Kätilöistä...

ihana kätilö synnytyksessä! Jorvissa vielä! Ajatelkaa!

jopa viisi eri kertaa!



Oisko näin, että meitä synnyttäjiä on kahta eri sorttia, toisille synnytys on äidin upea kokemus ja elämys



toisille keino saada terve lapsi turvallisesti maailmaan?

2 synnytystä takana ja molemmissa ihanat kätilöt! + ne harjoittelijat :)

Kolmas synnytys edessä, eiköhän silloinkin ole mukava kätilö :)

Yleensäkin keskustelupalstojen opngelma on se, että monista asioista haluavat keskustella ne, joilla asiasta tai kokemuksesta on jäänyt jotain "hampaankoloon". Tulee helposti kuva, että ongelmia on paljon, vaikka 99% olisikin tyytyväisiä.



Kolme synnytystä ja kuusi kätilöä + yksi harjoittelija (synnytystilanteessa) koettu, kaikki henkilöt mukavia, vaikka synnytykset pitkänlaisia.

kolmessa on ollut ihana ja ammattitaitoinen kätilö, ja yhdessä sitten... No, suoraan sanottuna karmea sadistinen akka.



Minusta on tärkeää, että näistä asioista puhutaan ja naiset saavat purkaa tuntojaan. Vaikka valtaosa kätilöistä on tosiaan ammattilaisia ja itselleen sopivassa ammatissa, joukkoon mahtuu aina myös niitä mätämunia ja hekin hoitavat sadoittain synnytyksiä vuosittain. On äitien vähättelyä väittää, että koska valtaosa kätilöistä on hyviä ja äitien kokemukset positiivisia, eivät nämä toisenlaiset kokemukset voi olla totta.

Tärkeää on myös huomata, että vaikka kaikki ikävät kokemukset johtuisivatkin vain äitien herkkyydestä ja hormoneista (mikä ei siis todellakaan pidä paikkaansa), niin silti asialle olisi tehtävä jotain!



Ei ole myöskään naisten heikkoutta, jos synnytystä pelkäävä ei saa apua, jos ensisynnyttäjiltä leikataan rutiinilla väliliha, jos äiti pakotetaan toimimaan vastoin omia tuntemuksiaan ja jos äidin tuntemus omasta ja vauvan voinnista ohitetaan täysin. Jos tällaisia kokemuksia tulee, niistä pitäisi aina selvittää taustat ja tehdä asialle jotain muutakin kuin sanoa "höpö höpö, kyllä kätilöt tietävät paremmin ja ennenkin naiset ovat synnyttäneet töiden välissä saunassa".

Oisko näin, että meitä synnyttäjiä on kahta eri sorttia, toisille synnytys on äidin upea kokemus ja elämys

toisille keino saada terve lapsi turvallisesti maailmaan?

sitten kaksi eri asiaa? Henkilökohtainen painajaisuni on saada kätilö, joka "ammattitaitoisella" toiminnallaan tai kiiren, huonon päivän, henkilökemioiden puutteen takia ajaa tilanteen hätäsektioon, koska ei kuuntele äidin tuntemuksia. Itsellä jo ikääkin, joten osaan olla tiukkana tarvittaessa, mutta pelkään silti tulevani "jyrätyksi" kätilön taholta.

Kunpa Suomessakin olisi mahdollista valita synnytykseen aina oma kätilö ja synnytyslääkäri.

Meni nopeasti, ja kätilöstä ja hänen neuvoistaan oli todella hyötyä ponnistusvaiheessa. epi jouduttiin tekemään myös mistä en tietenkään tykännyt mutta uskon ja toivon että sille oli tarvetta.

Jorvissa saimme molemmat, vauva ja minä hyvää hoitoa, mitään suurempaa kritiikkiä ei tule mieleen.

Imetykseen olisin toivonut enemmän tukea, ja se hieman häiritsi, että kätilöt vaihtuivat koko ajan, eli sellaista kunnon hoitosuhdetta siinä ei pääse syntymään.

Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten asiat hoidetaan ulkomailla, koska tuo epin tekoprosentti vaihtelee niin kovasti eri maissa! Harmillista jos sitä tehdään Suomessa liian helpolla.

Ja imetyksen suhteenkin Suomi tulee jälkijunassa verrattuna vaikkapa Ruotsiin, jossa vauvoja täysimetetään paljon enemmän ja pidempään....Eli sekin asia vaatii korjausta täällä Suomessa!

Jos tällaisia kokemuksia tulee, niistä pitäisi aina selvittää taustat ja tehdä asialle jotain muutakin kuin sanoa "höpö höpö, kyllä kätilöt tietävät paremmin ja ennenkin naiset ovat synnyttäneet töiden välissä saunassa".

On varmasti helppo sanoa, että synnyttäjässä on se vika, kun kokemuksesta jää hampaankoloon, jos suurin osa synnytyksistä sujuu normaalin kaavan mukaan. Vähän niin kuin äiti, jonka imetys, lapsivuode- ja vauva-aika ovat sujuneet ilman mitään ongelmia, ei ehkä ymmärrä että koliikki- tai vaatimamman vauva äitiä.

Onko synnytys tilanteena niin herkkä, tuleva äiti hormonien vallassa ja voimiensa äärirajoilla, että tulee helposti äidin puolelta väärinymmärryksiä

omalta osaltani ainakaan tuosta. Minulla ehti olla ainakin kolmessa vuorossa kolme eri kätilöä ja kaksi oli oikein mukavia (jopa pahimpien kipujen aikaan) ja yksi suoraan sanottuna v-mäinen ämmä. Enkä ollut mikään valittaja edes.

mutta se LÄÄKÄRI oli kammottava. Ei minkäänlaista empatiakykyä tai asiakaspalveluhenkisyyttä.

Minulla ehti olla ainakin kolmessa vuorossa kolme eri kätilöä ja kaksi oli oikein mukavia (jopa pahimpien kipujen aikaan) ja yksi suoraan sanottuna v-mäinen ämmä. Enkä ollut mikään valittaja edes.

on saada kätilö vaihdettua, jos ei arpaonni suosikaan? Kun uskoisin, että niillä mukavilla kätilöillään on työvuorossa tekemistä riittävästi...

huonompi sekä yksi josta ei oikein saanut selvää kumpi on kun homma oli niin nopeesti ohi :)

Esikoisella oli siis mitä ihanin kätilö. Tokan kätilön kanssa ei kemiat oikein pelanneet, mutta synnytys silti hoitui ihan ok. Jotenkin kalsea vaikutelma silti siitä ihmisestä jäi. Kolmannen kanssa ei oikein ehditty kunnolla päivää sanoa, sillä kiireellä mentiin saliin ja samoin tein lapsi jo syntyi. Ja koska oli ruuhkaa niin aika pian siirryin jo osastolle. Ihan mukava se kätilö kai oli :)

Kyllä mä luulen että siihen vaikuttaa moni asia, joskus kemiat ei vaan kohtaa, joskus voi tulla väärinymmärryksiä, joskus oma asenne voi olla huono. Herkkä tilannehan se on joten pienikin asia voi vaikuttaa paljon. Ja ehkä niitä huonoja muistoja enemmän kerrotaan, hyviä hehkutetaan se pieni hetki ja sitten ne helpommin unohtuu.

Sain ekan lapseni yksin ja olin aika nuori. Kätilö oli silloin hiukan ylimielinen mua kohtaan.



Sittemmin, ollessani synnytyksissä yhdessä miehen kanssa, vattuilua ei ole esiintynyt.



Sikäli se oli inhottavaa, että silloin kun olin nuori ja epävarma, kätilö näki sen ja päätti vähän kiusata - pienin asioin, mutta muistan ne ikuisesti.



Takana kolme normaalia alatiesynnytystä.

Norjassa oli ihana kätilö, joka aidosti oli tukenani. Kaikki ei mennyt 100% nappiin, mutta hän piti koko ajan huolta siitä, että tiesin, mitä ja miksi tapahtuu seuraavaksi.



Suomessa oli todella tyly ja suorastaan ilkeä kätilö, joka ei suostunut mihinkään kivunlievityksiin, koska ensin oli muka liian varhaista ja sitten yllättäen liian myöhäistä. Synnyttämään jouduin selälläni (äärettömän kivuliaasti), koska kätilö totesi, että hänelle ei makseta kykkimisestä, hän haluaa hyvän työasennon. Tunsin olevani pelkkä lihapala, jolla ei ole aivoja eikä tunteita eikä etenkään kipuja.

Suomessa oli todella tyly ja suorastaan ilkeä kätilö, joka ei suostunut mihinkään kivunlievityksiin, koska ensin oli muka liian varhaista ja sitten yllättäen liian myöhäistä. Synnyttämään jouduin selälläni (äärettömän kivuliaasti), koska kätilö totesi, että hänelle ei makseta kykkimisestä, hän haluaa hyvän työasennon.

(Inho)realistina oletan, että osuu juuri omalle kohdalle ensi kerralla. ;)