Lue keskustelun säännöt.
Miettikääs,savuton,raitis,akateeminen äitini,joka sai minut "vanhana"
15.02.2011 |
eli 35-vuotiaana pahoinpiteli minua koko lapsuuteni ja murrosiän henkisesti ja fyysisesti. Ulospäin näytti menestyneeltä, sivistyneeltä ihmiseltä. Saattoi kuitenkin lyödä ihan yhtäkkiä (ei rangaistukseksi, vaan jos häntä otti joku asia päähän), tukistaa, potkia, heittää tavaroilla.. huoritteli jo lapsena ja hoki ettei musta tule mitään. Piti minua terapeuttina, avautui mm. seksielämästään minulle kun olin 10-vuotias.
Tulipa vaan mieleen, että helposti täällä AV:lla ihmiset yhdistää "alemman sosiaaliluokan" ja huonon vanhemmuuden toisiinsa, vaikka kaikki ongelmat ei TODELLAKAAN ole riippuvaisia sosiaaliluokasta.
Olen juossut terapiassa vuosia ja diagnoosinani on pitkäaikainen ahdistus ja masennus.
Kommentit (6)
Minulla vanhemmilla oli alkoholiongelma ja sitä kautta tuli myös väkivaltaa yms.
eli 35-vuotiaana pahoinpiteli minua koko lapsuuteni ja murrosiän henkisesti ja fyysisesti. Ulospäin näytti menestyneeltä, sivistyneeltä ihmiseltä. Saattoi kuitenkin lyödä ihan yhtäkkiä (ei rangaistukseksi, vaan jos häntä otti joku asia päähän), tukistaa, potkia, heittää tavaroilla.. huoritteli jo lapsena ja hoki ettei musta tule mitään. Piti minua terapeuttina, avautui mm. seksielämästään minulle kun olin 10-vuotias.
Tulipa vaan mieleen, että helposti täällä AV:lla ihmiset yhdistää "alemman sosiaaliluokan" ja huonon vanhemmuuden toisiinsa, vaikka kaikki ongelmat ei TODELLAKAAN ole riippuvaisia sosiaaliluokasta.
Olen juossut terapiassa vuosia ja diagnoosinani on pitkäaikainen ahdistus ja masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"hyvän perheen lapsi" tarkoittaa lähinnä kuitenkin vain "varakkaan tai muuten menestyvän perheen" eikä varsinaisesti sillä ole välttämättä yhteyttä siihen, miten paljon lasta rakastetaan tai kasvatetaan hyvin.
Joillakin on kumma käsitys että materiaalisesti turvatun perheen lapsi voi automaattisesti myös henkisesti hyvin.
Kukkua ja kulissia.
Vanhempani olivat 32-vuotiaita molemmat kun minä synnyin. Äitini lääkäri ja isäni hammaslääkäri.
Meillä oli hieno omakotitalo ja auto vaihdettiin uuteen muutaman vuoden välein.
Minä ja sisarukseni soitimme kaikki jotain soitinta ja yhdessä perheen kanssa teimme kerran vuodessa ulkomaanmatkan. Ihmiset kehuivat kuinka ihana perhe meillä on ja varsinkin äitini niin sydämellinen ihminen.
No, totuus oli hieman toinen. Narsistialkkis joka pahoinpiteli henkisesti koko perhettään ja fyysisesti miestään varjostaa perheemme elämää vieläkin.
Vanhemmuuttaan äidillä vain pahenee nuo piirteet.
jotka jättivät pariviikkoisen vauvan yksin kotiin nukkumaan ja lähtivät bilettämään, rouva oli tosin kuskina, mutta istuskeli muina miehinä baarissakin pitkän tovin, ennen kuin lähti takaisin kotiin.Ei halunnut imettää, koska kroppa menee huonoksi jne. En edes uskalla ajatella millaista on nykymeno,kun lapsikin on kasvanut...
Niinkuin se lapsuus ei olisi ollut vaikeaa aikaa mut pahemmaksi muistot tekee se et vieläkin kun itse olen lähempänä neljääkymmentä,monet tutut ja läheisemmätkin kehuvat äitiäni ja "painostavat" minua myöntämään miten onnekas olen sisarteni kans ollut kun on niin hieno ihminen äitinä.Joku päivä mä vielä teen sen,huudan niille päin naamaa et se on hullu itsekäs ja sadistinen mulkku jonka haudalle mä en menis edes kusemaan.Paitsi etten huuda kuitenkaan kun eihän se ole sopivaa käytöstä ja sellaisesta tulee rangaistus.
Tulevaisuuden menestysala taitaa olla kaikensortin terapointi. Voi sitten eri tavoin vammautuneet ihmiset terapoida toisiaan omilla vahvuusalueillaan.