Miksi iso perhe?

5. jälkeen se loppui. Tuntui ettei enää puutu ketään.

siis se iso perhe.



Vaikka ap:lle se kolmekin lasta olisi painajainen...

että haluaisin vielä lapsia. pienempänä syynä kuin haluaminen on myös se etten halua mennä töihin.

lapsen paketti- ja toimii hyvin. Jos olisi ollut onnellisempi avioliitto- olisin ehkä halunnut isomman perheen- iso perhe on elämäntapa:) Kahden lapsen kanssa on paljonkin vaihtoehtoja miten elämää eletään, 4,5 lapsen kanssa ei. Minusta hyvä valinta jos on kiinnostunut lastensa hyvinvoinnista vielä söpöilyvaiheen jälkeenkin. useampi lapsi pakottaa sitoutumaan kotiin, siinä missä yhden ja kahden kanssa voi juosta oravanpyörässä ja suorittaa

hyvää tahtoo lisää...

Menossa on jo kahdeskymmenes vuosi äitinä.

Lapsia on kuusi, ei ole monikkoraskauksia, eiväthän he täten ole yhtäaikaa vauvoja eikä meidäntapauksessa kauaa taaperoitakaan, nuorin on vasta kaksivuotias ja muut neljä ripotellen tuossa välissä. Aivan mahtavia persoonia ovat omine kiinnostuksenkohteineen, vahvuuksineen ja heikkouksineen.

22vuotta olen ollut samassa työpaikassa, vaikkakin runsaasti vanhempainvapailla, mutta eläköitymiseenkin on vielä aikaa ja se ikä varmasti karkaa vielä monesti nenän edestä kauemmaksi!

Minulla on ihana perhe ja kiva työ.

väkivaltaiset ja juopot omat vanhempani ovat edelleen väkivaltaisia ja juoppoja, välit poikki olleet jo 10 vuotta, turvallisuussyistä (uhkailua väkivallalla jne). Siskoja/veljiä ei ole, suku asuu kaukana 500km päässä josta jouduin muuttamaan turvaan hullun isäni takia toiselle paikkakunnalle. Sinne jäi suku, tuttavat, lapsuuden kaverit.

Miehen suvusta ei mitään iloa, appivanhemmat on pyhittäneet elämänsä jokaisen valveillaolohetken tyttärensä perheen auttamiseen ja tyttären lasten hoitamiseen, he eivät ehdi/jaksa pitää yhteyttä pojan perheeseen ollenkaan.



Meillä ei ole ollut koskaan mitään apua, tukea, tukiverkostoa missään, vaan kaikki kriisit, vastoinkäymiset, sairaudet, ongelmat on aina pitänyt jaksaa hoitaa itse. Omista vanhemmista tai appivanhemmista ei ole ollut ikinä mitään tukea, rakkautta, apua, välittämistä.



Omille lapsilleni en halua näin raskasta elämää. Olen heidän apunaan ja tukenaan aina elämäni loppuun saakka ja he tulevat tukemaan toisiaan. Sisarusten auttaminen ja kunnioittaminen on pääideologiana kasvatuksessani, joten suuri perhe on minulle ikäänkuin parantava asia sille, että olen itse joutunut koko elämäni olemaan yksin, ilman kenenkään rakkautta, tukea ja välittämistä.



Ja siis tunnustan ihan suoraan että lasten tekeminen on itsekäs teko :)

Oli harvinaisen positiivinen alotus, muuten en olis vastannut.



Olen lesta, ja ei varmaan tarvis sanoa enempää...



Sanon nyt kuitenkin. Meille tulee piakkoin 5. lapsi. Vanhin on 7 . Tällä hetkellä nuorin 1 v. Eli meillä on hektistä.



Menimme aika myöhään naimisiin, lisäksi miehelläni oli terveydellisiä ongelmia eikä lastensaanti ylipäätään ole ollut itsestäänselvyys.



Kuitenkin, meillä nyt on kohta 5 ihanaa, rauhallista lasta ja vaikkaaikoinaan tunsin enemmän vetoa uraan kuin äitiyteen, en päivääkään vaihtaisi pois (toki joitakin valvottuja öitä ;-) ).



Nyt tämä raskaus on ollut erityisen rankka, en meinaa pystyä huolehtimaan edes lasten perustarpeista, ja olen ekan kerran vakavasti harkinnut ehkäsyä, ainakin joiksikin vuosiksi.



Olen itse 6 lapsisest perheestä, tottunut meteliin ja jäätelöpaketin jakamiseen....



Olen ollut töissä jokaisen lapsen välissä, välillä vain tosin kesätöissä.

Lapset vain olivat ihania ja olin aina mielikuvissani haaveillut isosta perheestä. Aina ei asioihin ole mitään ihmeempää syytä, miksi asioita tehdään.

Miksi joku haluaa kaupunkiin asumaan, miksi joku maalle. No siksi kun...ööö vain halutaan.

Ja kyllä elämäni muodostui juuri niin ihanaksi kun olin suurperheen äitinä haaveillutkin. Nyt kun viimeisetkin ovat muuttamassa kotoa, olen tyytyväinen, että uskalsimme miehen kanssa tehdä tämän ratkaisun elämässä.

Toisen onni on toisen painajainen.

Onko sinulla ollut krooninen vauvakuume , pelkäätkö yksinäisyyttä, oletko itse isosta perheestä, vai olitko onneton ainokainen, kaipaatko meteliä ympärille, etkö halunnut palata töihin?? syitä ja tarinoita on varmasti monta, kerro sinä omasi?

Ja millään pahallea en siis kysele, jos sitä epäilet, vaan ihan kiinnostuksesta, kun itselle iso perhe tuntuisi painajaiselta.

elämäntapa kuten joku sanoi. Nautin elämästä ja hulinasta ja siitä, kun näen lasten nauttivan toistensa seurasta, Samoin on ihana seurata itsekunkin kasvua omaksi persoonakseen ja löytävän oman tiensä. Minulla on mieletön hoivavietti ja toivon, että jahka mista pieninkin kasvaa hieman isommaksi pääsen jo nauttimaan lapsenlapsistakin sitten suht pian... Tällä hetkellä vanhin lapsista 14, että ei nyt ihan vielä, mutta kymmenen vuoden sisällä toivottavasti... Nuorin lapsi on vauva, viisi lasta VAIN kaikkiaan, enemmänkin sopisi sydämeen..... ihan kuin joku vielä puuttuisi, mutta silloinhan lapsiluku lienee sopiva, kun tuntuu että vielä muutaman jaksaisi (ja kuudes varmaan jossain vaiheessa tilataan vielä, jos vain meille se suodaan.)

mista pieninkin = omista pieninkin

7

Meillä on neljä toivottua lasta, joiden ikähaarukka on 15 vuotta. Aloitin nuorena, 24-vuotiaana, niin elämässäni on ollut tilaa lapsille. Viihdyn lasten ja nuorten kanssa. Elämäni parhaita hetkiä ovat olleet lasten ja miehen kanssa jaetut hetket. Aikuiset ovat usein mielestäni kylmiä ja kovia, työssänikin olen nuorten kanssa tekemisissä. Olen siis myös ollut välillä töissä ja minulla on akateeminen tutkinto. Vakivirka odottaa.

mutta neljännelle on annettu mahdollisuus tulla. Vauvakuume ei vain mene ohitse eli ilmeisesti perhe ei ole vielä kasassa.

eikä mitään isompaa syytä ole.. lapset vaan on ihania, enkä voisi kuvitella eläväni missään muualla kuin juuri tällaisessa kaaoksessa ?

.

Miksi ei?

Ei ikinä ajateltu, että hankitaan iso perhe..lapsia tuli lopulta 7Nuorin on 2-vuotis ja vanhin aikuinen ja lisää ei enää yritä. Elämä vaan meni näin ja ollaan kiitollisia, että saatiin tämmöinen katras ja vähän haaveilen, että jos kunto pysyy ok voitaisiin ruveta sijaisperheeksi. Minulla ja miehellä on kummallakin ura, mutta sen päälle vaan ollaan kai jotenkin hulluja kun tykätään lapsiperheen hulinasta, rahaakin on ollut sen verran, että on päästy tekemään juttuja myös kaksin kun meillä käy lapsilla palkattu hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä ajateltu, että hankitaan iso perhe..lapsia tuli lopulta 7Nuorin on 2-vuotis ja vanhin aikuinen ja lisää ei enää yritä. Elämä vaan meni näin ja ollaan kiitollisia, että saatiin tämmöinen katras ja vähän haaveilen, että jos kunto pysyy ok voitaisiin ruveta sijaisperheeksi. Minulla ja miehellä on kummallakin ura, mutta sen päälle vaan ollaan kai jotenkin hulluja kun tykätään lapsiperheen hulinasta, rahaakin on ollut sen verran, että on päästy tekemään juttuja myös kaksin kun meillä käy lapsilla palkattu hoitaja.

Lapsenlapsia tulee sitten kohta :)