40+ -ihmisten ajatuksia kaipaisin?

Aika mukavasti asiat.



Asunto on oma - ei pankin.



Suurin huoli on vanhat vanhemmat.

rahat menee aika tasan, ei jää mutta eipä oo tili miinuksellakaan.

Lapset tehty, talo maksettu, molemmilla vakituiset työt. Elämä mallillaan, vaikka pikkuisen muita työmahdollisuuksia katselenkin, jos sattuisi kohdalla. Omat ja miehen vanhemmat vielä suhteellisen hyvässä kunnossa, ovat suurena apuna alakouluikäisten lasten hoidossa tarvittaessa, koska asuvat aika lähellä.

Paljon asuntolainaa, mutta pärjätään. Iso on talokin.

Nuorin lapsista on vielä ihan vauva.

Vakituisesta työpaikasta en tiedä, siellä on YT:t menossa (meillä sama työpaikka), mutta en jaksa sitäkään stressata.



Rakastamme toisiamme, rakastamme perhettämme, seksi on ihanaa. Ei vaan voi valittaa =)

Kaksi täysi-ikäistä lasta, yksi teini. Työpaikka, ystäviä, terveyttä. Olen kiitollinen elämälle.

lapset on 20v ja 10v

käyn amk:a 3. vuotta

onnellisesti naimisissa, vihdoin! eka yritys meni pieleen

elämä hymyilee!!

juuri eronnut. Lapset ala-asteella ja luonani vuoroviikoin. Sain kaksi vuotta sitten elämäni ensimmäisen vakityöpaikan.



Olen elämäni ensimmäistä kertaa yksin ilman miestä, saan päättää kaikesta ihan itse - ja tämä on taivaallista!

43v. kaksi lasta ja aviomies. Lapset 8v ja 5v.



Olen onnellisesti naimisissa. Vakityö ollut jo 20vuotta. Asuntolaina maksettu vuoden päästä pois.



Asumme rivariasunnossa pikkukaupungissa. Meillä on kaikki hyvin ja olen tyytyväinen elämääni :)

Asuu ulkomailla, avoliitossa huomattavastikin nuoremman ulkomaalaisen (eurooppalainen) naisen kanssa neljättä vuotta avioeron jälkeen, ulkomaalainen työnantaja, hyvä palkka, ei velkaa, hyvä terveys ja kunto (liikuntaa säännöllisesti), 8-vuotias ihana tyttö, työstressiä, mutta onnellinen, joskin onnea varjostaa isän hiljattainen poismeno.

Työpaikka valtiolla eli leipä on sekä kapea että epävarma, jatkuvia organisaatiouudistuksia jne. Iso velaton talo, pari kesämökkiä, aikaa harrastaa (ne valtion vuosilomat on myös ihan omaa luokkaansa) eli oikeastaan kaikki on äärettömän hyvin. Terveyttä riittää ja perheen vanhukset jo vainajoituneita.

lapset täyttää 16 ja 9, isompi saattaa joutua muuttamaan opiskelupaikan vuoksi syksyllä pois kotoa jo;/



Mies vuorotöissä. Itse kouluttauduin uuteen ammattiin, maisteriksi asti pari vuotta sitten. Viime viikolla sanoin irti aikaisemman alan vakkarityöpaikan. Nyt teen pitkäaikaista sijaisuutta ja luotan, että löydän töitä jatkossakin.Vakityöpaikkaan voi silti mennä vuosia...En jaksa murehtia.



Omakotitalo on maksettu, on meillä omaa metsääkin, vene ja 2 autoa. Eletään hyvin tavallista elämää.



Molempien vanhemmat elää. Isäni on sairastellut vuoden sisällä kovasti ja se on ollut kaikista rankinta nykyisessä elämässäni. Vanhemmat asuu 80 km päässä ja viikonloppuisin täytyy usein käydä auttamassa. Muutoin en saa mielenrauhaa.



Muuten tykkään olla kotona, silloin tälläin kirpparilla kierellä...

Tässä ovat ihmiset nyt kertoneet perheistään, onko se varsinaisesti vastaus sun kysymykseen, jos...

...niin mulla on kaksi poikaa ja aviomies sekä rakastaja, vakituinen työpaikka sekä oma asunto ja auto. Kotieläimiä ei pidetä, koska mä en tykkää, eikä kesämökkiä, koska mä haluan lomailla ulkomailla. Harrastan liikuntaa ja kieliä, käyn konserteissa ja teatterissa sekä tyttöystävien kanssa baarissa. Olen suhteellisen tyytyväinen elämääni, tosin pojat saisivat olla vähän vanhempia, etten tuntisi niin huonoa omaatuntoa menemisistäni :)