Miten vanhempasi kannustivat sinua valitsemaan alasi?

Olen siis kaupallisen koulutuksen saanut yrittäjä. Kaupallisen koulutuksen hyväksyivät, mutta yrittäjyydestä tuli sanomista. Päätin näyttää ja hyvin on käynyt :)

Asenne on aina ollut "et sä mitään harrastuksia tarvitse", "täytyykö sitä nyt välttämättä sinne yliopistoon lähteä" jne.

mutta sain täysin itse valita menekö lukioon ja minne sen jälkeen, minnekään päin ei painostettu.

Ei kyllä hirveesti kehuttukaan, jos menestyin, ettei vaan tyttö ylpistyisi..

Äidin ainoa ohje oli: "älä vain ryhdy opettajaksi". Hän oli siis opettaja itse.



Minusta tuli lakimies vanhempien vastusteluista huolimatta Erityisesti äiti oli aivan "kauhuissaan" alan valinnasta, kun on kuulemma niin vaikea ala. Ja tämä kaikki ennakkoluuloisuus ihan vain siksi, ettei tuntenut yhtään lakimiestä eikä suvussamme ole muita juristeja.

Isä juristi ja äiti lääkäri. Käskivät lukea alalle, joka ei vie niin hirveästi aikaa joten minusta tuli sitten KTM.

ja tietyt alat (mm. sosiaalityö) torpattiin "rupualoina"

Ja auta armias, jos olisivat jotain ehdotelleet, olisin varmasti valinnut jotain päinvastaista. Ja jos olisivat "kieltäneet" jonkun urasuunnan, olisi varmasti hankkiutunut ko. alan alipalkkaisimpaan hommaan...

Itsellään ei koskaan ollut mahiksia kouluttautua kunnolla vaikka ainakin äiti olis halunnu ja vanhempana lukikin paljon kieliä kansalaisopistossa. Niin sanoivat, että he maksaa ihan kaiken asuntoja myöten mut vaan sillä edellytyksellä että me molemmat lapset mennään lukioon ja sieltä yliopistoon.

Asenne on aina ollut "et sä mitään harrastuksia tarvitse", "täytyykö sitä nyt välttämättä sinne yliopistoon lähteä" jne.

LOL : D

Voi ei : /

Ootko oppinut siitä huolimatta kannustamaan itse itseäsi?

Lääkäriksi tai opettajaksi olisin saanut opiskella, muuten tuli vain valitusta. Harmi vain, että sosiaaliset kykyni ovat se kaikkein heikoin puoleni, enkä oikein kestä ajatusta ihmisen leikkaamisesta jne, muuten lääketiedettä olisi voinut harkitakin. (Noh, toki ne sisäänpääsymahdollisuudet ois ollu asia erikseen.)



Valitsin itse alan, jolta ei työllisty, mutta ei mulla olisi pää kestänyt jankata ihan jotain väärää alaa, jossa työelämää olisi joutunut pelkäämään, kun ei olisi halunnut sellaisiin työtehtäviin. Nyt ne siivousduunit ym., mitkä mua odottaa, ei sentään tule siinä mielessä olemaan pahoja, köyhyys tietysti harmittaa.