Ero ja suru

Täältä läjäpäin sympatiaa. ? Haluatko kertoa tarkemmin; mihin päättyi, yhteisestä päätöksestä vai oli vaan tultu sen tien päähän?



Se on aina tosi surullinen paikka ja vaikka itse tajuaisi, ettei muu enää auta, niin joku pistäisi takertumaan siihen kaikin keinoin. Se ajatus, että kaikki pitää aloittaa alusta jonkun toisen kanssa - sitten joskus valovuosien päästä, kun, jos ikinä, on siihen valmis...



Mutta muista, ettei tuo 2 vuotta ole mennyt mitenkään hukkaan! Vaikka suhde olisi ollut kuinka paska, sen aikana olet oppinut vähintään itsestäsi jotain, ja keinoista joilla selviät paskasta (koska paskaa on tulossa joka tapauksessa elämässä vastaan jatkossakin). Ja varsinkin, jos se EI ole ollut paskaa, niin miten ikinä voisi väittää, että se olisi mennyt hukkaan! :)



Itsekin erosin hiljattain. Rakkaussuhde, molemmat rakastimme - hitto, rakastAMME, mutta olosuhteet nyt vaan eivät sallineet suhteen kehittyä (eikä tähän liity mitään toisia osapuolia). Halusin enemmän kuin hän, vaikka rakastamme "yhtä paljon" (milläpä sitä mittaat), joten jotain päätöksiä oli tehtävä. Välillä on tosi, siis TODELLA paha mieli, enkä edelleenkään ole raaskinut kertoa, että mulla on hänen paitansa täällä, vaan välillä pistän nyyhkybiisit soimaan ja uppoudun paidan tuoksuihin... Ne on surullisia, mutta ihania hetkiä. Hetki sitä, ja sitten taas paita kaappiin, kasvojen huuhtelu ja eiku eteenpäin. Seuraavaan hetkeen, kun haluan ja tunnen tarvetta tehdä niin. :)



Mua lohduttaa tässä se, että tämä ei vois mennä mitenkään muuten, mun osaltani. Minä olisin valmis enempään, hän ei, olen yrittänyt odottaa, puhua, painostaa, mutta kun ei niin ei, niin mikäs teet. Kaikki kortit on katsottu, mulla ei ole mitään kaduttavaa, "oisko pitänyt vielä"... No, tämä on oma lohduttautumiskeinoni, ehkä ei helpota sua, teillä on varmaan eri tilanne.



Kuitenkin, I hear you sister, paljon voimaa jaksaa. Kuulostaa ehkä paradoksaaliselta, mutta sure ja itke, niin pääset helpommalla. :)



Yksi nyyhkybiisi vielä, jonka tahtiin on oikein hyvä vollottaa:

..varmasti on just nyt vaikeeta, mutta ajattelehan asiaa niin, että onneksi ei mennyt siihen jätkään kuin vain kaksi vuotta hukkaan --- huonomminkin olisi voinut käydä!

Mutta muista, ettei tuo 2 vuotta ole mennyt mitenkään hukkaan! Vaikka suhde olisi ollut kuinka paska, sen aikana olet oppinut vähintään itsestäsi jotain, ja keinoista joilla selviät paskasta (koska paskaa on tulossa joka tapauksessa elämässä vastaan jatkossakin). Ja varsinkin, jos se EI ole ollut paskaa, niin miten ikinä voisi väittää, että se olisi mennyt hukkaan! :)

Esim. yksi iljettävä liero olisi varmaan jäänyt pysyvästi kivenkoloonsa (tai luikertanut rekan alle) jos ei olisi saanut kolmenkympin korvilla lottovoittoa = ensimmäistä seurustelusuhdettaan. Toisin kävi, ja nyt muut maksavat siitä kovaa hintaa.