Lue keskustelun säännöt.
Miten tämmöistä voi tapahtua koulussa?
24.02.2011 |
Alakoulusta siis kyse: oppilas saa raivarit ja alkaa mätkiä kaikkea ympärillään ja sit keskittyy yhden tuntemattoman oppilaan mukilointiin jolta murtuu nenä ja päähän pitää laittaa kolme tikkiä!!!! Opettajat puolustelee myöhäistä väliintuloa sillä etteivät kumminkaan olis voineet mitään ja pelkäsivät että hakkaajalla on joku ase.
Ase??? Alakoulussa??
Kommentit (17)
että niillä on yllättävän paljon voimaa. Lisäksi olen takavarikoinut samoilta lapsilta sytkäreitä, taskuveitsiä, teräviä lyijykyniä sun muuta satuttamistarkoituksessa taskuihin jemmattua. Ja kyllä, nämä ovat täysin normaaleja alakoululaisia, normaaliluokalta. Opettaja on aika voimaton tuollaisen oppilaan kanssa ja tosiaan saa pelätä näkönsä/terveytensä/työkykynsä puolesta ihan tavallisessakin luokassa. En käsitä, miten tuollaisia oppilaita ei saada pois normaaliluokilta ja iltapäivätoiminnasa, vaan samat lapset pyörivät vuodesta toiseen itseään ja muita vahingoittamassa.
ole normaaleja? Tai ainakin toivottavasti tarkoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että niillä on yllättävän paljon voimaa. Lisäksi olen takavarikoinut samoilta lapsilta sytkäreitä, taskuveitsiä, teräviä lyijykyniä sun muuta satuttamistarkoituksessa taskuihin jemmattua. Ja kyllä, nämä ovat täysin normaaleja alakoululaisia, normaaliluokalta. Opettaja on aika voimaton tuollaisen oppilaan kanssa ja tosiaan saa pelätä näkönsä/terveytensä/työkykynsä puolesta ihan tavallisessakin luokassa. En käsitä, miten tuollaisia oppilaita ei saada pois normaaliluokilta ja iltapäivätoiminnasa, vaan samat lapset pyörivät vuodesta toiseen itseään ja muita vahingoittamassa.
ja joo, homma menee oikeasti niin, että myös "epänormaaleilla" lapsilla on oikeus olla yhtekskunnan jäseniä ja kansalaisia ja osallistua kouluun ja iltäpäiävhkerhoihin ja siellä työskentelevillä aikuisilla onvirkavelvollisuus pitää heistä huolta siellä niin ettei heillä ole tarvetta eikä tilaisuutta vahingoittaa ketään.
Terveisin virkavastuunsa sisäistänyt.
ole normaaleja? Tai ainakin toivottavasti tarkoitat.
On kokemusta sekä erityslapsista, että näistä ihan tavallisella luokalla "tavallisen lapsen paperein" opiskelevista lapsista. Aika monella olisi selvä diagnoosin ja sitä myöten tuen tarve, mutta valitettavasti kaikki vanhemmat eivät halua lastaan tutkimuksiin. Lisäksi on lapsia, jotka oireilevat sen hetkistä perheen elämäntilannetta, esim. vanhemman masennusta/kuolemaa tai muuta epävakautta ja se purkautuu sitten kodin ulkopuolella väkivaltaisuutena. Eihän perhetilanteen vuoksi pahoin voiva tarvitse mitään "epänormaalin" papereita, vaan tukea ja turvaa. Sitä ei vain voi perusopetusta tarjoavassa luokassa antaa niin paljon että se riittäisi vaativassa tilanteessa elävälle lapselle. Huonosti voivia lapsia on ihan älytön määrä ala-asteella ja koululaisten iltapäivätoiminnassa. Kenelläkään (vanhemmat, koulu, lääkäri, ip-toimijat, perheneuvola jne.) ei ole kokonaiskuvaa tilanteesta, kenelläkään ei ole vetovastuuta ja lapset jäävät yksin. Saattavat saada sirpaleen tukea tuolta, toisen täältä ja murrosikä se vain lähestyy vauhdilla...
[ Kenelläkään (vanhemmat, koulu, lääkäri, ip-toimijat, perheneuvola jne.) ei ole kokonaiskuvaa tilanteesta, kenelläkään ei ole vetovastuuta ja lapset jäävät yksin. Saattavat saada sirpaleen tukea tuolta, toisen täältä ja murrosikä se vain lähestyy vauhdilla...
ja sen jakautuminen on kyllä koko ajan aivan selvä asia:
Lapsen elämässä yleensä vetovastuu on vanhemmalla. Koulussa se on opettajalla, iltapäiväkerhossa iltapäiväkerhonohjaajalla. harrastusryhmässä se on ryhmän vetäjällä. Terveydenhoidon suhteen se on lääkärillä. Ei tätä mikään diagnoosi muuta miksikään.
Lapsen elämässä yleensä vetovastuu on vanhemmalla. Koulussa se on opettajalla, iltapäiväkerhossa iltapäiväkerhonohjaajalla. harrastusryhmässä se on ryhmän vetäjällä. Terveydenhoidon suhteen se on lääkärillä. Ei tätä mikään diagnoosi muuta miksikään.
Entä jos vanhempi ei halua ottaa vastuuta? Kuka sitten lähtee ajamaan lapsen asiaa? Entä jos koulussa tiedetään ja tuetaan, mutta ip-vastaavalle kukaan ei kerro mitään? Entä jos lääkäri diagnosoi, mutta vanhempi ei kerro koulussa ja lapsi jää vaille tarvitsemaansa tukea? Eihän se pelkkä diagnoosi mitään muuta, mutta sen mukaan pitäisi kaikkien lapsen arjessa mukana olevien toimia. Jos vanhempi ei halua tai osaa ottaa vetovastuuta, jää lapsi aivan varmasti vaille tukea. Samoin jos koulussa osataan tukea 3-4 h/päivä, mutta iltapäivätoiminnan kanssa ei olla sovittu mitään, saattaa lapsi olla ilman tukea 5-6 h/päivä. Sitä tarkoitan "vetovastuulla", että joku oikeasti huolehtisi siitä, että kaikki toimivat lapsen hyväksi.
Nyt esim. koululla ei ole mitään oikeutta tai velvollisuutta soittaa iltapäiväpaikkaan ja kertoa, että "Minna-Anterolla oli tänään tosi huono päivä, tempaisi Jannica-Seppoa naamaan ja heitti käsityöt ikkunasta pihalle". Sen sijaan ip-paikkaan tömähtää kiukkua puskeva lapsi ja siinähän sitten selvitellään asiaa pari tuntia ja muut lapset odottavat sillä aikaa. Myöskään lääkärit eivät soittele koululle, että "nyt on löydetty tällainen juttu, lapsi tarvitsisi apua matematiikassa". Kaikki jää vanhempien vastuulle ja jos vanhemmat kieltävät lapsen tarpeet, ovat itse niin huonossa kunnossa etteivät jaksa tai eivät ymmärrä miten tärkeätä tuki olisi, jää lapsi pärjäämään omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt esim. koululla ei ole mitään oikeutta tai velvollisuutta soittaa iltapäiväpaikkaan ja kertoa, että "Minna-Anterolla oli tänään tosi huono päivä, tempaisi Jannica-Seppoa naamaan ja heitti käsityöt ikkunasta pihalle". Sen sijaan ip-paikkaan tömähtää kiukkua puskeva lapsi ja siinähän sitten selvitellään asiaa pari tuntia ja muut lapset odottavat sillä aikaa. Myöskään lääkärit eivät soittele koululle, että "nyt on löydetty tällainen juttu, lapsi tarvitsisi apua matematiikassa". Kaikki jää vanhempien vastuulle ja jos vanhemmat kieltävät lapsen tarpeet, ovat itse niin huonossa kunnossa etteivät jaksa tai eivät ymmärrä miten tärkeätä tuki olisi, jää lapsi pärjäämään omillaan.
opetaja soittelisi ip-kerholle? Edelleenhän se sama lapsi menisi sinne ihan yhtä vihaisena ja ne muut lapest joutuisivat edelleen odottamaan,e ttä ip-ohjaaja ratkaiseee tilanteen jotenkin. Ainoa, mistä olisi apua, olisi se, että OPETTAJA ratkaisisi KOULUSSA sattuneen tappelun ja käsityöongelman ja Minna-Anteron päivä olisi sitten jo ip-kerhoon mennessä asettunut hieman paremmalle mallille. Vaikka se vanhempi nimittäin soittelisi kotona mihin tai hakisi minkä diagnoosin vanhempi ei pääse käsityö-ongelmia tai tappeluja koulussa selvittelemään. Edelleen, jokaisen lapsen ympärillä olevan toimijan on huolehdittava omasta tontistaan.
Ja joo. se kokonaisvastuu on vanhemmalla. Jos tilanne on se, että vanhempi ei halua lasta diagnosoitavan tai siirrettävän erityisluokkaan tai lääkittävän jollain tietyllä psyykenlääkkeellä niin silloin meidän muiden tehtävänä ON hyväksyä se, että vanhempi on oikeutettu tekemään tämän päätöksen ja että se hänen mielestään ON lapsen kokonaiskehityksen kannalta hyvä. Usein muuten onkin koska vanhempi tuntee lapsensa ja ajattelee yleensä vain omaa lastaan. Meidän työmme, sen määrä tai helppous ja muiden lapset eivät ole heille tärkeitä, eikä niiden _sen yhden lapsen hyvinvoinnin kannalta_ kuulukaan olla.
Mä en muuten millään keinolla ymmärrä, miten joku lääkäri voisi "löytää" jonkun jutun jonka perusteella lapsella on avun tarve matematiikassa mutta opettaja ei muka ole huomannut sitä ensin! Opettaja taatusti huomaa avun tarpeen aikaisemmin, yleensähän opettaja on se, joka tekee aloitteen (ei toki päätöstä) oppimisvaikeustutkimuksiin lähettämisestä!
Nyt esim. koululla ei ole mitään oikeutta tai velvollisuutta soittaa iltapäiväpaikkaan ja kertoa, että "Minna-Anterolla oli tänään tosi huono päivä, tempaisi Jannica-Seppoa naamaan ja heitti käsityöt ikkunasta pihalle". Sen sijaan ip-paikkaan tömähtää kiukkua puskeva lapsi ja siinähän sitten selvitellään asiaa pari tuntia ja muut lapset odottavat sillä aikaa. Myöskään lääkärit eivät soittele koululle, että "nyt on löydetty tällainen juttu, lapsi tarvitsisi apua matematiikassa". Kaikki jää vanhempien vastuulle ja jos vanhemmat kieltävät lapsen tarpeet, ovat itse niin huonossa kunnossa etteivät jaksa tai eivät ymmärrä miten tärkeätä tuki olisi, jää lapsi pärjäämään omillaan.
opetaja soittelisi ip-kerholle? Edelleenhän se sama lapsi menisi sinne ihan yhtä vihaisena ja ne muut lapest joutuisivat edelleen odottamaan,e ttä ip-ohjaaja ratkaiseee tilanteen jotenkin. Ainoa, mistä olisi apua, olisi se, että OPETTAJA ratkaisisi KOULUSSA sattuneen tappelun ja käsityöongelman ja Minna-Anteron päivä olisi sitten jo ip-kerhoon mennessä asettunut hieman paremmalle mallille. Vaikka se vanhempi nimittäin soittelisi kotona mihin tai hakisi minkä diagnoosin vanhempi ei pääse käsityö-ongelmia tai tappeluja koulussa selvittelemään. Edelleen, jokaisen lapsen ympärillä olevan toimijan on huolehdittava omasta tontistaan. Ja joo. se kokonaisvastuu on vanhemmalla. Jos tilanne on se, että vanhempi ei halua lasta diagnosoitavan tai siirrettävän erityisluokkaan tai lääkittävän jollain tietyllä psyykenlääkkeellä niin silloin meidän muiden tehtävänä ON hyväksyä se, että vanhempi on oikeutettu tekemään tämän päätöksen ja että se hänen mielestään ON lapsen kokonaiskehityksen kannalta hyvä. Usein muuten onkin koska vanhempi tuntee lapsensa ja ajattelee yleensä vain omaa lastaan. Meidän työmme, sen määrä tai helppous ja muiden lapset eivät ole heille tärkeitä, eikä niiden _sen yhden lapsen hyvinvoinnin kannalta_ kuulukaan olla. Mä en muuten millään keinolla ymmärrä, miten joku lääkäri voisi "löytää" jonkun jutun jonka perusteella lapsella on avun tarve matematiikassa mutta opettaja ei muka ole huomannut sitä ensin! Opettaja taatusti huomaa avun tarpeen aikaisemmin, yleensähän opettaja on se, joka tekee aloitteen (ei toki päätöstä) oppimisvaikeustutkimuksiin lähettämisestä!
Tässä taitaa olla kyseessä juuri tällainen vanhempi, jolla erityislapsi mutta joka ei siirrä tietoa paikasta toiseen. Hoitakoon jokainen oman tonttinsa...haloo. Kyllä tällaisen lapsen kanssa nimenomaan pitäisi olla yhteiset säännöt ja selvät sävelet miten tilanteissa toimitaan, eikä niin että jokaien toimii tilanteessa miten sattuu. On äärimmäisen tärkeää että esim. opettajalla on tieto lapsesta ja hänen "erityisyydestä", koska luokassa nyt sattuu olemaan muitakin lapsia kuin vain tämä yksi ja myös muiden lasten turvallisuus ja ennenkaikkea oppiminen on opettajan vastuulla. Ei opettaja ole mikään lääkäri! Opettajan tehtävänä on opettaa, ei helvetti vieköön ratkoa koko päivää jotain riitoja, koska vanhemmat eivät halua antaa lapselleen psyykelääkkeitä, joita lääkäri on määrännyt, koska tuntevat OMAN lapsensa parhaiten. Siis pistää niin vihaksi tällainen hoitakoon jokainen oman reviirisnä ajattelu. Ei ihme että lapset voivat pahoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taitaa olla kyseessä juuri tällainen vanhempi, jolla erityislapsi mutta joka ei siirrä tietoa paikasta toiseen. Hoitakoon jokainen oman tonttinsa...haloo.
Ja vaikka kaikkien minun oppilaideni vanhemmat ovat sattaneet tiedon lastensa tarpeista kaikkiin mahdollisiin instansseihin, se ei vähennä minun rooliani tässä millään lailla. Kyllä, se on juuri minun thetäväni hoitaa, mitä koulussa tapahtuu. Kyllä , jos vanhemmat eivät halua lapsensa syövän jotain lääkettä esimerkiksi sen sivuvaikutusten takia, se ei ole minun asiani valittaa siitä, vaan minun työni on sitten selvitä sen kanssa, mitä on. Eikä ne lääkitysasiat oikeasti ikinä ole niin yksiselitteisiä. Jos joku vanhempi pelkää että lapsi tulee riippuvaiseksi metyylifenidaateista niin minun on sitten otettava käyttöön kaikki muut keskittymiskykyä parantavat keinot (tyynyt, seinäkkeet, stressilelut ja lopulta ihan vain oma kärsivällisyys) koulussa ja katsottava että voitaisko sittenkin selvitä ilman. Toisen lapsen aggressiivisuuteen aikanaan määrätty risperdal auttaa kyllä agressioon mutta saa lapsen nuokkumaan apaattisena myös matikankokeen ajan ja vieinnon kaikesta muusta paitsi syömisestä. Kun lapsi on muutenki nylipainoinen ja oppimisessa ongelmia, en oikeastaan ihmettele vanhempia kun he lopettavat lääkeen käytön, ja olen sitä mieltä, että en minä ole lääkäri, minä olen opettaja. Minä opetan niillä keinoin, mitä keksin, en määrää lääkkeitä.
Jokainen tontillaan. Lääkäri määrätköön lääkkeet, ne eivät kuulu minulle. ip-kerho hoitakoon tilanteet siellä. Minä hoidan homman koulussa.
Tottakai pyritään yhteisiin toimintatapoihin, mutta vaikka olisi millainen tietorinki ja yhteistoimintasuunnitelma, minusta ei tule lääkäriä eikä lastenhoitajaa, enkä minä millään keinolla vapaudu koulussa vastaan tulevien ongelmien hoitamisesta.
ja menee väliin vaikka henkensä uhalla. halveksin tuollaisia "aikuisia" jotka katsoo päältä kun lasta pahoinpidellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olkoon mikä ase tahansa, niin normaali aikuinen kyllä puolustaa pientä lasta ja menee väliin vaikka henkensä uhalla. halveksin tuollaisia "aikuisia" jotka katsoo päältä kun lasta pahoinpidellään.
jos käyttäytyvät tuolla tavoin. Muutenkin tämä integrointi on saanut ihan hullut mittasuhteet. Kouluissa käytöshäiriöisiä hyysätään tavisten kustannuksella, hirveitä juttuja näkee koulujen pihoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ope ei ole huolehtinut työstään. Virkavelvollisuuden laiminlyönti
Hulvaton ketju kerta kaikkiaan. Ihanaa!!!!!!
Montakohan "ammattilaista" tänne saadaan vielä kommentoimaan? Se on hyvä, että löytyy näitä joka lähtöön, saadaan kaikki ongelmat kuriin.
Eläköön viisaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taitaa olla kyseessä juuri tällainen vanhempi, jolla erityislapsi mutta joka ei siirrä tietoa paikasta toiseen. Hoitakoon jokainen oman tonttinsa...haloo.
Ja vaikka kaikkien minun oppilaideni vanhemmat ovat sattaneet tiedon lastensa tarpeista kaikkiin mahdollisiin instansseihin, se ei vähennä minun rooliani tässä millään lailla. Kyllä, se on juuri minun thetäväni hoitaa, mitä koulussa tapahtuu. Kyllä , jos vanhemmat eivät halua lapsensa syövän jotain lääkettä esimerkiksi sen sivuvaikutusten takia, se ei ole minun asiani valittaa siitä, vaan minun työni on sitten selvitä sen kanssa, mitä on. Eikä ne lääkitysasiat oikeasti ikinä ole niin yksiselitteisiä. Jos joku vanhempi pelkää että lapsi tulee riippuvaiseksi metyylifenidaateista niin minun on sitten otettava käyttöön kaikki muut keskittymiskykyä parantavat keinot (tyynyt, seinäkkeet, stressilelut ja lopulta ihan vain oma kärsivällisyys) koulussa ja katsottava että voitaisko sittenkin selvitä ilman. Toisen lapsen aggressiivisuuteen aikanaan määrätty risperdal auttaa kyllä agressioon mutta saa lapsen nuokkumaan apaattisena myös matikankokeen ajan ja vieinnon kaikesta muusta paitsi syömisestä. Kun lapsi on muutenki nylipainoinen ja oppimisessa ongelmia, en oikeastaan ihmettele vanhempia kun he lopettavat lääkeen käytön, ja olen sitä mieltä, että en minä ole lääkäri, minä olen opettaja. Minä opetan niillä keinoin, mitä keksin, en määrää lääkkeitä.
Jokainen tontillaan. Lääkäri määrätköön lääkkeet, ne eivät kuulu minulle. ip-kerho hoitakoon tilanteet siellä. Minä hoidan homman koulussa.
Tottakai pyritään yhteisiin toimintatapoihin, mutta vaikka olisi millainen tietorinki ja yhteistoimintasuunnitelma, minusta ei tule lääkäriä eikä lastenhoitajaa, enkä minä millään keinolla vapaudu koulussa vastaan tulevien ongelmien hoitamisesta.
Kirjoitukseni ovat aivan järkyttäviä.
Terv. Vain tavisope
Onko muuten käytöshäiriö diagnoosi? Eipä taida olla. Ei lapsen käytöshäiriö välttämättä johdu neurologisesta sairaudesta. Ihan voi olla puhtaasti syynä huono perhe, päihdeongelmat, väkivalta jne.
Meidän lapsen luokalla häiriköinä normit lapset, ei erityislapset.
Olisihan se aika kohtuunto erityislapsillekkin että heidän luokkaansa laitettaisiin käytöshäiriöinen. Erityislapsilla usein vielä huonommat kyvyt selviytyä heistä kuin normaaleilla.
Tai sitten pitäisi perustaa ihan omat luokkansa käytöshäiriöisille.
Ope ei ole huolehtinut työstään. Virkavelvollisuuden laiminlyönti
ehdottomasti tehtävä rikosilmoitus. Ainoa tapa saada epäpätevät opet ottamaan vastuuta.
että niillä on yllättävän paljon voimaa. Lisäksi olen takavarikoinut samoilta lapsilta sytkäreitä, taskuveitsiä, teräviä lyijykyniä sun muuta satuttamistarkoituksessa taskuihin jemmattua. Ja kyllä, nämä ovat täysin normaaleja alakoululaisia, normaaliluokalta. Opettaja on aika voimaton tuollaisen oppilaan kanssa ja tosiaan saa pelätä näkönsä/terveytensä/työkykynsä puolesta ihan tavallisessakin luokassa. En käsitä, miten tuollaisia oppilaita ei saada pois normaaliluokilta ja iltapäivätoiminnasa, vaan samat lapset pyörivät vuodesta toiseen itseään ja muita vahingoittamassa.