yh:na olemisen varjopuolia :(

olisi rahaa, niin voisit palkata hoitajan vaikka yh oletkin.

Minä oon vaan arki-yh, mutta tuo oksennustauti on sellainen asia, joka kyllä pelottaa... Maanantaina jos vielä alkaisi. Onneksi siltä on tähän asti vältytty!

olen vielä lasten kanssa kotona kun ovat pieniä. eikä lasten isä ole kuvioissa ollenkaan mukana joten ei voi hänkään auttaa. Mutta eiköhänä tässä kohta voiton puolella olla, jospa ollaan huomenna jo paremmassa kunnossa! Onneksi tämä on sellainen tauti joka ei kovin usein tule :)



ap

kaikenkaikkiaan kiitettävän lyhytaikainen vieras...! :)Paranemisiin!



t.toinen yh

En ole yh, mutta koko perhe on vatsataudissa. Alkoi eilisiltana kuopuksella, joka on ripuloinut jo pari päivää. Puolilta öin alkoi esikoinen ja minä oksentaa ja mies aamukuudelta. Tämä päivä on ollut kaikin tavoin KARMEA. Kuumetta löytyy kaikilta mutta lapset ovat voineet jo jotain pientä syödä puolilta päivin, me aikuise ei. Minä juoksen ripulilla kahden tunnin välein, onneksi oksentaminen loppui jo aamulla. Miehellä on 39.5 kuumetta, meillä muilla vain 38.



Tiedän siis, mistä puhut. Voimia!

Mun lapselle iski yrjötauti autossa, ja oksennusta oli joka paikassa. Ei oltu kaukana kotoa, mutta parkkipaikalle päästyä lapsi itki lohduttomasti ja oli selvästi kuumeinen. Ei siinä oikeen voi sanoa, että tönöntä kulta pakkasssa hetki nii äiti siivoo auton! Yrjöt jäi autoon jäätymään ja lapsen oksennustauti kesti lähes viikon. Meidän kaupungissa ei ole MLL:n toimintaa tai muutakaan maksullista lapsenhoitopalvelua, ja arvatkaa oliko äititutuissa tai sukulaisissa vapaaehtoisia, kun vaihtoehdot oli: tulisitko siivoamaan autosta sata litraa oksennusta tai vahtimaan oksentavaa kuumesita lasta siksi aika että teen sen itse..? Sillon oli kyllä yks niitä harvoja kertoja kun mun kävi mua sääliks. NO; onneks oli pakkanen eikä kesähelle, auton siivoominen oli aika kivuton prosessi sitten kun pääsin sen tekee.. olkoonkin että penkit toki pysyvästi tahroilla.



Mutta noin muuten: isoin murhe yh-elämässä on mulle se, ettei ole ketään jonka kanssa voi iloita lapsen asioista (oppii potalle, oppii kuivaksi, nukkuu ekan kokonaisen yön..) kuten vanhemmat vain voi.

Kerran on ollut tilanne, jolloin minä ja 4v oksennettiin ja ripuloitiin kilpaa. Sen lisäksi oli kuumetta niin ettei melkein pystynyt liikkumaan, puhumattakaan että olisi pitänyt olla hereillä. Siihen päälle vielä 1-vuotias vilpertti vahdittavana (terveenä), ja mies töissä aamusta iltaan. Ihan kamalaa, kun oma vointi oli niin huono, ettei meinannut pystyä hoitamaan sairasta neljävuotiasta, puhumattakaan että olisi ruokkinut, viihdyttänyt,vahtinut ja hoitanut yksivuotiasta. Tunsin että lapset ovat suorastaan heitteillä. Sen viikonlopun jälkeen olen ollut jokaisesta terveestä päivästä kiitollinen!

Täältäkin jaksuja sinne. Muistan hyvin pari oksennustautia, jolloin olen hoitanut kolme lastani ryömien/kontaten. Vaan vuosi kerrallaan se helpottuu, nyt isommat lapset osaavat jo itse ottaa esim. ruokaa jääkaapista ja pieninkään ei ole vaaratilateissa kuiten 1,5 vuotiaana.



Pikaista paranemista!

hoitajan jos on oksennustauti?! Ainakin meidän kaupungin MLL:ltä ilmoitettiin heti ettei vatsatautia tai muitakaan tauteja saa tartuttaa hoitajiin ja vain tervettä lasta tullaan hoitamaan.

Mä muistan ton...aikaa on jo yli viis vuotta, mutta tuo sama tilanne oli päällä ja se oli kauheeta. Sen verran sain apuja, että mun äiti kävi nopsaan ojentamassa kauppakassin ovensuusta, kun meinas vessapaperi loppua. En olis kyllä itse päässyt tosiaan hakemaan lisää...



Ja tuota...mistähän sitä meinais hoitajaa saada perheeseen jossa kolme tyyppiä oksentaa? Aika paljon sais varmaan maksaa...



Hyi, mä muistan vieläkin, kun raaputtelin okkea pinnasängyn ja seinän välistä, ja itsellä oli niin karmea olo että hyvä kun pystyssä pysyi.

tuossa tilanteessa??



Sairastava mies on todella rasittava, ja sitä pitää passata siinä missä lapsiakin, ja on vielä vaativampi... Siinä sitten itse sairaana hoidat sekä lapset, että sen sairaan miehen.



Ja vaikka tauti menisi porratetusti sinä ja lapset ensin, ja mies viimeisenä, niin ei se herkkua ole itse toipilaana sitä miestä passata, joka marttyyrin lailla sohvalla makaa, kun teille pikkaisen mehua kantoi sängyn viereen ja kerran ruokaa laittoi.

enkä oikeestaan ymmärrä miten se on niin kauheeta?



Ollaan esim koko porukka oltu yrjötaudissa ja hengissä selvitty...

sillon vaan minimoi normaalin elämän, hommaa hyvät tukiverkot jotka juoksee kaupassa sulle. kamat voi nakata oven suusta. eikä tulis mieleenkään palkata ketään oksennustautista lasta hoitamaan.. sitten sairatuis hoitaja, sen perhe jne.



Elämän kyllä saa tosi vaikeeks jos niin vaan haluaa.

Samaa mieltä olen kyllä et ei ole ketään kelle jakaa arjen ilot ja surut.. lasten isä on kuvioissa kyllä mut niin saatanan urpå ettei sitä kiinnosta muuta ku raha ja oma napa.