Millaista uskoisit elämäsi nyt olevan, jos olisit saanut esikoisesi 18-vuotiaana?

Eli kun hän oli 35v niin minä olin täyttämässä 18v.



N35

En olisi varmaan saanut opintojani loppun niin nopeasti kuin ilman lasta. En olisi voinut tehdä samanlaista uraa (paljon matkustelua), asua välillä ulkomailla, seurustella hyvin erilaisten ihmisten kanssa ym.



Minulla in nyt 2,5 vuotias lapsi ja tunnen olevani juuri sopivan ikäinen äidiksi.

toivottavasti

sillä olisin kokenut neitseellisen sikiämisen.

sain 19-vuotiaana=)Hyvä elämä ollut=)

vaikka oli pitkä suhde me vain kasvoimme erilleen ajan saatossa vaikka mitään riitoja tmv. ei ollut.



Opinnot olisi ollut vaikeampi suorittaa. Olisi ollut vähemmän omaa aikaa ja rahaa käytössä, eli väistämättä monet hienot kokemukset tunturivaelluksista Aasian reppumatkaan olisi jäänyt välistä, samoin harrastuksista olisi pitänyt varmaan luopua kokonaan/osittain (opinnot+työ+lapsi ei olisi sallinut aikaa enää niille).



Ja veikaan että olisin nyt katkeroitunut, sillä olen ihminen joka haluaa kokea ja elää, en ole aina haaveillut "vain" (huom:lainaismerkit!) lapsista vaan monesta muusta asiasta myös.

olis varmaan elämä mennyt päin persettä.

onneks perustin perheen paljon paljon myöhemmin.

Esikoiseni olisi tosin vuoden nuorempi

olen 23 ja lapsi täyttää kesällä 5vuotta.



En kadu hetkeäkään vaikka nyt jäimme lapsen kanssa kahden. Opiskelin samalla ja nyt olen työelämässä ja ei ole rahastakaan ollut koskaan pulaa.



Olen matkustellut jo 16vuotaasta asti ja kun lapsi täytty vuoden olemme jatkaneet reissailuja. Viime kesänä tosin olin viikon tyttäjen kanssa etelässä ja lapsi isällään.



Toukokuussa taas lapsen kanssa reissuun :)

Myönnän, elämä ei ole ollut ihan parasta. Mutta johtuu varmaan itsestäni lähinnä, ei lapsestani.

Eli tuon aikaisen poikakaverin jälkeen minulla oli vielä 1 pitkä suhde ennen nykyistä miestäni ja lasteni isää. Eli pahimmassa tapauksessa uusperhe virityksiä olisi siis ollut useita.



Ja sitten se ammatillinen puoli. Olen kouluttautunut pitkään ja hartaasti ja vasta toinen ammatini on se mistä pidän. Eli olisin joutunut tyytymään ei niin kivaan elämään. Oliskohan minusta tullut sellainen marttyyriäiti?

Minulla olisi nyt 4-vuotias lapsi ja asuisin isommassa asunnossa. Luultavasti olisin myös opinnoissani jäljessä, sillä en olisi raaskinut laittaa lasta heti hoitoon. Rahallisesti olisi varmaan tiukempaa mutta emmeköhän pärjäisi. Arkemme olisi myös rytmittynyt erilailla ja söisimme yliopiston sijaan kotona. Voi olla, että suunnittelisimme viimeistään tässä vaiheessa toista lasta ja opiskelisin avoimen yliopiston kautta.

Ainoastaan sen lapsen elämä olisi tuhottu. Silloinen exäni uhosi että aikoo kasvattaa lapsistaan psykopaatteja, ei sietänyt että kenelläkään olisi ollut mitään tunteita. Oli myös väkivaltainen ja uskoi että elämässä pärjää vain sillä että osaa lyödä kovaa. Toinen poikkis olikin pedofiili, ja jos tuosta ekasta suhteesta olisi lapsi jäänyt minulle, se olisi joutunut uhriksi.

Todennäköisesti lapsi olisi huostaanotettu, ja olisi niin huonossa kunnossa että tappaisi itsensä, jos selviäisi sairastumatta persoonallisuuhäiriöön. Eli onneksi sain lapseni vasta vuosien terapian jälkeen, ja sitten kun löysin hyvän miehen. Että näin.

mutta jos olisin saanut 18v eli kaksi vuotta myöhemmin niin ehkä olisin asunut kotona pidempään, opiskeluissa ei olisiollut heti yläasteen jälkeen välivuotta.

tai sit olisin jossain ihan muussa ammatissa tai paremmassa työssä tms. En osaa sanoa.



Opiskelin lukion jälkeen ihan turhan ammatin, koska en muutakaan keksinyt. Päivääkään en ole ko. työtä tehnyt. Sit tein lapsen, ja vasta sit lähdin opiskelemaan nykyistä ammattia. Ehkä jos olisin lapsen tehnyt muutamaa vuotta aiemmin, olisi tuo yksi turha koulu jäänyt käymättä ja olisin ehkä enemmän keskittynyt siihen, mitä oikeasti haluan. Ja kouluttautunut paremmin. Tai sit en.