Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on yksi kamalimmista
19.02.2011 |
sairauksista! Tuo missi-Elinan juttu oli aika koskettava. Itse olen sairastanut yli 15 vuotta ja ikää 31 v!:(
Kommentit (37)
Lääkityksellä pysyy aika hyvin kurissa.
Olen kyllä väliaikaisella eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jolla ilmeisesti on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kävi ilmi kun oli eräässä juhlatilaisuudessa suunnattoman rasittava ja omituinen (maanisessa vaiheessa). Tuttava tiesi mistä oli kysymys.
Siinä vaiheessa lähinnä ihmettelin, miten hän on voinut tehdä kenttätyötä jossain "jumalanseläntakana", jos siellä alkaa sekoilla niin mitäs sitten?
psykiatri tarjota ja lääkityksenkin. Sitten alettiin sossusta uhkailemaan lapsien huostaanotolla koska sulla on niin vakava sairaus jota ei oltu edes diagnosoitu päätin että heitän lääkkeet roskiin ja olen terve. "hullujen" paperit ei ole kuin b-luokankansalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin on, vaikka monet sanoo et ei se nyt oikeestaan oo mitään. Se oikeestaan ärsyttää, koska itsekkin kamppailen tuon sairauden kanssa jokikinen päivä, tapellu jo kohta 20v...oon 34v.... Olen naimisissa, meillä 4 lasta ja jopa ihan jokpäiväiset normaalit asiat on välillä tosi vaikeita...
kun sairauden takia ei ole mahdollista hankkia enempää. Itsellä aika raju muoto, mutta manioita ei ole ollut lähes 10 vuoteen. Viimeiset ovat olleet vakavia/psykoottisia masennuksia. Sairaalasa olen ollut reippaasti yli 10 kertaa. Ulkoisesti asiat ihan mallillaan ja parisuhteessakin menee hyvin ja mieheni on ollut aivan mahtava:)Hänen tuki ja turva on kantanut reilu 10 vuotta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies on ollut kuviossa vasta 3v ja kaksi lasta olen hänen kanssa saanut.... Hän on minulle kaikki kaikessa.......Sairauteni on löydetty vasta muutama vuosi sitten, mutta olen tosiaan siitä kohta 20v kärsinyt.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavan yleinen.. Isän isä oli ja isä.. Ja exäni.. Ja 2 tuttuani. Silti hyvin älykkäitä ja ajattelevaisia, kilttejä.. Mutta äkkipikaisia, röyhkeitä, hetkittäistä suuruuden tuntua ja silti sitten tulee se romahdus ja huono itsetunto, poru ja itaesääli. Seksuaalisuus saattaa olla tiivistä.. Oman rauhan kaipaus myös suurta, ärtymys. Varmasti yksilökohtaista, mutta sairastavat eivät voi sille mitään.. Ihan kuten sokeritautiset eivät muka voi jättää sokeria ruokavaliostaan. Mielen oireet ovat periaatteessa sama asia kuin muut sairaudet, leima pois otasta ja myötätuntoa, kuten muihinkin sairauksiin. Minkä ne ihmiset tälle ololle voivat? Yrittää vaan elää normaalia elämää, jota kuinkin. Sairautta voi pitää kurissa liikunnalla, terapia lle, syömällä terveellisesti, pitämällä rytmin.. Nukkumalla muttei liikaa, kirkasvalolla pimeimpinä kuukausina ja hyviä ihmissuhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
niin on, vaikka monet sanoo et ei se nyt oikeestaan oo mitään. Se oikeestaan ärsyttää, koska itsekkin kamppailen tuon sairauden kanssa jokikinen päivä, tapellu jo kohta 20v...oon 34v.... Olen naimisissa, meillä 4 lasta ja jopa ihan jokpäiväiset normaalit asiat on välillä tosi vaikeita...
Miten ne normaalit asiat on vaikeita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tietää sairastavansa vahvasti periytyvää psyyken sairautta tai neuropsykiatrista sairautta (ADHD) on todellista itsekkyyttä ja ajattelemattomuutta lisääntyä.
Miksi laittaa vahinko kiertämään ja vielä omalle lapselle?
Mulla on ADD ja suvussa äidin puolelta on vahvaa alkoholismia joten lapsi saisi surkeat geenit. En missään nimessä halua sitä tapahtuvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos tietää sairastavansa vahvasti periytyvää psyyken sairautta tai neuropsykiatrista sairautta (ADHD) on todellista itsekkyyttä ja ajattelemattomuutta lisääntyä.
Miksi laittaa vahinko kiertämään ja vielä omalle lapselle?
Mulla on ADD ja suvussa äidin puolelta on vahvaa alkoholismia joten lapsi saisi surkeat geenit. En missään nimessä halua sitä tapahtuvaksi.
Vahingonlaukauksia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Jos tietää sairastavansa vahvasti periytyvää psyyken sairautta tai neuropsykiatrista sairautta (ADHD) on todellista itsekkyyttä ja ajattelemattomuutta lisääntyä.
Miksi laittaa vahinko kiertämään ja vielä omalle lapselle?
Mulla on ADD ja suvussa äidin puolelta on vahvaa alkoholismia joten lapsi saisi surkeat geenit. En missään nimessä halua sitä tapahtuvaksi.
Jos tälle linjalle lähdetään niin kenenkään ei kannata pyöräyttää penskoja ikinä koskaan. Kaikilla on perimässään jotain paskaa.
Perussairaus kuten moni muukin. Tämän kanssa voi elää täysin normaalia elämää. Toistan: _täysin normaalia elämää_. Tietysti osalla on pahempi ja osalla helpompi muoto, mutta minkä helvetin takia pitää lietsoa tollasta hysteriaa? Ettekö yhtään tajua, millasen leiman mielenterveysongelmat tekee jo muutenkin?
Eniten vitutta noi "on niin kovin raskasta kun ystävälläni on tämä hirveä mielisairaus". Haistakaa paska. Se sairas ihminen siinä eniten kärsii. Erityisesti vituttaa ihmiset, jotka hakee huomiota läheistensä vaikeuksilla (toki kaikki ei onneksi ole näin kusipäisiä).
Terveisin onnellinen bipo, perheenäiti ja kokopäivätyötä tekevä, normaalia elämää elävä nainen.