Onko suomalaiset lapsivihamielisiä?

En tiedä tietysti, millaisia tilanteita kuvailet, mutta tuo moikkaavan lapsen vanhempaan katsominen voi johtua siitäkin, että halutaan varmistaa, onko lapsen vanhemmalle ok, että vieras aikuinen ottaa kontaktia? Ainakin itse yritän järkevyyden rajoissa varmistaa tämän, koska tässäkin on erilaisia toimintatapoja eri ihmisillä. Ja varsinkaan lapsettomat eivät ehkä vain tiedä, että miten lapsen tervehdykseen pitää suhtautua? (Ajattelen ehkä nuorimpia tällä, tietysti noiden vanhempien ihmisten luulisi jotain kautta jo osaavan hoitaa tilanteen.)



Tuota pahansuopaa tuijottamista olen joskus todistanut juuri noiden keski-ikäisten/vanhojen naisten taholta ruuhkabussissa, jossa n. yläasteikäinen poika kaatui bussin kiihdyttäessä todella vaarallisen näköisesti. Auttamisen tai edes hymyilyn sijaan näiltä tyypeiltä kuuli vain sellaisen paheksuvan tuhinan, kun joku kehtasi häiritä heidän rauhallista bussimatkaansa kaatumalla.

Mutta olen onnellinen, ettei minulla ole omia lapsia. Toivottavasti ei tulekkaan. Veljen lapsia jaksan kyllä yhden päivän viikossa hoitaa, mutta se riittää.



M32

Ja tämä palsta eritoten. Hakututaan 3 vuotais joka on surullinen kun eno ei ehdi synttäreillä piipahtaa jne.



Kyllä, minäkin asun ulkomailla, asunut monessa eri maassa, pohjoisamerikassa, keskieuroopassa, kaakkoisaasiassa jne. Ja KYLLÄ lapsia kohdellaan aivan eri lailla.

He ovat tervetulleita joka paikkaan, heitä tervehditään, heitä ihastellaan, päästetään pienten lasten kanssa jonojen ohi, myös lentokentillä huolehditaan pienten lasetn kanssa kulkevista hyvin, toisin oli Helsingin kentällä juuri hiljattain. Edes pyytämällä ei saanut apua:(

Muualla ei edes ehtinyt pyytää apua kun sitä tultiin tarjoamaan.



Juttua voisi jatkaa vaikka kuinka monella esimerkillä.

Mutta olen onnellinen, ettei minulla ole omia lapsia. Toivottavasti ei tulekkaan. Veljen lapsia jaksan kyllä yhden päivän viikossa hoitaa, mutta se riittää. M32

Onneksi niitä lapsia ei ole kenenkään pakko hankkia. Tämä ei ollut veetuilua vaan asian toteamista. :) Ei kaikkien ole pakko haluta lapsia. Itse halusin kaksi ja kaksi sain, ja olen onnellinen. Sori meni vähän ohi aiheen.

Ei mitenkään erityisesti lapsia kohtaan.

vihamielistä kanssa ei vain lapsia kohtaan vaan kaikkia. Muualla maailmassa apua tyrkytetään myös aikuisille, jutellaaan ja hymyillään tuntemattomille, miehet avaa naisille ovia. Naisille vihellelllään jne. Suomálaiset on kuin autisteja jotka ei huomaa toisia ihmisiä, ei lapsiakaan siten huomioida positiivisesti.

- lapset saavat edelleen kulkea turvallisesti esimerkiksi kouluun ilman saattajaa ym. KOSKA luotetaan siihen että muut aikuiset ottavat heidät huomioon liikenteessä

- meillä on hyvät perhevapaat, neuvolapalvelut jne. Nämä kaikki on verorahoilla rahoitettu. Jos tavalliset ihmiset olisivat vihamielisiä lapsia ja lapsiperheitä kohtaan, tällaisia palveluita ei olisi

- joka toinen lehtijuttu käsittelee nykyään perheiden ahdinkoa sekä lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnassa. Lukuisat tahto huolehtivat lasten hyvinvoinnista vanhempien lisäksi



Ja kaiken tämän yhteiskunnallisen panostuksen lisäksi en ole KOSKAAN törmännyt kehenkään, joka kohtelisi minua ja lastani vihamielisesti siksi että inhoaa lapsia, ei siksi että olisi törttö ihan muutenkin. Olen aina saanut apua rattaiden nostamisessa, lapseni on saanut lukuisia hymyjä ja ystävällisiä katseita missä vain olemme olleet jne. Ja minä liikun sentään joka päivä lapsen kanssa julkisilla ja tapaan paljon ihmisiä.



Ihmetyttääkin nämä vastaukset - asunkohan minä jotenkin erityisen lapsiystävällisessä kaupungissa sitten?

tosin en kyllä koe Suomea erityisen vihamieliseksi maaksi muutenkaan. Ei minun lastani kukaan ole mulkoillut vihaisesti tai kohdellut töykeästi, julkiset uhmisraivaritkin aikoinaan saivat osakseen vain myötätuntoisia "been there" -katseita muilta äideiltä ja isiltä (tai sellaiseksi minä ne tulkitsin, joku vainoharhaisempi, joka on päättänyt Suomen olevan lapsivihamielinen maa, olisi varmaan pitänyt niitäkin vihamielisinä mulkaisuina).



Yleensä minua ja lastani ei juurikaan noteerata (miksi pitäisikään?), silloin aiemmin vaunujen ja rattaiden kanssa liikkuessani sain kyllä tarvittaessa apua ovien avaamisessa ja junaan nostamisessa, mitä en kyllä pitänyt itsestään selvyytenä, vaan kiitin aina ystävällisesti auttajia.



En kaipaa lapselleni mitään erityistä huomiota, eikä hänkään halua olla huomion keskipisteenä. Tiedän myös, että hänen juttuna eivät välttämättä ole kenestäkään muusta kuin meistä vanhemmista hauskoja ja fiksuja, joten en katsele ihmisten reaktioita, kun hän puhuu julkisella paikalla. Ehkä siksi en näe "vihamielisyyttä", mikä on ehkä lähinnä välinpitämättömyyttä tai kiinnostuksen puutetta.



Itsekään en kiinnitä toisten lapsiin huomiota, paitsi jos lapsi itse ottaa kontaktia. En kyllä erityisemmin arvosta sitä, että esim. junamatkaani häiritsee lakkaamatta kyselevä tenava, jonka äiti lukee tyytyväisenä naistenlehteä, kun on saanut jonkun muun "kaitsemaan" lastaan, mutta pyrin suhtautumaan ystävällisesti joka tapauksessa.



Minusta metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Mulla jos lapset ovat joskus parkuneet esim. metrossa, kaikki kanssamatkustajat alkavat heti ilveilemään tms. jotta lapsi unohtaisi itkunsa. Joka päivä kadulla pysähdytään ihastelemaan lapsia ja juttelemaan heidän kanssa. Ravintoloissa heitä kohdellaan kuin kuninkaallisia. Vaunujen/rattaiden kanssa löytyy aina auttajia. Kadulla vastaantulevat vanhukset tarjoavat karkkia. Kaupassa tai apteekissa myyjä saattaa antaa tikkarin (Suomessa tietty paheksuttaisiin karieksen takia). Jos lapsi kompastuu, kaikki syöksyy heti auttamaan. Toisten lapsiin saa koskea. Joskus vastasyntyneen esikoisen bakteerihysteerikkoäitinä "ällötti" kun mummelit tulivat pussailemaan vauvan käsiä. Ja mihinkäs se vauva ne kädet sitten seuraavaksi lykkää...

Toisaalta taas monet pitävät vielä ihan normaalina ja suotavana lapsien pyllylle läpsimisen jne.. vaikka se onkin laissa kiellettyä.

vihamielistä kanssa ei vain lapsia kohtaan vaan kaikkia. Muualla maailmassa apua tyrkytetään myös aikuisille, jutellaaan ja hymyillään tuntemattomille, miehet avaa naisille ovia. Naisille vihellelllään jne. Suomálaiset on kuin autisteja jotka ei huomaa toisia ihmisiä, ei lapsiakaan siten huomioida positiivisesti.

Joskus tekisi mieli heiluttaa kättä näiden autistien silmien edessä että haloo onko siellä ketään kotona?? :D

Mulla oli karmea kulttuurishokki Jenkkilän jälkeen täällä. Kuin olisi elävältä haudattu.

Voi kun pääsisin täältä taas pois...!