Lue keskustelun säännöt.
Mikä v*ttu siinä on??
15.02.2011 |
Että te, aikuiset naiset, ette tule toimeen anoppienne kanssa?? Aina on vika anopissa, itse ollaan niin viatonta marttyyria. Ja sitten itketään täällä palstalla sitä anopin kauheutta.
Ei voi ymmärtää, ei.
Kommentit (12)
no mä olen useimmista avauksista ennemminkin käsityksessä, että miniät nimenomaan sietävät, kestävät, nielevät ja ovat näyttämättä sitä miltä anopin tekemiset ja sanomiset oikeasti tuntuu, ja täällä sitten avautuvat siitä, koska hyvä se on jossain höyryjä päästellä. :)
Sanoo hän, jolla ei ole anoppia... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mä olen useimmista avauksista ennemminkin käsityksessä, että miniät nimenomaan sietävät, kestävät, nielevät ja ovat näyttämättä sitä miltä anopin tekemiset ja sanomiset oikeasti tuntuu, ja täällä sitten avautuvat siitä, koska hyvä se on jossain höyryjä päästellä. :) Sanoo hän, jolla ei ole anoppia... :D
niin, nimenomaan tämä on miniän mielipide. Luuletteko että miniät todella kertoisivat täällä olevansa ihan yhtäpahoja? En vaan jaksa uskoa että aina se vika on siinä anopissa. Ja kyllä aikuisten ihmisten pitää tulla edes jotenkin toimeen keskenään. Naurettavaa tuollainen ruikutus.
kauheitakin anoppeja on, usko pois ja tämä palsta on hyvä keino purkaa ärtymystä. Tuo aina-sana on aika vaarallinen yleistys.
että kuulostaa että teen itsestäni mainitsemasi "viattoman marttyyrin" mutta omalla kohdallani anoppini yrittää erottaa minut ja mieheni (tehnyt näin miehen jokaisessa suhteessa). Ei vain voi hyväksyä että mies on aikuinen... Mitään en ole (tietääkseni) anopilleni sanonut väärin, puolustanut ennemminkin kun mieheni on äitiään haukkunut...
että on olemassa naisia, jotka eivät malta irrottaa otettaan lapsistaan, kun nämä kasvavat aikuisiksi. Minun anoppini on täysin vailla käytöstapoja, eli sanoo ihan kaiken, kaunistelematta, vaikka olisi parempi olla hiljaa. Tulen silti hänen kanssaan toimeen, sen mitä pitää tullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on olemassa naisia, jotka eivät malta irrottaa otettaan lapsistaan, kun nämä kasvavat aikuisiksi. Minun anoppini on täysin vailla käytöstapoja, eli sanoo ihan kaiken, kaunistelematta, vaikka olisi parempi olla hiljaa. Tulen silti hänen kanssaan toimeen, sen mitä pitää tullakin.
vievät lapsensa joka viikonloppu mummolle hoitoon, koska mummo on niin ihana (ja siinä sivussa saavat itselleen vapaata vastuusta).
En tosin erikoisemmin pidä tuppisuisista appivanhemmistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisia molemmat ollaan ja kaikilla joskus menee herneet nokkaan toisten jutuista.
Miksi anopista ei saisi sanoa? Mutta muista saa?
Saako minua solvata?
Kyllähän omaankin äitiin saa palaa käämit. Saako vaan oma lapsi hermostua vanhempaansa? Vai toimiiko vaan niin että vanhempi saa olla ainoa ihminen ja olla oikeutettu tunteisiin?
Minusta on ihan luonnollista että lähisuku on ihana ja näin myös kamala.
Asutiin 25 vuotta saman katon alla, eikä ollut mitään ihmeempiä riitoja. Samoin anopin siskon kanssa , käytiin lasten kanssa hänenkin luona kahden viikon välein. Minusta on väärin opettaa lapsia vihamaan isovanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini, sisareni ja veljeni vaimoineen olivat meillä viettämässä pitkää viikonloppua ensimmäistä kertaa koko porukalla. äitini käytti ensimmäiset kaksi päivää tunkien itseään veljeni ja tämän vaimon väliin. sen lisäksi, että hän puhui jatkuvasti kälyni päälle tai keskeytti heidän välisensä keskustelut hän myös ihan kirjaimellisesti tunki jopa valokuvaustilanteissa heidän väliinsä ja suoranaisesti nojaili veljeeni siten, että kälyparka jäi ikäänkuin ulkopuoliseksi kuvassa.
tuota jatkui kunnes minä suutahdin ja kysyin äidiltäni, josko hänelle sijattaisiin vuode veljeni viereen ja käly voisi nukkua sisareni vieressä. =DD sen jälkeen hän vähän rajoitti tuota touhuaan minun nähteni.
tiedän kuitenkin, että äitini soittelee veljelleni päivittäin ja jopa useita kertoja päivässä ja tämä _voi_ tuntua kälystäni todella epämiellyttävältä. äiti on kyllä kiva ihminen, mutta hän on niin intensiivisesti kiinni toisissa ihmisissä, että itse en esimerkiksi jaksa hänen seuraansa kuin pari kertaa vuodessa ja puhelimitsekin haluan olla yhteydessä vain noin kuukauden välein.
ymmärrän siis hyvin, että anoppiinsa kyllästyneitä miniöitä riittää vaikka kuinka paljon. oma anoppini on kuollut, kun mieheni oli lapsi, joten itse tavallaan kaipaisin anoppi-miniä-suhdetta, mutta tämä tilanne onkin toisenlainen.
Asutiin 25 vuotta saman katon alla, eikä ollut mitään ihmeempiä riitoja. Samoin anopin siskon kanssa , käytiin lasten kanssa hänenkin luona kahden viikon välein. Minusta on väärin opettaa lapsia vihamaan isovanhempia.
Hanki peili, jos miniäsi ei susta tykkää
...että meilläkin on tälläinen hankala tapaus,mutta en jaksa tuhlata energiaani häntä täällä haukkuessa tai muutenkaa.
Elämä on ja ihmiset on erillaisia..