarjouksesta, sanoisin, että ihana ehdotus ja ajatus. Olet kovin otettu isovanhempien pyynnöstä, mutta lapsesi on vielä liian pieni olemaan viikon erossa vanhemmistaan. Sitten sanot, että kävisikö muutaman vuoden päästä? Voit myös ehdottaa, että lapsi pääsisi mummolaan yökylään tai päiväkylään lähiaikoina.
Itsekäs pyyntö sen takia, että ajattelivat asiassa itseään (haluaisivat viettää aikaa lapsen kanssa), eivät lapsen parasta. Minusta 3-vuotiaan etu ei ole lähteä viikoksi pois vanhempiensa luota ja on ikävää pistää vanhempia siihen tilanteeseen että joutuvat kieltämään.
Kirjoittaja siis ap. Itsekäs myös sen takia etteivät ole lapsen kanssa kovin läheisiä, mutta olisivat kuitenkin valmiit pistämään lapsen siihen tilanteeseen, että joutuisi viettämään viikon puolituntemattomien kanssa matkoilla.
Kiittäsin kutsusta ja kanoisin, että lapseni on vielä aivan liian nuori.
Ihme kun kaikesta pitää loukkaantua ja haukkua itsekkääksi. Sanoisin, että voi miten ystävällinen ajatus, mutta että lapsi on vielä liian pieni. Samalla ehdottaisin esimerkiksi mökkikeikkaa kesäksi tai yökyläilyä ja sanoisin, että tuollaiselle pitemmälle reissulle voisi lähteä esimerkiksi esikouluiässä, tai mikä teidän raja nyt mahtaakaan olla.
Eikö teillä ole ollenkan diplomaatin kykyjä?
Jos lapsi on 3v ei hän enää vierasta ihmisiä, aika outoa jos vierastaa. Jos sinä et ole appivanhempiesi kanssa läheinen se ei tarkoita että lapsi ei voisi olla heidän kanssaan läheinen.
Miksi lapsi ei saisi tutustua sukuunsa, sinä se itsekäs olet.
Toisessa ketjussa itketään että ei olla suvun kanssa tekemisissä ja toisessa että haluavat tutustua lapseen.
Mikä teitä oikein vaivaa, ei lapsiaan voi omistaa!
päinvastoin. Mutta silti en antaisi kolmevuotiasta edes hyvin läheisten isovanhempien matkaan viikoksi. En ulkomaille varsinkaan.
En haluaisi, että oma alle kouluikäinen lähtisi ulkomaille ilman vanhempiaan. Vasta sitten voisi lähteä, kun itse ilmoittaisi, että haluaisi lähteä mukaan (siis kouluikäisenä).
isovanhempien kanssa viikon Kreikassa. Kivaa oli ollut, eivätkä lapset ikävöineet meitä liikaa, kun oli kivaa tekemistä.
Meillä lapset ja isovanhemmat on hyvin läheisiä ja näkevät monta kertaa viikossa, joten tilanne on eri.
Jos et halua päästää lasta niin sano kiitos, mutta ei kiitos. Turha tuollaisesta pyynnöstä on loukkaaantua. Isovanhemmet ovat varmaan ajatelleet lapsen nauttivan matkasta.
enkä ajattelisi tuota itsekkyyttäkään vastaavassa tilanteessa meillä, mutta en siis ajattelisi mitään liikoja, vaan sanoisin, että katsotaan muutaman vuoden päästä :)
Pienelle reissulle voisin päästää, esim. risteilylle, mutta en vielä viikon reissulle.
Mutta vastaus varsinaiseen kysymykseen: en päästäisi. Ymmärrän myös, mitä ap tarkoitti tuolla itsekkyydellä. Siis juuri sitä, ettei isovanhemmilla ole kykyä ajatella asiaa lapsen kannalta.
Meilläkin appivanhemmat kyselevät vähän alle 2-vuotiastamme heille viikoksi, vaikka eivät ole halunneet nähdessämme viettää lapden kanssa edes 5 min putkeen...