kauanko nopein synnytyksesi on kestänyt?

Olin osastolla ja yritin sanoa yöllä kätilölle että on kipeä olo. Antoi uni- ja kipulääkettä jota hieman vastustelin, ja kyselin että entäs jos on synnytys alkanut, kannattaako ottaa..? Kätilö käski ottaa ja mennä nukkumaan. Heräilin yöllä. Aamulla sanoin kätilölle että tukala olo on, otettaisko äkkiä ne vauvan sydänäänet jotka aina aamulla otettiin. Minua siis oli yritetty tuloksetta käynnistellä pari edellistä päivää. Kun olin ollut hetken laitteessa, soitin kelloa ja sanoin että todellakin on kipeä olo, voisiko joku katsoa tilannetta, en pysty tässä olemaaan. No, kätilö käski mennä aamupalalle että kyllä se siitä helpottaa kun saa syötyä. Siinä vaiheessa sanoin että EIKÖ TOSIAANKAAN VOI KATSOA sinne alapäähän, hirveä paine tuntuu! Siihen tuumasi sitten että no mennään laittaan peräruiske niin olo helpottuu. Kun sain jalat levälleen, käski soittaa miehen paikalle ja soitti toiselle kätilölle että synnytyssaliin tieto, täältä tulee täysin valmis tapaus. Soitin miehelle ja itkin puhelimeen että et kaida keretä... Kätilö lähti kärräämään pyörätuolissa kiireellä saliin, siinä vaiheessa sanoin että pakko pidätellä kun ponnistuttaa. Matkalla roiskui lapsivedet ja sanoin että tämä lapsi syntyy tähän tuoliin. Juosten saliin siis ja kätilö huusi ovella että mikä sali vai synnyttääkö tähän. Kaksi minuuttia siitä lapsi syntyi. 10 minuuttia siitä kun sain jonkun katsomaan alapäähän tilannetta. Tosi järkyttävä tapahtuma. Vaikkakin tuloksena siis ihana lapseni. Mutta itkun kanssa vieläkin muistelen tapahtumaa.

Pyysivätkö edes anteeksi? Kai teit valituksen moisesta kohtelusta?

kyllä selvästi oli synnytys käynnissä jo huomattavsti pidempään... Mitä synnytyskertomukseen kirjattiin?

kyllä selvästi oli synnytys käynnissä jo huomattavsti pidempään... Mitä synnytyskertomukseen kirjattiin?

Eipä yöllä kätilö vaivautunut katsomaan vaikka pyysin.

Eikä kyllä nättiä jälkeäkään tuollaisesta sitten tullut...

Olin osastolla ja yritin sanoa yöllä kätilölle että on kipeä olo. Antoi uni- ja kipulääkettä jota hieman vastustelin, ja kyselin että entäs jos on synnytys alkanut, kannattaako ottaa..? Kätilö käski ottaa ja mennä nukkumaan. Heräilin yöllä. Aamulla sanoin kätilölle että tukala olo on, otettaisko äkkiä ne vauvan sydänäänet jotka aina aamulla otettiin. Minua siis oli yritetty tuloksetta käynnistellä pari edellistä päivää. Kun olin ollut hetken laitteessa, soitin kelloa ja sanoin että todellakin on kipeä olo, voisiko joku katsoa tilannetta, en pysty tässä olemaaan. No, kätilö käski mennä aamupalalle että kyllä se siitä helpottaa kun saa syötyä. Siinä vaiheessa sanoin että EIKÖ TOSIAANKAAN VOI KATSOA sinne alapäähän, hirveä paine tuntuu! Siihen tuumasi sitten että no mennään laittaan peräruiske niin olo helpottuu. Kun sain jalat levälleen, käski soittaa miehen paikalle ja soitti toiselle kätilölle että synnytyssaliin tieto, täältä tulee täysin valmis tapaus. Soitin miehelle ja itkin puhelimeen että et kaida keretä... Kätilö lähti kärräämään pyörätuolissa kiireellä saliin, siinä vaiheessa sanoin että pakko pidätellä kun ponnistuttaa. Matkalla roiskui lapsivedet ja sanoin että tämä lapsi syntyy tähän tuoliin. Juosten saliin siis ja kätilö huusi ovella että mikä sali vai synnyttääkö tähän. Kaksi minuuttia siitä lapsi syntyi. 10 minuuttia siitä kun sain jonkun katsomaan alapäähän tilannetta. Tosi järkyttävä tapahtuma. Vaikkakin tuloksena siis ihana lapseni. Mutta itkun kanssa vieläkin muistelen tapahtumaa.

Pyysivätkö edes anteeksi? Kai teit valituksen moisesta kohtelusta?

jonka lääkärikin suositteli kirjoittamaan. Jätin yhteystietoni, mutta eipä ole kukaan perään soitellut eikä anteeksipyytänyt.

Olen miettinyt pitäisikö minun tehdä ihan virallinen valitus kohtelustani, mutta se on jäänyt kun olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa. Jälkikään kun ei ollut nättiä ja toipuminen kesti kauan.

Osastolla kokoajan oli olo, että ei saa sanoa mitään, ei saa valittaa, ja voi kun vaivaat siinä, kun yrittää sanoa että voisiko joku nyt ottaa minut tosissaan.

Oon miettinytkin, että nehän on TÖISSÄ siellä, ja silti pitäis meuhkata että saa sitä hoitoa ja joku vaivautuu edes vilkaisemaan alapäähän...

Teenkö virallisen valituksen?

kyllä selvästi oli synnytys käynnissä jo huomattavsti pidempään... Mitä synnytyskertomukseen kirjattiin?

Eipä yöllä kätilö vaivautunut katsomaan vaikka pyysin.

Eikä kyllä nättiä jälkeäkään tuollaisesta sitten tullut...

Ei siitä tainnut kovin kauniita synnytysmuistoja jäädä :(

Johan tuossa olisi voinut vauvallekin käydä huonosti. Ja ilman muuta sun täytyis päästä purkamaan tuota synnytysjuttua, pelkopolilla tai psykologin tai jonkun kanssa. Muuten se on karmimassa sun mielessä koko seuraavan raskauden.



Ja mekkaloit kanssa niin kauan, että se pösilö kätilö joka jätti sut hoitamatta (tai ne pösilöt, jos niitä oli useampia), häpeävät ja saavat haukut pomoltaan ja pyytävät sulta anteeksi ja "vannovat kautta kiven ja kannon- jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön" että eivät enää ikinä jätä synnyttäjän tilannetta tutkimatta jos tämä niin pyytää.



Jos susta tuntuu, että tarviit apua valituksen tekemiseen tai jälkipuintiaikaa tms. ei meinaa järjestyä, suosittelen ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen. Hän auttaa valituksen teossa ja yleensä hänen sanomisensa saa vauhtia porukkaan niin että keskustelut ym. alkaa järjestyä.



Ketään, ei ketään, ei saa kohdella tuolla lailla sairaalassa.



T: sh

3 h 15 min



4 cm avoinna puoli tuntia ennen lapsen syntymää joten vauhdikas/kivulias loppu

nyt jännityksellä odotellaan toisen lapsen syntymää, saa nähdä millainen synnytys tulossa...:)

oli esikoinen, 24 h. Päättyi kiireelliseen sektioon kun ei edistynyt ja sydänäänet katosivat.

Kakkosta tehtiin sitten 42 tuntia, meinasi sekin mennä sektioon, kun ei edennyt niin millään. Oksitosiianiakin sain jo melkoisen pitkään. Kolmannen epiduraalin aikana olikin sitten vartissa auennut paikat 4 sentistä silleen, että kun pyysin kätilöä kattomaan, niin pää näky. Ponnistusvaihe alle viis minuuttia. Totesivat tokan jälkeen, että ilmeisesti lantio sen mallinen, ettei pääse oikeaan tarjontaan kunnolla.

Tais jäädä meillä lapsiluku kahteen, sen verran jäi molemmista huono maku.

Kivuliaita supistuksia tunti, alkoivat aika tasan synnärin pihassa. Kivuttomia supistuksia ennen sitä kolme tuntia. Olivat siis säännöllisiä ja kohtuullisen pituisia mutta eivät kipeitä millään tavoin.

Tai niin synnytyskertomukseen merkattiin. Mun mielestä kesti kyllä kauemmin...mutta ei kai ne supistukset olleet vielä tarpeeks säännöllisiä aikaisemmin, kipeitä oli kyllä...

Olin osastolla ja yritin sanoa yöllä kätilölle että on kipeä olo. Antoi uni- ja kipulääkettä jota hieman vastustelin, ja kyselin että entäs jos on synnytys alkanut, kannattaako ottaa..?

Kätilö käski ottaa ja mennä nukkumaan. Heräilin yöllä. Aamulla sanoin kätilölle että tukala olo on, otettaisko äkkiä ne vauvan sydänäänet jotka aina aamulla otettiin. Minua siis oli yritetty tuloksetta käynnistellä pari edellistä päivää.

Kun olin ollut hetken laitteessa, soitin kelloa ja sanoin että todellakin on kipeä olo, voisiko joku katsoa tilannetta, en pysty tässä olemaaan.

No, kätilö käski mennä aamupalalle että kyllä se siitä helpottaa kun saa syötyä.

Siinä vaiheessa sanoin että EIKÖ TOSIAANKAAN VOI KATSOA sinne alapäähän, hirveä paine tuntuu!

Siihen tuumasi sitten että no mennään laittaan peräruiske niin olo helpottuu.

Kun sain jalat levälleen, käski soittaa miehen paikalle ja soitti toiselle kätilölle että synnytyssaliin tieto, täältä tulee täysin valmis tapaus.

Soitin miehelle ja itkin puhelimeen että et kaida keretä...

Kätilö lähti kärräämään pyörätuolissa kiireellä saliin, siinä vaiheessa sanoin että pakko pidätellä kun ponnistuttaa. Matkalla roiskui lapsivedet ja sanoin että tämä lapsi syntyy tähän tuoliin.

Juosten saliin siis ja kätilö huusi ovella että mikä sali vai synnyttääkö tähän.

Kaksi minuuttia siitä lapsi syntyi.

10 minuuttia siitä kun sain jonkun katsomaan alapäähän tilannetta.

Tosi järkyttävä tapahtuma. Vaikkakin tuloksena siis ihana lapseni. Mutta itkun kanssa vieläkin muistelen tapahtumaa.

Mulla oli Kättärillä lievennettynä sama homma. Kolmatta olin synnyttämässä ja kätilö oli kokoajan sitä mieltä, ettei se sieltä vielä tule. Jättivät meidät ihan oman onnemme nojaan ja lopulta tuli tosi kiire. Ei puudutuksia, eikä mitään vaikka olin niitä nimenomaan pyytänyt. Ei vaan keritty sitten enäää.. Kätilö kävi kyllä osastolla pahoittelemassa ja kyselemässä millainen olo jäi synnytyksestä, se oli ihan kiva sinänsä. Silti jälkeenpäin on ketuttanut. Vaikka kätilöllä oli varmaan synnytyksiä takana enemmän kuin minulla, niin kai minä oman kroppani tunnen! Prkl!

joista 16min vietin sairaalassa. Soitin sairaalaan, kun supistukset alkoi ja siellä sanottiin, että voit olla kotona ihan rauhassa vielä 3-4 tuntia. Matkalla sairalaan teki jo mieli ponnistaa.



Ensimmäinen synntyskin oli aika lyhyt, 5,5h. Pelottaa ehdinkö seuraavalla kerralla sairaalaan..

joista 16min vietin sairaalassa. Soitin sairaalaan, kun supistukset alkoi ja siellä sanottiin, että voit olla kotona ihan rauhassa vielä 3-4 tuntia. Matkalla sairalaan teki jo mieli ponnistaa.

Ensimmäinen synntyskin oli aika lyhyt, 5,5h. Pelottaa ehdinkö seuraavalla kerralla sairaalaan..

Onneksi se kätilö joka minun puheluuni vastasi sanoi että näytille vaan, eikä kehottanut odottelemaan. Olisi poika syntynyt kotiin. nro 32

loppuun, ponnistusvaihe tuosta 2 supistusta

kaikki synnytykset olleet suhtkoht nopeita

Ekassa vesienmenosta ja ekasta supistuksesta 3h 35 min(lääk mukaan olin auki 4 cm tullessani sairaalaan 3h ennemmin synnytystä, sillon ei vielä supistellut, mutta vedet oli tullut.

Kakkonen 1h 58 min ekasta supistuksesta, vedet tuli syntymän yhteydessä, olin sairaalassa valmiiksi, koska normi neuvolan lääk. tark. oli paikat auki edellisenä päivänä n 6 cm, käyrillä ei näkynyt yhtään supistusta eikä tuntunut miltään.

Kolmas n 5O min kun huomasin veren sekaista vuotoa, supistukset alkoivat 20 min ennen syntymää ja vedet tuli n 5 min ennen synnytystä. syntyi autossa.

Neljäs 1h 10min, ekasta supistuksesta joka käyrällä huomattiin, itse en vielä niitä tuntenut, olin valmiiksi sairaalassa, lapsivesi tuli synnytyksen yhteydessä.

Viidettä ei tule.

kesti kaikkiaan vain 10 tuntia.

1h. Toinen synnytykseni.

Mies oli kätilönä vaikka sairaalassa oltiin.



Minullekin tarjottiin unilääkettä ja sanottiin, että kyllä se sillä pillerillä hoituu. Sen verran on tullut synnytettyä, että tiedän, ettei lapsia ennenkään ole unilääkkeen voimalla ulos ponnistettu.



Vauva syntyi isän käsille pian sen jälkeen kun kätilö oli poistunut huoneesta.

Neljäs synnytykseni kesti 1h 22min.

Mies oli kätilönä vaikka sairaalassa oltiin.

Minullekin tarjottiin unilääkettä ja sanottiin, että kyllä se sillä pillerillä hoituu. Sen verran on tullut synnytettyä, että tiedän, ettei lapsia ennenkään ole unilääkkeen voimalla ulos ponnistettu.

Vauva syntyi isän käsille pian sen jälkeen kun kätilö oli poistunut huoneesta.