Kertokaa nyt minulle, että miksi miesten on niin vaikeaa vastata kysymykseen "miksi rakastat minua?"

miksi rakastatte miestänne????

se rakkaus on?

eikö teistä tunnu että rakkaus on hyvin köykäisellä pohjalla ellei se perustu millään lailla rakkauden kohteen ominaisuuksiin, vaan ainoastaan valintaan ruveta rakastamaan?

Minustakin, naisesta, aivan outo kysymys. Tällä hetkellä ei ole miestä jota rakastaa, mutta muistan miten rakastin ex-miestä varmasti pari vuotta vaikka en löytänyt hänestä enää yhtään piirrettä, joista olisin pitänyt.



kaikkia asiota ei vaan voi selittää puhkia.

Rakastat vaikka et pidä yhdestäkään piirteestä tässä ihmisessä.

Mun täytyy nyt kyllä sanoa että mulle olisi täysin yhdentekevää jos joku sanoisi "rakastavansa" minua vaikkei pidä minussa yhtään mistään. Sellainen rakkaus on minulle täysin arvotonta, alentuvuudessaan ei säälinkään veroista.

rakastin ex-miestä varmasti pari vuotta vaikka en löytänyt hänestä enää yhtään piirrettä, joista olisin pitänyt.

"Sun ansiosta tässä elämässä on jotain järkeä"

ei pidä ihmisessä mistään ja väittää rakastavansa häntä, niin kyseessä on kylläkin riippuvuus.

lahjakas ja keskusteleva mies ei myöskään jotenkin saa kunnolla vastattua tuohon kysymykseen. Hänelle tulee kuulemma sellainen olo, että se on kohteliaisuuksien ja kehujen lypsämistä, johon tuntuu hankalalta vastata tyyliin "ei kukko käskien laula".



Ei kyllä spontaanistikaan kovin usein kehu minua, tai jos kehuu, niin heittää siihen päälle jonkun vitsin tai ystävällismielisen naljailun.



Joskus vuosia sitten, rakkauden alkuhuumassa kyllä kehui ja tunnusti rakkauttaan ja muuta vastaavaa, mutta parissakymmenessä vuodessa se on jäänyt taakse ja ukko alkanut muistuttaa tunnepuolen asioissa isäänsä ja tunnepuhe jäänyt vähemmälle. Tekojen tasolla on kuitenkin edelleen mitä ihanin.

että 30+ miehille, jotka on elämää nähneet (joko yhden tai useamman naisen kanssa) alkaa vaimon merkitys olla tietyllä tavalla välineellinen, monikin nainen voisi täyttää vaimon paikan ja saada miehessä aikaan rakkaudentunteita, kunhan nainen hoitaa tonttinsa, erityisesti ulkonäöllisesti ja makuukammarin puolella.



Nainen on miehelle olemassa tiettyjä toimintoja varten ja korvattavissa. Erityiseksi nainen voi tulla esim. lasten kautta, koska lapsille äiti ei ole kuka vain nainen, joka antaa hoivaa ja elämä muuttuisi tosi hankalaksi, jos lapsia ei hoitaisi juuri se nainen, joka on heidän äitinsä.



Varmasti useimmat miehet ovat aidosti kiintyneitä ja rakastuneita vaimoihinsa, mutta tuskin kuitenkaan ajattelevat, että ei ole toista ollenkaan vastaavaa.

lahjakas ja keskusteleva mies ei myöskään jotenkin saa kunnolla vastattua tuohon kysymykseen. Hänelle tulee kuulemma sellainen olo, että se on kohteliaisuuksien ja kehujen lypsämistä, johon tuntuu hankalalta vastata tyyliin "ei kukko käskien laula".

Ei kyllä spontaanistikaan kovin usein kehu minua, tai jos kehuu, niin heittää siihen päälle jonkun vitsin tai ystävällismielisen naljailun.

Joskus vuosia sitten, rakkauden alkuhuumassa kyllä kehui ja tunnusti rakkauttaan ja muuta vastaavaa, mutta parissakymmenessä vuodessa se on jäänyt taakse ja ukko alkanut muistuttaa tunnepuolen asioissa isäänsä ja tunnepuhe jäänyt vähemmälle. Tekojen tasolla on kuitenkin edelleen mitä ihanin.

että tämä korreloi sen tunteen vahvuuden kanssa. Ei siten että se olisi sinua jättämässä tai mitään, mutta ei se varmaan varauksetta rakasta sinua kuten alussa ja pidä kaikkein ihanimpana.

että 30+ miehille, jotka on elämää nähneet (joko yhden tai useamman naisen kanssa) alkaa vaimon merkitys olla tietyllä tavalla välineellinen, monikin nainen voisi täyttää vaimon paikan ja saada miehessä aikaan rakkaudentunteita, kunhan nainen hoitaa tonttinsa, erityisesti ulkonäöllisesti ja makuukammarin puolella.

Nainen on miehelle olemassa tiettyjä toimintoja varten ja korvattavissa. Erityiseksi nainen voi tulla esim. lasten kautta, koska lapsille äiti ei ole kuka vain nainen, joka antaa hoivaa ja elämä muuttuisi tosi hankalaksi, jos lapsia ei hoitaisi juuri se nainen, joka on heidän äitinsä.

Varmasti useimmat miehet ovat aidosti kiintyneitä ja rakastuneita vaimoihinsa, mutta tuskin kuitenkaan ajattelevat, että ei ole toista ollenkaan vastaavaa.

pätee kyllä varmasti naisiinkin. Parikymppisenä kuvitellaan toisista ihmisistä ja varsinkin vastakkaisesta osapuolesta vaikka mitä, 10 vuotta ja 100 ihmissuhdetta (ei välttämättä juuri parisuhteita) myöhemmin tajutaan, millaisia ihmiset loppujen lopuksi on, hyvässä ja pahassa.

tunnepuheen väheneminen liittyy siihen, että mies tuntee minua kohtaan eri lailla kuin suhteen alkuhuumassa kohta 20 vuotta sitten. Samahan se on minulla, kyllä rakastan miestäni ja pidän hänestä ja kaikkea, mutta ei ne minunkaan rakkaudentunteeni häntä kohtaan ole ollenkaan niin vahva ja ylitsevyöryvä kuin alkuvuosina. Mutta minusta se on melko luonnollinen kehityskulku.



On myös niin, että tähän yhteiseen taipaleeseen on mahtunut myös vaikeita vuosia (ei pettämistä kuitenkaan), mikä myös syö sitä rakkauspääomaa ja toisaalta myös paljastaa, että ihmisiä tässä ollaan puolin ja toisin vikoinemme.



t 32

Muutaman vuosi sitten olisin pystynyt vastaamaan kysymykseen, miksi rakastan juuri miestäni niin paljon että juuri hän on se johon olen sitoutunut loppuelämäkseni.

Enää en saisi niitä sanoja suustani. Totuus olisi että "siksi että olet lasteni isä ja ihan kiva", sen syvempi ei rakkauteni tällä hetkellä ole.

pätee kyllä varmasti naisiinkin. Parikymppisenä kuvitellaan toisista ihmisistä ja varsinkin vastakkaisesta osapuolesta vaikka mitä, 10 vuotta ja 100 ihmissuhdetta (ei välttämättä juuri parisuhteita) myöhemmin tajutaan, millaisia ihmiset loppujen lopuksi on, hyvässä ja pahassa.

siis 35 = 31

meillä oli häissämme sulhasen ryöstö ja minun piti keksiä viisi syytä miksi haluan hänet takaisin. keksi jopa liian nopeasti syyt.

olen nyt kysellyt että mitä mies vastaisi jos kysyttäisiin. ei osaaa kuulemma sanoa :( en ilmeisestikään sitten ole missään hyvä vaan kuka tahansa kelpaisi.

Ei oo miehestä saanu koskaan oikein mitään irti. Nyt sitten 7. hääpäivänä olin pettynyt kun ei taaskaan juhlittu mitenkään, ei ollut rahaa ja molemmat ollaan tosi uupuneita. Mies sitten sanoi että kun hän ei osaa tälläisiä asioita ym. Lopuksi sanoin hänelle että en halua menettää häntä, ja hän vastasi että ei hänkään minua, minä olen kaikki mitä hänellä on.

Siinä luultavasti tuli vihdoin se vastaus, vaikka lapset on todella tärkeitä, hän sanoi että minä olen kaikki mitä hänellä on.

Se oli kauniisti sanottu, varsinkin kun olen kuvitellut että olen listalla hyvinkin alhaalla, kämppäkaveri jonka pitäisi hoitaa kotityöt ja jonka kanssa harrastetaan seksiä sillointällöin.

"Muutaman vuosi sitten olisin pystynyt vastaamaan kysymykseen, miksi rakastan juuri miestäni niin paljon että juuri hän on se johon olen sitoutunut loppuelämäkseni.



Enää en saisi niitä sanoja suustani. Totuus olisi että "siksi että olet lasteni isä ja ihan kiva", sen syvempi ei rakkauteni tällä hetkellä ole."



Johtuisiko siitä, että on tullut lapsia. Rakkaus vahvimmillaan ja pyyteettömänä on siirtynyt lapsiin ja parisuhteen rakkaus on siksi muuttanut muotoa.

ja ihan olen nainen...

hölinät rakkauden muuttumisesta on aika skeidaa, rakkaus muuttuu siksi, kun toisen naaman ja muut osat on nähnyt sata miljoonaa kertaa ja samat jututkin on kuullut tuhannesti, mutta kun on lapsia, asuntolainaa, väsymystä, liikaa töitä jne niin ei sitä jaksa ruveta vaihtamaankaan. Ja onhan sillä ihan hauskoja juttuja välillä ja ei se mun unelmien mies viereisen työpisteen kristian ikinä ees vilkase muhun. Joten sanotaan sitten, että rakkauteni mieheen on syventynyt ja siksi meidän ei edes tarvitse koskaan puhua toisillemme.

rakastan ihmisiä, joista välitän, joista erityisesti kannan huolta, joita ajattelen paljon, jotka haluan sulkea syliini,joiden elämään toivon lämpöä. Näihin ihmisiin kuuluu myös huonosti voivia, hankalia ja veemäisiäkin ihmisiä (joiden kuitenkin tiedän olevan joltain osin kultaisia). Hyvin läheisiä ihmisiä rakastaa siksi, kun tuntee heidät ja näkee vierestä heidän ilonsa ja pettymyksensä.