Pitäiskö minunkin lähteä karkuun suhteesta vai jäädä?

Mies on sanonut, että jos hän yllättäisi minut jonkun miehen kanssa petipuuhista tilanne päällä, niin hän tod. näk. raivostuisi niin että tappaisi molemmat.

Mies ei tykkää että halailen toisia miehiä (kavereita), eikä hän hyväksy mieskavereita muutenkaan. Siis toki töissä olevat työkaverit on ok, ja sukulaiset ovat ok, mutta muuten.

Mies käy mököttämään, jos kerron vanhoja juttuja, jos olen käyttäytynyt liian "hutsusti" hänen mielestään. En toki edes yleensä kerro mitään, koska ei pitäisi kaivella menneitä, mutta joskus lipsahtaa joku vanha juttu.

Hän ei hyväksy, että pukeutuisin liian paljastavasti tai että käyttäytyisin liian "huoramaisesti". Saan toki käydä ystävieni kanssa baarissa ja työkekkereissä, ja jutellakin miesten kanssa, mutta tanssimaan en saa mennä kenenkään miehen kanssa.

Hän ei koske tietokoneeseeni, puhelin ja kaapit ja paperit ja taskut ja sen semmoiset saa olla myös rauhassa.

Mutta sitten jos minulla on hiivatulehdus tai sellainen, hän näyttää epäilevän mistä se on tullut. Ei sano mitään, eikä syyllistä, mutta mököttää tai kysyy jotain mistä arvaan, mitä hän epäilee.

On niitä muitakin asioita varmaan vielä.

Saan toki käydä kuntosalilla ja harrastaa, käydä työpaikan juhlissa ja tyttökavereiden kanssa baarissakin, sekä sukulaisten kanssa siellä ja täällä ilman erillistä lupa-anomusta.

Itselleni kaikki muu menee, mutta sitten se mökötys jostain hiivasta tai vanhasta jutusta on outoa, ja oikeasti vähän mietityttää tuo "tappouhkaus" että jos mies rupeaa joku vähemmän kaunis päivä yhtäkkiä aiheettomasti epäilemäänkin jotain ja käy käsiksi. Tiedän myös miehen historian, pientä mustasukkaisuusdraamaa silloinkin, itse kertoi.

Katsonko vielä, vai mitä teen? En viitsi kertoa tästä nyt ihan läheisilleni, tiedän reaktiot, siks kyselen anonyymisti. Ja tiedän itsestäni että edellisessä suhteessa ajattelin itsekin, että jos mies jäisi kiinni rysän päältä, niin ensimmäinen ajatus oli tappaa molemmat. Mut sitten tilanteet luisui käsistä, tuli toikin tilanne yks päivä eteen, ja olinkin vaan välinpitämätön. Olen itsekin normaalisti normaalia mustasukkaisempi luonne.