Vauva adoptioon vai isovanhempien hoiviin?

isovanhemmat vilpittömästi mukana asiassa siis haluavatko lapsen? Ei vain velvollisuudesta? Onko heillä voimavaroja kasvattaa lapsi?



Jos ei, harkitse adoptiota vakavasti, avoin adoptiokin on mahdollisuus. Näkisit lastasi, vaikka hän juridisesti ei sinulle enää kuuluisikaan.

vain pidätte vauvan ja annatte "virallisesti" syntyä teidän perheeseen ja kasvaa siinä. Käytännössä sitten tarvittavan määrän annatte olla isovanhemmilla hoidossa tai isovanhempien olla teillä hoitamassa, kuinka nyt milloinkin on käytännöllisintä.



Asutteko samalla paikkakunnalla? Jos asutte kaukana, niin olisiko mahdollsita muuttaa isovanhempia lähelle tai isovanhempien teitä lähelle? Tai jopa yhteistalous muutamaksi vuodeksi?



Ovatko isovanhemmat "sydäneverllään" mukana näissä perheenne käänteissä, eli halukkaita esim. muuttamaan teitä lähelle?



Oletteko kartoittaneet kaikki teille kuuluvat edut ja tuet, eli onko kotiapua kunnan puolesta niin paljon kuin mahdollsita. Entäs onko perheenne varakas vai taloudellisesti tiukoilla, että minkä verran on mahdollista hankkia rahalla lisäapua. Jos taas talous on tiukoilla ja sen takia mies joutuu tekemään esim. pitkää päivää, niin voisiko esim. vaihtaa edullisempaan asuntoon täksi tiukimmaksi ajaksi tms.?



Ajattelisin että jos jokaisessa pienessä asiassa meittii, onko jotenkin mahdollista keventää/käyttää apuvoimia, niin olisiko kumminkin vauva tervetullut ihan omaan perheeseenne. Jos ajattelee asiaa niin että miltä mikäkin ratkaisu tuntuisi 15 vuoden päästä katsottuna, niin mikä tuntuisi siten ajateltuna teistä parhaimmalta?



15 vuoden päästä kaikki lapset ovat jo isoja ja nyt sairastavat siis tervehtyneet/menehtyneet ja teillä on ihan eri tilanne. Jos nuorin olisi kasvanut mummin hoivissa osan varhaislapsuudestaan, hän silti tuntisi teidät hyvin ja olisi nyt ehkä jo paljonkin teillä, luultavasti kokonaankin. Jos taas olisit antanut nuorimman nyt vauvana pois, niin 15 vuoden päsätä teillä ehkä olisi suru yhdestä menehtyneestä lapsesta ja yhdestä pois annetusta josta ette ikinä saisi tietää mitään.



Kerran teillä on isovanhemmat ja vielä nuoret sellaiset ja ilmeisen avuliaat, niin jutelkaa nyt ihmeessä asiasta avoimesti heidän kanssaan. voisin kuvitella että ovat valmiit tukemaan kaikin keinoin ja voitte sitten aikanaan heidän ikääntyessään vastavuoroisesti olla heidän apunaan ja tukenaan kun se vaihe tulee.



Tsemppiä, ehkä nyt on vain paniikkitilanne ja kun mitään ei voi yllätyskäänteelle tehdä, niin tulee mieleen että tästä ei selviä yhtään mitenkään. Kyllä te selviätte, tiukka paikka on vain tilapäistä ja rankinta varmasti vain ensimmäinen vuosi vauvan kanssa.

Valviran päätöksella keskeytyksen saa 20 raskausviikkoon asti. Onko raskaus jo niin pitkällä?

vaihtoehto. Jos sinulla on kotona jo yksi kuoleva lapsi hoidettavana, niin kuinka siinä pystyisi tappamaan vielä toisen oman terveen lapsensa?



Tavallaan tämä uusi tulokas tulenee aikanaan täyttämään sitä aukkoa sydämessä, jonka oman lapsen hautaaminen saa aikaan.



Abortti varmaan repisi henkisesti ihmisen täysin hajalle.

Ei kai se ole vain yksin teidän päätettävissä kenen hoiviin vauva laitetaan - varsinkaan jos mietitte tosissanne isovanhempien ottavan vauvan vastuulleen? En ainakaan minä voisi pakottaa omia vanhempiani vauvaani hoitamaan vaan jos tilanne olisi oikeasti noin hankala ja muita vaihtoehtoja ei olisi, niin todennäköisesti päätyisin ennemmin adoptioon. Vaikka vanhempani tarjoutuisivat vauvani hoitamaan, niin silti miettisin tarkkaan kestäisinkö tilanteen, joka jatkuvasti muistuttaa etten kykene hoitamaan omaa vauvaani... Minusta omat vanhempani ovat jo kasvatustyönsä tehneet, joten nyt heillä on tilaisuus ja mahdollisuus nauttia vapaasta "eläkeläisen" elämästä. Lastenhoitoapua otan mielelläni vastaan heidän sitä tarjotessa mutta mikään lastenhoitoautomaatti he eivät meille ole.



Entä sairas lapsesi - onko kyseessä pitkäaikainen sairaus, josta on mahdollista parantua vai vamma, jonka kanssa pitää koko loppu elämä elää? Onhan se myös jo olemassa oleville lapsillesi aika kovaa, jos vauva pitää antaa pois. Varsinkin jatkuvaa huolenpitoasi vaativat lapset voivat syyttää itseään siitä, että vauva ei voi perheeseenne jäädä. Eikö muuta kodin ulkopuolista apua ole mahdollista saada tai eivätkö isovanhemmat voi auttaa teitä kotonanne?



Yksi neljästä lapsestamme on vaikeasti kehitysvammainen, joten tilanteenne on jossain määrin tuttu. Lapsemme hoito on kuitenkin järjestetty niin, että hoitovastuu jakautuu useammalle henkilölle ja kaikki hoitoringissä olevat jaksavat paremmin. Näin myös tärkein eli lapsemme tuttu arki on koko ajan turvattu ja pyörii tuttua rataansa. Tämä toki on vaatinut taloudellisesti melko paljon uhrauksia. Mutta en kyllä siltikään jaksaisi uutta vauvaa nykyiseen tilanteeseemme.

Jos isovanhemmat jaksavat ja pystyvät, niin lapsi heille, kunnes tilanne muuttuu, ja pystytte hoitamaan lapsianne. Toki adoptiokin on mahdollinen, ja lapsi pääsee äärimmäisen toivottuna uuteen kotiin, ja teette yhden perheen ja suvun todella onnelliseksi. Mutta itselle se voi olla raskas juttu.

ja saamme kaiken avun joka meille kuuluu jo nyt ja tälläkin hetkellä miehen vanhemmat auttavat melko paljon. Ihan siis vapaaehtoisesti ja he itse ehdottivat/sanoivat, että voisivat hoitaa vauvan.

Taloudellisesti on aika tiukkaa eli kauheasti emme pysty palkkaamaan apua, vaikka haluaisimme.

Yhteistalous meillä on nyt tässä jo jonkin aikaa ollut, vaikka virallisesti isovanhemmat asuvat omassa talossaan, mutta ovat olleet meillä paljon, koska tilanne on niin vaatinut.

Tuntuu vaan todella pahalta ajatella, että kun jo terveet lapset joutuvat "kärsimään" tästä tilanteesta siis emme pysty antamaan heille niin paljon aikaa kun haluaisimme, että vauvakin joutuisi kokemaan saman kohtalon. En kyllä epäile, etteikö appivanhempani osaisi tai pystyisi vauvaa hoitamaan, lähinnä se vauvan paras mietityttää, onko se isovanhempien hoivissa vai adoptoituna.

ap

vain pidätte vauvan ja annatte "virallisesti" syntyä teidän perheeseen ja kasvaa siinä. Käytännössä sitten tarvittavan määrän annatte olla isovanhemmilla hoidossa tai isovanhempien olla teillä hoitamassa, kuinka nyt milloinkin on käytännöllisintä.

Asutteko samalla paikkakunnalla? Jos asutte kaukana, niin olisiko mahdollsita muuttaa isovanhempia lähelle tai isovanhempien teitä lähelle? Tai jopa yhteistalous muutamaksi vuodeksi?

Ovatko isovanhemmat "sydäneverllään" mukana näissä perheenne käänteissä, eli halukkaita esim. muuttamaan teitä lähelle?

Oletteko kartoittaneet kaikki teille kuuluvat edut ja tuet, eli onko kotiapua kunnan puolesta niin paljon kuin mahdollsita. Entäs onko perheenne varakas vai taloudellisesti tiukoilla, että minkä verran on mahdollista hankkia rahalla lisäapua. Jos taas talous on tiukoilla ja sen takia mies joutuu tekemään esim. pitkää päivää, niin voisiko esim. vaihtaa edullisempaan asuntoon täksi tiukimmaksi ajaksi tms.?

Ajattelisin että jos jokaisessa pienessä asiassa meittii, onko jotenkin mahdollista keventää/käyttää apuvoimia, niin olisiko kumminkin vauva tervetullut ihan omaan perheeseenne. Jos ajattelee asiaa niin että miltä mikäkin ratkaisu tuntuisi 15 vuoden päästä katsottuna, niin mikä tuntuisi siten ajateltuna teistä parhaimmalta?

15 vuoden päästä kaikki lapset ovat jo isoja ja nyt sairastavat siis tervehtyneet/menehtyneet ja teillä on ihan eri tilanne. Jos nuorin olisi kasvanut mummin hoivissa osan varhaislapsuudestaan, hän silti tuntisi teidät hyvin ja olisi nyt ehkä jo paljonkin teillä, luultavasti kokonaankin. Jos taas olisit antanut nuorimman nyt vauvana pois, niin 15 vuoden päsätä teillä ehkä olisi suru yhdestä menehtyneestä lapsesta ja yhdestä pois annetusta josta ette ikinä saisi tietää mitään.

Kerran teillä on isovanhemmat ja vielä nuoret sellaiset ja ilmeisen avuliaat, niin jutelkaa nyt ihmeessä asiasta avoimesti heidän kanssaan. voisin kuvitella että ovat valmiit tukemaan kaikin keinoin ja voitte sitten aikanaan heidän ikääntyessään vastavuoroisesti olla heidän apunaan ja tukenaan kun se vaihe tulee.

Tsemppiä, ehkä nyt on vain paniikkitilanne ja kun mitään ei voi yllätyskäänteelle tehdä, niin tulee mieleen että tästä ei selviä yhtään mitenkään. Kyllä te selviätte, tiukka paikka on vain tilapäistä ja rankinta varmasti vain ensimmäinen vuosi vauvan kanssa.

äidin henki on vaarassa tai vauva ei esim. selviäisi ulkomaailmassa tai muita ongelmia niin sitten abortin saa rv 20 saakka, mutta tähän tarvitaan lääkärintodistus.

Tai näin Suomessa, mutta asuuko ap Suomessa vai jossain muualla?

Valviran päätöksella keskeytyksen saa 20 raskausviikkoon asti. Onko raskaus jo niin pitkällä?

Ihan jo miettien teidän perheenne tilannetta muutenkin...



Tutun lapsi on isovanhemmillaan viisi päivää ja kaksi päivää isällä, taas isovanhemmilla viisi päivää ja kaksi päivää äidillä.



Oirehtii jo nyt 6 -vuotiaana todella pahasti.

äidin henki on vaarassa tai vauva ei esim. selviäisi ulkomaailmassa tai muita ongelmia niin sitten abortin saa rv 20 saakka, mutta tähän tarvitaan lääkärintodistus. Tai näin Suomessa, mutta asuuko ap Suomessa vai jossain muualla?

Valviran päätöksella keskeytyksen saa 20 raskausviikkoon asti. Onko raskaus jo niin pitkällä?

ohis

isovanhemmat ottaisivat enemmän vastuuta niistä terveistä isoista lapsista, ja koettaisitte hoitaa vauvaa sairaiden ohessa. Jos on helppo vauva, niin varmaan onnistuisi ihan hyvin. Ja varmasti ne isommat lapsetkin auttavat parhaansa mukaan.



Jos isovanhemmat huolehtisivat heidän "normaaleista" rutiineistaan.. koulu, läksyt, harrastukset?

myos paljon sairaalassa ja sinne ei voi ottaa vauvaa. Kaytannossa isovanhempien hoidossa tulisi siis olemaan kaksi tervettä lasta aika ajoin ja sen lisäksi vauva, jos päätämme hänet pitää.

ap

isovanhemmat ottaisivat enemmän vastuuta niistä terveistä isoista lapsista, ja koettaisitte hoitaa vauvaa sairaiden ohessa. Jos on helppo vauva, niin varmaan onnistuisi ihan hyvin. Ja varmasti ne isommat lapsetkin auttavat parhaansa mukaan.

Jos isovanhemmat huolehtisivat heidän "normaaleista" rutiineistaan.. koulu, läksyt, harrastukset?

kun yksi lapsista kuolemansairas tuntuu aika kauhealta.

Meillä se tullee olemaan niin, että isovanhemmat olisivat meillä, koska emme näkisi sitäkään vähää terveitä lapsia, jos isovanhemmat asuvat kotonaan ja terveet lapsemme olisivat siellä.

ap

Ihan jo miettien teidän perheenne tilannetta muutenkin...

Tutun lapsi on isovanhemmillaan viisi päivää ja kaksi päivää isällä, taas isovanhemmilla viisi päivää ja kaksi päivää äidillä.

Oirehtii jo nyt 6 -vuotiaana todella pahasti.

että abortti olisi ihan sietämätön vaihtoehto isoilla viikoilla, vaikka sen saisikin. En todellakaan usko, että se halpottaisi ap:n tilaan ollenkaan.



Adoptio vieraalle taas on täysin peruuttamaton ratkaisu, ja vaikka sen nyt tekisi vakain mielin, perheen tilanne saattaa kuitenkin olla jo vuoden parinkin päästä ihan erilainen. SIlloin se asia saattaisi alkaa vaivata oikein toden teolla.



Mielestäni paras ratkaisu on ehdottomasti isovanhempien apu, jos ja kun nämä ovat täysillä mukana. Ja tietysti kaikki mahdollinen muu apu, terveet lapset päiväkotiin jne.



Voimia perheellenne ap, ja nyt kannattaa varmaan käydä laittamassa jo piuhatkin kiinni? Ettet uudestaan joudu vastaavaan tilanteeseen.

jo moneen kertaan..

miten joku jaksaa tammosta paskaa kirjottaa tanne.

Ihan jo miettien teidän perheenne tilannetta muutenkin...

Tutun lapsi on isovanhemmillaan viisi päivää ja kaksi päivää isällä, taas isovanhemmilla viisi päivää ja kaksi päivää äidillä.

Oirehtii jo nyt 6 -vuotiaana todella pahasti.

Tuossa lapsi poukkoilee kolmessa eri paikassa, kun ap:n tapauksessa vauva olisi kuitenkin kotonaan, jossa äiti ja isäkin ovat läsnä, mutta enimmäkseen häntä hoitaisivat isovanhemmat. Se on jo itsessään aivan eri tilanne+ lapsetkin ovat erilaisia. JOku toinen lapsi saattaisi kestää tuon isovanhempien ja vanhempien välillä poukkoilun paljon paremmin kuin ystäväsi lapsi.

Ja sekin vaikuttaa aika paljon, onko joka paikassa eri säännöt, ovatko nämä vanhemmat/isovanhemmat millaisia ihmisiä muuten jne.

Ap. jos isovanhemmat suostuvat hoitamaan, pitäkää lapsi. JOs tilanne menee mahdottomaksi, lapsen voi myös antaa huostaan väliaikaisesti tai vaikka pysyvästikin. Suoraan adoptioon antaminen on niin loputon ratkaisu, että se tuntuu aika kamalalta teidän tilanteessanne, jossa kyse ei ole teidän vanhempien ongelmista tai rakkaudettomuudesta.

että tämä tämänhetkinen elämämme on paskaa.

ap

jo moneen kertaan..

miten joku jaksaa tammosta paskaa kirjottaa tanne.

tulee nakojaan saannollisin valiajoin av:lle..

Teillä on varmasti raskasta, mutta jotenkin sitä ajattelee, että ei sen takia suomessa kenenkään omasta lapsesta tarvitsisi luopua. Ettekö saa mitään apua kunnalta? Saisiko miehesi lähempää mitään töitä? Arvokasta on, että teillä on auttamaan kykenevät ja halukkaat isovanhemmat lähellä, se ei ole mikään itsestäänselvyys.



Tärkeintä lapselle on saada elää rakastavien ihmisten ympäröimänä.

kysyit mielipiteitä, tässä siis minun: älä tee aborttia, äläkä anna lasta pois.



Jos teillä on hyvät suhteen isovanhmpiin, ja he ovat nuorehkoja ja jaksaisivat, niin anna heidän auttaa.



se, että suomessa on lapsi annettu adoptioon jättää varmaan elinikäiset traumat lapselle, koska hän ei voisi ymmärtää miksi hänet on hylätty. sen sijaan voisi teininä ymmärtää, miksi kasvoi varhaisimmat vuotensa isovanhempiensa luona, kun perheessä oli sirautta ja tosi rankka aikaa.