Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että ekaluokkalainen on näin empatiakyvytön?
11.02.2011 |
Mä olen aika huolissani ekaluokkalaisesta pojastani. Tuntuu, ettei hänellä ole yhtään empatiakykyä. Tänään kiusasi siskoaan koko illan ja moneen kertaan puhuin hänelle asiasta. Huonosta käytöksestä tuli myös seurauksia ja lopuksi passitin pojan toiseen huoneeseen loppuillaksi, kun siskonsa kanssa katsoimme "Hauskat kotivideot".
Sen jälkeen menin vielä juttelemaan pojan kanssa ja yritin selvittää, tajuaako ollenkaan, miltä kiusanteko tuntuu. Ei ilmeisesti yhtään pysty asettumaan toisen asemaan. Ei ollut millään tavalla katuvainen ja kun kysyin, katuuko tämän iltaista käytöstään, vastaus oli "ei". Varmistin vielä, että ymmärtääkö, mitä tuo katuminen tarkoittaa ja tuntui ymmärtävän. Mutta häntä ei haittaa, että toiset pahoittaa mielensä jostain mitä hän on tehnyt. Ei koskaan oma-aloitteisesti pyydä anteeksi tai ole pahoillaan, vaikka olisi mitä tehnyt. Kysyin vielä, että miltä tuntuu olla loppuilta yksin toisessa huoneessa, kun me muut katsomme yhdessä TV:tä, niin vastaus oli "ei miltään".
Pikkusisko 4 v sen sijaan on jo kauan ollut empatiakykyinen. Jos tekee jotain tyhmää ja pahoittaa toisen mielen, alkaa itse itkemään, kun tuleekin itselle paha mieli. Ja lopulta pyytää usein oma-aloitteisesti anteeksi, ainakin minulta eli äidiltä. Mutta hän siis tosiaan reagoi omaan huonoon käytökseen usein itkulla. Kysyin häneltä äsken, että tuleeko hänellekin paha mieli, jos on aiheuttanut toiselle pahan mielen, niin vastaus oli, että hänellekin tulee siitä paha mieli. Mun mielestä tyttö osaa hienosti asettua toisen asemaa ja miettiä, miltä toisesta mahtaa tuntua.
Missä vika, kun ekaluokkalaiselta puuttuu empatiakyky? Rakkautta, syliä yms. on saanut aina, mutta tunnepuolen asiat on hänelle ollut muutenkin hyvin vaikeita. Samoin vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa ja sosiaaliset taidot. Voiko tota empatiakykyä opettaa jotenkin ja jos voi niin miten???
Kommentit (12)
Lapsi oppii empatiakykyä parhaiten saadessaan itse osakseen empatiaa. Kaikilla tää vaan ei käy niin nopeasti ja helposti. Tuskin poikasi mitenkään epänormaali on. Ehkä vain ylpeys ei anna periksi myöntää, että kaduttaa oma käytös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olevan enemmän kykyä empatiaan ja ylipäätään kiinnostusta toisia ihmisiä kohtaan. LUulen, että on myös sukupuolikysymys.
2
että jos on sukupuolesta kiinni. Jos pojan empatiakyky tulee vasta myöhemmin. Olen kasvattanut häntä samalla tavalla kuin tyttöäkin, mutta pojan kanssa on ollut aina sen verran vaikeaa, että on kyllä saanut (ihan liikaa) negatiivista palautetta elämässään. Mutta myös kehuja, kannustusta, paljon halauksia yms. Nyt vaan pelottaa, että pojalla on oikeasti jotain vialla ja että häneltä puuttuu empatiakyky kokonaan. Ei hän onneksi mitenkään väkivaltainen ole, mutta on aina tosi vahingoniloinen, jos joku satuttaa itsensä. Ja kun on aiheuttanut jollekin pahan mielen, ei oikeasti tunnu olevan siitä moksiskaan.
MLL:n sivuilta löytyi tekstiä asiasta ja tälläinen kohta oli hyvinkin tuttua:
"Empatiakyvyn puutteesta kärsivä ihminen pystyy härnäämään toista ilman, että hänelle tulee itselleen syyllinen ja häpeällinen olo. Kiusatun ilmeinä, puheena ja itkuna kuvastuva paha mieli ei kosketa silloin kiusaajaa, ”ei tunnu missään”. Hänelle ei synny luontaisesti tarvetta lohduttaa ja puolustaa kiusattua."
Missä iässä empatiakyvyn pitäisi olla jo kehittynyt?
Tuntuu että poika olisi vähän mustasukkainen siskolleen...kai nämä on näitä sisarusten välisiä juttuja...kyllä varmaan tuntee empatiaa mutta esittää "kovista". Useinhan isoveli saattaa vähän kiusata..
Harvemmin vaimoa tai lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se ole niin että empatiakyky kehittyy vasta esiteininä 10+...jostain muistan lukeneeni. Mulla vanhin poika on 13v ja vasta parisen vuotta pystynyt asettumaan toisen asemaan ja tuntemaan empatiaa. 7 ja 8 vuotiaat veljekset ovat täysin itsekkäitä ja pahoittavat surutta toistensa,siskonsa ja jopa äitinsä mielen..
Eli ei mitään hätää ap,kyllä se empaattinen puoli sieltä aikanaan kuoriutuu :D
Oma pikkuveljeni kiusasi mua urakalla lapsena. Sai oikein pelätä kun testasi muhun tietokonepeleistä oppimiaan taktiikoita. Itkin joka päivä sen takia. Nyt on oikein kunnollinen ja empaattinen mies, jolle naiset soittelee huoliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis onko hän läsnä? Onko mallioppimista?
Meidän isoveli on selvästi empaattisempi ja herkempi kuin 1.5 v. nuorempi sisko. Poika on vilkas, liikkuva rasavilli. Nyt 9 v.
Eiköhän tuo luonteessa ole...
on toisinaan ihan kykenevä empatiaan, mutta toisinaan taas ei. Mutta en mäkään aina empatiaa tunne, jos olen esim. ensin varoittanut lasta 100 kertaa juoksemasta liukkaalla parketilla ja lapsi vaan juoksee ja juoksee ja lopulta kaatuu ja satuttaa itsensä. Silloin saatan todeta vaan, että "Mitä mä sanoin", enkä mene välttämättä lohduttamaan lasta. Muuten kyllä lohdutan, puhallan jne. mutta välillä ärsyttää, kun tiedän jo etukäteen, että kohta sattuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän onneksi mitenkään väkivaltainen ole, mutta on aina tosi vahingoniloinen, jos joku satuttaa itsensä.
Lapsilta ei voi paljoa odottaa, mutta vaatia tietysti pitää silti.
kyllä höykyttää siskoaan (niin ikään 4 v.) mutta muuten kykenee empatiaan. Siskon kohdalla sen sijaan empatia tuntuu puuttuvan kutakuinkin täydellisesti.