Lue keskustelun säännöt.
Toisaalta hankalaa, kun tutut antavat lainaan vauvanvaatteita.
20.02.2011 |
Olen itse ostanut osan vauvanvaatteista ja osan saanut tutuilta lainaan tai omaksi. Hankaluus tulee siinä vaiheessa, kun tutut sitten pyytävät näitä lainaamiaan vaatteita takaisin tyylillä "viitsisitkö katsoa ne valmiiksi jos tulen huomenna hakemaan". Hirmu vaikeaa muistaa, että mitkä vaatteista on keltäkin saatu. Sitten tulee mielen pahoittamisia puolin ja toisin, kun nämä vaatteet menevät mahdollisesti sekaisin ja lainaaja esim. väittää antaneensa lainaan jonkun tietyn vaatteen jota meillä ei yksinkertaisesti ole ollutkaan.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin näistä syistä. Mitäs jos lainavaatteisiin tulee tahtoja? Tai vaunun kankaaseen reikä?
Ostan tai myyn, otan tai annan omaksi. Ei tule epäselvyyksiä siitä, mitä on lainassa - itsekin muistan kärttäneeni takaisin kirjaa kaverilta, jolle "ihan varmasti" sen lainasin, ja sitten sen palauttikin ihan toinen kaveri. Lainavaatteet myös helposti jäisivät kaapin perälle senkin takia, että ei ole kovin miellyttävää pitää vaatetta, jonka pysyvästä tahrasta tai rikkoontumisesta voi aiheutua mielipahaa.
Lainavaatteita ei kannata ottaa vastaan. Jos on "pakko", niin laita ne kaapin perukoille. Vaatteita takaisin kinuavat pihit luultavasti haluavat myydä ne edelleen vielä kirppikselläkin, joten älä mene sotkemaan niitä tussilla.
Itse olen antanut vaatteet pois, olen myös itse saanut. Se on selkeämpää niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan lainaksi, ja lainaan itse ihan yhtä mielelläni.
En kuitenkaan lainaa mitään sellaista, jonka tahriintuminen/katoaminen ihan oikeasti harmittaisi. Kenkiä en myöskään yleensä lainaa tai ota lainaksi. Ja merkkaan aina lainaamani vaatteet saksimalla pienen loven pesu/kokolappuun. Helppoa!
ja laitan koko lappuun merkin (punainen kolmio, vihree ympyrä-riippuen kuka antanut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka olen nyt itsekin raskaana. Ja ihan erikseen sanoin, ettei niitä tarvi palauttaa. Olen antanut paljosta eli jättänyt itselleni kuitenkin niin paljon, että riittää itsellekin. Juuri tuota olen ajatellut, että lainaaminen on kaikin puolin hankalaa. Silloin niitä vaatteita pitää erityisesti varoa ja pitää mielessä keneltä ne on ja muistaa palauttaa, jne.
On niin paljon yksinkertaisempaa antaa reilusti se minkää antaa. Mieluummin sitten antaa vaikka vähemman, mutta antamalla se homma tulee kerralla valmiiksi, eikä tarvi myöhemmin jossitella ja pähkäillä.
Minäkin olen saanut omaksi mitä olen saanut. Tosin yhtä ulkovaatetta toinen käly alkoi kyselemään, kun hänen siskonsa saikin ensimmäisen lapsen. Tokaisin siihen sitten puolihuolimattomasti, etten juuri tällä hetkellä tiedä missä se on. Ja kuvittelin lisänneeni siihen, että kyllä se meillä tai varastossa jossain on. En ehkä sitten selkeästi sanonut tuota loppua, koska kälyni ymmärsi, ettei vaatetta enää ole, vaikka minä tarkoitin vain, etten tiennyt onko se ullakolla vai komerossa vai pahvilaatikoihin pakattuna vai missä. Tuokin väärinkäsitys selvisi vasta aikojen päästä, kun muistin vihdoin etsiä sen vaatteen. Toivonpa vaan, ettei kenellekään tullut liikaa pahaa mieltä.
Joko annan ilmaiseksi tai myyn. En myöskään huoli keneltäkään lainaan. Joko otan lahjoituksen vastaan tai ostan.
Mitään lainailuja en ole ikinä ymmärtänyt juurikin tuosta syystä mitä ap kirjoitti. Ja muutenkin jos minun kaksi lastani ovat käyttäneet vaatteita ja annan sen lainaan vielä jollekin kolmannelle, niin kyllä niiden vaatteiden kunto alkaa olla jo siinä vaiheessa sitä luokkaa, että ostan mieluummin uudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni antoi vauvan synnyttyä kivan (selvästi käytetyn näköisen) Marimekon potkupuvun. Parin vuoden päästä kun olin taas raskaana tuttu pyysi puvun takaisin, jotta voisi antaa sen sukulaiselleen, jolle oli vauva tulossa.
Olin aika äimistynyt lievästi sanottuna. En ikinä olisi ottanut pukua, jos olisin tiennyt, että se takaisin pyydetään. Tuttu pyysi vielä pukua yhteisen tuttavamme kautta, ei suoraan. Tuttu on varakas nainen, joka ostaa paljon lasten vaatteita, mutta tämä puku oli kuulemma erityinen.
en halunnut antaa pois, koska toivon, että meille tulee vielä lisää lapsia ja niihin on kuitenkin mennyt suht paljon rahaa (uusina ostettuja kaikki). Ja me olemme pienituloisia.
Kirjoitin pesulappuihin pienellä lapsen etunimen kirjaimen ja sanoin, että mielelläni otan takaisin, kun heillä ei enää ole käyttöä, mutta että niitä ei tarvitse mitenkään varoa. Jos tulee tahroja tai johonkin hukkuu, niin voi voi, ei haittaa.
Olinko mä nyt jotenkin huonompi ystävä, kun en antanut, vaan lainasin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että takaisin annetaan/otetaan jos käytön jälkeen on vielä jotain vaatteista jäljellä. Sanon siis erikseen, ettei tarvitse varoa, mutta kun haluavat laittaa käytön jälken pois niin katsoisin mielelläni itse ensin (ei siis niin, että lainaaja minulle ilmoittamatta lahjoittaa tai myy tavarat eteenpäin).
Meidän kaveripiirissä toimii oikein hyvin tämöinen käytäntö. Olemme sopineet, että vaatteisiin laitetaan pesulappuun pienellä merkki, esim. lainaajan sukunimen eka kirjain. Ja kukaan ei lainaa sellaista tavaraa, joka pitää ehdottomasti saada takaisin (tai vain niin, että vaikka johonkin tiettyyn juhlaan ja vaate palautetaan saman tien takaisin juhlien jälkeen)
että takaisin annetaan/otetaan jos käytön jälkeen on vielä jotain vaatteista jäljellä. Sanon siis erikseen, ettei tarvitse varoa, mutta kun haluavat laittaa käytön jälken pois niin katsoisin mielelläni itse ensin (ei siis niin, että lainaaja minulle ilmoittamatta lahjoittaa tai myy tavarat eteenpäin).
Meidän kaveripiirissä toimii oikein hyvin tämöinen käytäntö. Olemme sopineet, että vaatteisiin laitetaan pesulappuun pienellä merkki, esim. lainaajan sukunimen eka kirjain. Ja kukaan ei lainaa sellaista tavaraa, joka pitää ehdottomasti saada takaisin (tai vain niin, että vaikka johonkin tiettyyn juhlaan ja vaate palautetaan saman tien takaisin juhlien jälkeen)
Meilläkin minun ystävä otti minut hänen oman ystäväpiirinsä vaatteiden lainauspiiriin ja toimii loistavasti! Koko/pesulapussa on pieni pallo tekstiilitussilla tehtynä, jotta tiedetään mitkä laitetaan eteenpäin ja jos vaate menee rikki tai liian likaiseksi, niin se vaan pistetään pois. Jokainen taas toisaalta ostelee omalleen samalla vaatteita, niin niistä voi pistää haluamansa kiertopakettiin.
Toisaalta ymmärrän pointin, eli en missään nimessä ottaisi vastaan vaatteita, joiden rikkoontumista tai likaantumista pitää pelätä. On kuitenkin kyse lapsista, jotka liikkuvat ja huiskaavat ja myöskin sotkevat. Paljon. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otan tai annan, mutta ei muuta. Mulle on kuitenkin monta kertaa käynyt niin, että annettua onkin pyydetty takaisin ja olen käyttänyt niin, ettei ole ollut ehjää tai puhdasta takaisin annettavaa. Nyt en uskalla enää ottaa annettujakaan vastaan.
Tuttava tarjosi mulle lapsensa vaatteita vuokralle. Eli olisin maksanut vaatteista jotain ja palauttanut ne sen jälkeen kun käyvät pieniksi. Sanomattakin selvää että sanoin ei kiitos.
Tuttava tarjosi mulle lapsensa vaatteita vuokralle. Eli olisin maksanut vaatteista jotain ja palauttanut ne sen jälkeen kun käyvät pieniksi. Sanomattakin selvää että sanoin ei kiitos.
Kakkos-viestin kirjoittaja täydentää: Meillä lainaushomma on toiminut tosi hyvin. Vaatteita ei tarvi varoa, eikä maailma kaadu jos joku kampe jää matkalle. Minusta on ihana, kun saan vaatetta lainaan ja aivan yhtä ihana on antaa ne takaisin. Ei tarvitse miettiä mitä tehdä niille. Toisaalta kun itse lainaan vaatteita eteenpäin saan sitten pähkätä, mitä niille teen, kun ne palautuvat kierrosta.
Olemme tällä keinoin varmasti säästäneet puolet vaaterahoista. Toki myös ne joille lainaamme kamppeita ovat säästäneet. Lisäksi sille ystävälle, jolta saamme vaatetta lainaan, mutta emme voi itse lainata, ostan aina silloin tällöin jotain erityisempää. Kiitokseksi. Esim. pelin lapsille tms.
Minä sain meistä ensimmäisenä lapsen, kun hän sai, vaatteet lähtivät hänelle. Kun meille tuli toinen, tuli vaatteita takaisin ja niin edelleen :)
Nyt sitten itselleni tulossa kolmas, vaatteet ovat taas meillä.
Jos heille vielä tulee, vaatteet lähtevät sinne.
Helppoa kun ei ole useamman kanssa näin tehty :)
olisi kivaa, mutta minua kiellettiin tekemästä niin koska kaveri halusi myydä ne myöhemmin, heillä on lapsiluku täynnä kuten meilläkin. Vähän outo tilanne. Oli hiukan kiusallistakin, sillä sain kasan pojan vaatteita lainaan vaikka itse annoin tytön vaatteita varmasti isomman kasan (antamani olivat myös alunperin arvokkaampia). Jäi kyllä tyhmä olo itselle, näin kaveri saa myytyä sekä minulta saadut paremmat vaatteet ja myöhemmin sitten ne mitkä antoi lainaan. Ahneen kuvan sain nyt hänestä.
Mutten kiireellä odota takaisin, tähän asti on ainakin saatu hyvin takaisin vaatteet. Itse olen ostanut mieluisia niin mielelläni otan samat takaisin mahdollista toista lasta varten. Mutta tuntuu turhalta säästellä näitä monta vuotta ilman mitään käyttöä. Ostan paljon vaatteita käytettynä itse ja suosin esim. bambukankaisia ja kotimaisia ja jos esim. jotain vaihtoja tekisi ei tällaisia vaatteita kuitenkaan tulisi helposti vastaan.
Helpointa musta sitten on olla ottamatta vaatteita vastaan jos lainaaminen epäilyttää. Itselläni on niin paljon lastenvaatteita, etten varmaan itsekään haluaisi lainata, paitsi ehkä jotain yksittäisiä juttuja kuten ulkohaalareita tms, joita itse lainaisin ihan mielelläni muualta sillä vaikka olen vähän lastenvaatefani en erityisesti haalarihullu enkä niihin juuri satsaa.
A) et käytä niitä vaatteita ollenkaan, pidät ne muovipusseissa odottamassa hakua.
B) merkkaat pesulappuihin tuttavan nimikirjaimet joko kuulakärkikynällä tai tekstiilitussilla. Näin minä teen, eikä ole ollut kovinkaan kummoisia ongelmia asian suhteen. Yleensä vielä merkkaan tuttavan nähden, samalla kun velaan kamppeet läpi. Katson siis, onko siellä sellaista, mitä meillä ei tule käytettyä lainkaan.