Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö minun hakea apua? Itkeskelen joka päivä, erosta jo 2,5 vuotta.
07.02.2011 |
Minua on alkanut itseäni mietityttämään että pitäisikö hakea apua. Olen eronnut 2,5 vuotta sitten, omasta tahdostani. Ero sinällänsä oli hyvä asia, avioliittoni oli tyhjää jo vuosikausia. Lapset ovat yhteishuoltajuudessa, ikävöin heitä suuresti kun ovat poissa luotani.
Minulla on elämässä myös uusi mies, jonka seurassa voin erittäin hyvin. Hän ei kuitenkaan tiedä että voin silti erittäin huonosti, itkeskelen päivittäin. Milloin missäkin, kaupassa, autossa, töissä kun olen yksin, nukkumaan mennessä, herätessä.
En oikein tiedä mistä tämä johtuu, elämä on päällisin puolin kunnossa mutta silti tuntuu että jokainen päivä on ponnistus.
Neuvoja? Auttaisiko joku terapia?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... kiitokset linkistä.
Tuli vastaus että kohtalainen tai keskivaikea masennus?? Mä en oikein nyt ymmärrä.
Siis pitääkö tällaisen takia mennä lääkäriin? Määräävätkö lääkkeitä vai saako keskusteluapua?
Voiko varata ajan ihan yleislääkärille yksityiselle asemalle? En halua mennä terveyskeskukseen, asun niin pienellä paikkakunnalla ja kaikki tuntevat minut täällä.
AP
Lääkkeitä määrätään, ja ehkä saat kehotuksen kääntyä psykologin puoleen, yksityisesti aika kallista.
Lääkkeiden teho näkyy vasta useamman viikon kuluttua.
yksityiseltä terapeutilta? Onko sulla varaa siihen, edes muutamaan kertaan tiiviisti ja sitten harvennat kertoja?
Kuulostat ihan itseltäni vuosia sitten. Lääkäri kirjoitti ihan samanlaisiin "vaivoihin" mulle masennuslääkkeitä ja ne palautivat minut entiselleni jo noin kuukaudessa.
Lääkkeitä en käyttänyt kuin 3.5kk, koska sain niin paljon voimia ja iloa siitä, että olin taas oma itseni, etten kokenut tarvitsevani enää lääkitystä.
Aina kuitenkin sanotaan, ettei lääkkeitä saa lopettaa ilman lääkärin suostumusta, mutta mielialalääkkeiden kanssa toi on vähän vaikee juttu, silloin ainakin, kun kyseessä on ns. rajatapaukset, kuten minä olin, kuten tunnut sinäkin olevan. Rajatapauksella tarkoitan, että ymmärrät tilanteesi järjettömyyden - tiedät, että sulla on nyt kaikki ihan hyvin ja tiedostat senkin, milloin vaivasi ovat alkaneet ja ainakin epäilet tietäväsi, mistä ne juontavat.
Toki kaikki vaikuttaa, historiasi kokonaisuudessaan jne - mutta vaikuttaa siltä, että sulla on jäänyt toi tila ikään kuin "pälle" - sun elimistö ei vaan tuota serotoniinia - ja siihen sä saatattaisit tarvita lääkettä, että elimistösi balanssiin...
(...mutta mikään lääkehän ei sitten ei voi auttaa siihen, jos edelleen tiedät esim. rakastavasi ex-miestäsi ja haluaisit olla vieläkin hänen kanssaan.? )
Lääkkeiden pitkäaikaiskäyttö ei ole koskaan hyvä juttu ja mielialalääkkeet nykytiedon mukaan saattavat jo suht lyhyenkin käytön jälkeen vaikuttaa pysvästi ihmiseen - eikä suinkaan positiivisella tavalla.
Kun aina on punnittava hyödyt ja haitat - sinua saattaisi auttaa kongnitiivinen terapia, jossa pyritään löytämään elämäsi tämän hetkiset kulmakivet, jotka estävät sinua olemasta elämääsi tyytyväinen - mutta ei niinkään vatvota loputtomiin esim. lapsuuttasi. Jospa kokeilisit sitä kuitenkin ensin, ennen lääkkeiden aloittamista?
Sanoit, että asut pienellä paikkakunnalla? Voisitko ajatella hakevasi terapeuttia itsellesi naapurikunnasta tai kaupungista? Nykyään kelakin korvaa terapiamaksuista jonkun osan helpommin, kuin ennen. Lähetteen tarvitset vain kunnan palveluihin, esim. mielenterveystoimistoon, mutta et yksityiselle.
Kunnat ilmeisen harvoin tarjoavat muuta, kuin ns. supportiivista keskusteluterapiaa - joka aika usein on lähes sama, jos puhuisit kotonasi seinälle ja kerran kuussa kirjoittaisit tälle palstalle - eli lähes hyödytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosiaan itsekin miettinyt oisiko tuo terapia parempi ratkaisu, ehkä lääkkeet jonkun aikaa mutta sitten terapia siihen päälle. Googlasin äsken tuon kognitiivisen terapian, vaikuttaa ihan hyvältä ajatukselta. Naapurikaupungissa olisi näköjään yksi terapeutti joka ainakin nettisivujen perusteella vaikuttaa ihan pätevältä.
Mistä saa sellaisen lähetteen että Kela korvaisi osan terapiakäynneistä? Voiko sen saada yksityiseltä yleislääkäriltä vai pitääkö olla joku erikoislääkäri? Näyttää olevan ihan kauhean kallista...
Mun on kyllä tosi paha olla. Nytkin itken koko ajan ja yritän samalla vääntää töitä.
AP
itse ollut joskus myös, nykyään voin vähän paremmin. Varaa nyt heti itsellesi aika lääkäriin. Terapiaa pystyi Kelalta hakemaan aiemmin vasta sitten, kun oli ollut 3 kk lääkärikontakti asian vuoksi. Mutta mielestäni nuo systeemit muuttuivat nyt vuodenvaihteessa jotenkin? Parhaiten pääsisit varmasti liikkeelle terveyskeskuksen kautta (riippuen tietty siitä mitä paikkakuntasi terveyskeskus tarjoaa). Mutta toki kannattaa varata aika sitten vaikka yksityiselle, kyllä he auttavat eteenpäin sitten jos tarve vaatii.
Tärkeintä on se, että alat nyt tehdä asioita parantaaksesi oloasi. Ei todellakaan ole normaalia että itkee joka päivä, vaikka siltä saattaa tuntua kun on huonossa jamassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei olekaan itsensä asiantuntija.Mä tein testin ja keskityin siihen et vastaan rehellisesti ja vastaus oli; vaikea masennus.
Olen ihmeissäni,olen jopa "kehunut" aina sillä etten ole niin heikko et masentuisin ja hiukan jopa halveksinut masentuneita.Hmmmm...
eroni jälkeen. Oli tosi hyvi juttu, vaikka terapeutti sanoi, että ex-mieheni kuuluisi olla se terapiassa kävijä, en minä...;-) Mielestäni siitä oli kuitenkin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin ilmenee mm siten, että vaikka kaikki "asiat" on hyvin, voin sisäisesti huonosti.
Kokeilepa ensin tehdä suuntaa antava testi vaikkapa osoitteessa http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Jos masennus ei ole kyseessä, täytyy sitten miettiä muita vaihtoehtoja siihen, mikä voisi olla kysessä.
Lisäksi: etkö voisi ajatella puhuvasi nykyiselle miehellesi pahasta olostasi?