Lue keskustelun säännöt.
Mites nyt, lapsesta tuli kasvatettua liian empaattinen.
11.02.2011 |
Ajattelee aina ensin muita. Ei osaa ajatella ollenkaan itseään. Tuntee tuskaa jo vaikka pehmolelulle tapahtuu jotain. Kilpailussa suree niiden puolesta jotka eivät voita, surullista kun vain yksi saa juoksukilpailussa kultamitalin, näin hän toteaa katsomossa. Ei kestä yhtään toisten kokemaa vääryyttä, haluaa aina mennä korjaamaan tielannetta toisten hyväksi.
Aina sanotaan, että maailmassa tarvitaan empaattisia ihmisiä, eikä vain kovia, mutta onkohan noin todellisuudessa? Kyseessä 11 v tyttö.
Kaikki kulkukoirat ja kissat pitäisi pelastaa meille jne.
Kommentit (12)
Mutta kyllä elämä jonkin verran kovettaa tai ainakin tuon kanssa oppii elämään. Minulla on kyllä paljon ystäviä ja olen pidetty työyhteisössäni, tosin olen joutunut myös opettelemaan olemaan vähemmän mukava tyyppikin, se ei ole helppoa edelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten tosipaikan tullen ne empaattiset jyrätään alle. Kun ei halua puolustaa oikeuksiaan, kokee sen ilkeytenä, näin on minulle kertonut, vaikka kuinka asiaa toisin selitän. Jonossa päästää toiset ohi, sillä sekin on hänestä tunkeilevaa käytöstä, jos joku kiilaa ja hän pitäisi oman paikkansa. ap.
mutta uskon, että hän osaa ajatella myös itseään. Voi varmaan salaa toivoa, että tekin ajattelette ensin häntä eikä jotain kiusattua poloa.
Empaattisuutta en ole ikinä tässä maailmassa liikaa nähnyt.
Itse olen ollut kasvattavinani lapseni juuri noin empaattiseksi (koska itsekin olen), mutta loppujen lopuksi hänkin on omaa etuaa tavoitteleva tavallinen pulliainen.
Eli ole onnellinen, että sinulle on sattunut tuollainen oikeasti hyväntahtoinen lapsi.
Tuttavapiirissäni on yksi tällainen aikuinen, joka suree kaikkien puolesta, eikä kestä nähdä vammaisia tai huono-osaisia edes telkkarissa koska hänen käy heitä niin paljon sääliksi.
Se on tälle tuttavalleni todella raskasta, kun hän tuntee surua kaikkien ja kaiken puolesta.
Itse olen liian kiltti aikuisenakin, enkä osaa pitää puoliani, koska en halua riitaantua kenenkään kanssa.
Toivottavasti lapseni osaa paremmin puolustaa itseään. Hänellä on ainakin parempi itsetunto kuin minulla koskaan. Minusta tuli kiltti varmaan siksi, että koin väkivaltaa kotona ja minua vähäteltiin. Tyttäreni on saanut kasvaa rakkaudessa ilman noita ongelmia, joten toivon, että hän osaa puolustaa itseään aikuisena. Oma tyttäreni on myös pian 11-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapseni on ollut ihan pienestä asti. 1,5-vuotiaana hoiti ja lohdutti äitiä, kun olin sairaana, ja jos sai jotain suurta herkkua niin jakoi aina ensin annoksestaan muille. Pyytämättä. Edelleenkin ihana, empaattinen ja ajattelevainen lapsi, joka ei ikinä halua pahoittaa muiden mieltä. Pelkään vaan, että joutuu kärsimään siitä kuten minä aikanani; en osannut "antaa takaisin" koulukiusaajilleni. Silti en halua kasvattaa lapsestani kusipäätä.
Ei osaa arvostaa itseään ja oikeuksiaan.Tuleva läheisriippuvainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää kuitenkin onko tyttö luonteeltaan liian kiltti. Ajatteleeko kuitenkin aina ensin itseään ja sitten vasta muita?
Tosin aika luonnollista haluta, että kaikki on onnellisia ja kailla on hyvä olla tällä maapallolla. Silloin on itselläkin hyvä olla.
Silloin, kun kokee että epäoikeudenmukaisuutta on tapahtunut? Kokeeko hän, että on yhtä hyvä kuin muut?
Lapselle pitäisi sanoa, että hän on yhtä tärkeä kuin muut, hän ei voi auttaa ketään jos ei pidä itseään yhtä hyvänä ja tärkeänä kuin muitakin.
Mun mielestä, pienillä lapsilla ei esiinny luonnostaan altruismia. Jos sitten kenelläkään. Tällainen "kiltteys" ja ylenmääräinen empatia, ettei ajattele yhtään itseään, voi olla oire jostakin.
Mä puhun omasta kokemuksesta. Olin tollainen pienenä, itkin kun matoja laitettiin ongenkoukkuun
ja itkin sitten niitä kalojakin.
Mun kotiolot olivat todella vaikeat. Äitini oli maanis-depressiivinen, vanhempani tappelivat kaikki viikonloput kännipäissään.
En tarkoita että teillä olisi mitään tällaista, mutta ehkä lapsi reagoi johonkin muuhun.
Onko hänellä unihäiriöitä?
Kiusataanko häntä ehkä koulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun kokee että epäoikeudenmukaisuutta on tapahtunut? Kokeeko hän, että on yhtä hyvä kuin muut?
Lapselle pitäisi sanoa, että hän on yhtä tärkeä kuin muut, hän ei voi auttaa ketään jos ei pidä itseään yhtä hyvänä ja tärkeänä kuin muitakin.
Mun mielestä, pienillä lapsilla ei esiinny luonnostaan altruismia. Jos sitten kenelläkään. Tällainen "kiltteys" ja ylenmääräinen empatia, ettei ajattele yhtään itseään, voi olla oire jostakin.
Mä puhun omasta kokemuksesta. Olin tollainen pienenä, itkin kun matoja laitettiin ongenkoukkuun
ja itkin sitten niitä kalojakin.
Mun kotiolot olivat todella vaikeat. Äitini oli maanis-depressiivinen, vanhempani tappelivat kaikki viikonloput kännipäissään.
En tarkoita että teillä olisi mitään tällaista, mutta ehkä lapsi reagoi johonkin muuhun.
Onko hänellä unihäiriöitä?
Kiusataanko häntä ehkä koulussa?
Ja joo, minua kiusattiin, mutta pääasiassa juuri siksi, että olin liian kiltti pitääkseni puoliani. Eli olin oikeasti kiltti ja empaattinen jo ennen kiusaamista. Eikä johtunut huonoista kotioloista.
Voisiko asiaa ajatella niin, että lapsi, joka kasvaa hyvässä ja turvallisessa kodissa, voi rauhassa olla kiltti muita kohtaan, koska ei ole pakko koko ajan pitää puoliaan?
t. 8
Heissä se vika ei ole vaan kaikissa muissa. Ongelmaisia ovat ne,jotka kiusaavat. Jos kaikki olis hyviä, asiat olis hyvin!
mutta uskon, että hän osaa ajatella myös itseään. Voi varmaan salaa toivoa, että tekin ajattelette ensin häntä eikä jotain kiusattua poloa.
Empaattisuutta en ole ikinä tässä maailmassa liikaa nähnyt.