Mies rakastaa minua, mutta minä en häntä. Kuinka muut jaksatte tällaisessa
suhteessa? Meillä lapsi, joten ero ei tule kysymykseen. Tätä jatkunut n. viisi vuotta. Yhteensä oltu n. 15 vuotta yhdessä. Olen todella ahdistunut tilanteesta, masentunutkin ollut ja syönyt aiemmin lääkkeitäkin. Ja painotan vielä, että ero ei ole mahdollinen. Haluaisin vain löytää aidon ilon uudelleen elämääni, vaikka joutuisinkin kotona yhä teeskentelemään.
Joo ja puhuttu on ja pariterapiakin käyty. Mies rakastaa, minä olen se luopio.
Kommentit (15)
elää elämääni miehen kanssa jota todella rakastaisin. Tunteita ei enää ollut ennen masennustanikaan. Kohtalotovereita kaipaisin nyt.
ap
Mitään apua minusta ei ole. En tosiaan tiedä, mitä oikein pitäisi tehdä. Mies rakastaa kuulemma mua enemmän kuin koskaan ja mua toi ahdistaa todella. Jos toinen sanoo, että rakastaa, mitä siihen pitäisi sanoa? Tuntuu kauhealta satuttaa toista tällä tavalla, mutta minkäs teet. Itse kyllä harkitsen eroa, jos aloittamastamme terapiasta ei ole hyötyä. Ei näin voi elää, en usko, että mieskään haluaa. Mutta ensin terapiaan.
sillä en ole masentunut, lähinnä vähän apea tästä tilanteesta. Mutta kylläkin tilanteessa jossa mies rakastaa minua, mutta minä en ole vuosiin rakastanut häntä. Olemme ihan hyvissä väleissä, mutta en rakasta häntä enkä pysty väittämään että rakastaisin, en myöskään suutelemaan muuten kuin seksin aikana (seksiin suhtaudun niin kuin esim. imurointiin, eli että ei se nyt oikeasti yhtään kamalaa ole sitten kun siihen saa ryhdyttyä, ja jälkikäteen on hyvä mieli siitä että sai sen itsestään irti).
Meilläkin on lapsia, mistä syystä en halua erota. Tällä hetkellä yritän tehdä arjesta mahdollisimman helppoa ja mukavaa, sillä mieluummin olen rennosti ja sovussa kuin koko ajan riitelen.
Tavallaan kyllä kadehdin eronneita. Ne ovat sen rääkin jo käyneet läpi, ja nyt niillä on kaikki elämän mahdollisuudet edessään. Olen silti sitä mieltä että minä en voi erota, en ainakaan todella pitkään aikaan. Miehen tai minun suvuissa ei kukaan ole koskaan eronnut, se ajatuskin tuntuu tosi vieraalta.
Jotenkin vaan helpottaa, kun kuulee ettei ole ainoa. Mullakin tuo sama tunne, etten pysty suutelemaan. En edes seksin aikana ja kaikki fyysinen suorastaan kuvottaa. Kädestä pystyn pitämään. Silti "annan", koska en tahdo loukata. Toivon vain ettei mies huomaa ahdistustani eikä suutele.
ap
Tosin tilannetta kestäny vasta yhtä jaksoisesti viime kesästä, mutta ei ole ensimmäinen jakso tämmöistä :/ Viisitoista vuotta meilläkin takana.
Eroa oon miettiny ennenkin, viime syksynä siitä jo puhuttiin, tilanne ehkä parani hetkeksi, mutta ei tämä näköjään muutu...
Että mitä luultavimmin ero on tulossa, en itse jaksa mitenkään tämmöstä!! Töistä ahistaa tulla kotiin, paitsi iltavuorosta kun tiedän perheen jo nukkuvan. Nyt koitan henkisesti vain sinnitellä ja odottaa kesää, tunnen että sillon tulee tapahtumaan jotain, suuntaan jos toiseen!
Jos rakastit miestäsi aikanaan, mihin se katosi? Ja voisiko se vielä löytyä uudelleen? Kannattaisiko lopettaa toistamasta itsellesi ettet rakasta ?
Jotenkin vaan helpottaa, kun kuulee ettei ole ainoa. Mullakin tuo sama tunne, etten pysty suutelemaan. En edes seksin aikana ja kaikki fyysinen suorastaan kuvottaa. Kädestä pystyn pitämään. Silti "annan", koska en tahdo loukata. Toivon vain ettei mies huomaa ahdistustani eikä suutele.
ap
Voisiko sitä muuttaa? Kerro miehelle, että hänen suuteleminen ällöttää. Turha pelätä loukkaavansa toista. Loukkaat tällä hetkellä teitä kumpaakin. En ymmärrä miten tilanteenne voisi muuttua, jos tuollaisia asioita pitää salata. Ei varmasti mitenkään.
Jos todella syöt lääkkeitä sen takia, että mies ällöttää. Kuvittele miltä miehestä tuntuisi, jos saisi kuulla tuon kymmenen vuoden päästä. Mitä nopeammin eroatte sen parempi. Jos et eroa, niin älä koskaan enää edes ajattele, että miehesi ällöttää. Pidä omana tietonasi. Ei hänen, eikä kenenkään muunkaan tarvitse maksaa sinun virheistäsi.
Jos todella syöt lääkkeitä sen takia, että mies ällöttää. Kuvittele miltä miehestä tuntuisi, jos saisi kuulla tuon kymmenen vuoden päästä. Mitä nopeammin eroatte sen parempi. Jos et eroa, niin älä koskaan enää edes ajattele, että miehesi ällöttää. Pidä omana tietonasi. Ei hänen, eikä kenenkään muunkaan tarvitse maksaa sinun virheistäsi.
vastaavassa tilanteessa. Luuleeko ihmiset, että lapset eivät aisti mitään? Ainakaan eivät saa kovin kummoista parisuhteen mallia.
Olen tajunnut, etten ole oikeastaan koskaan rakastanut miestäni. Viime aikoina on ollut todella vaikeaa ja olen joutunut myöntämään itselleni tosiasiat. Meillä on paljon yhteistä, mutta olemme enemmänkin kavereita. Alun perinkin mies tuntui vain mukavalta ja turvalliselta. Ihastuin jotenkin ihan kummallisiin asioihin, siihen miltä hänen ihonsa tuntui, hänen tuoksuunsa jne. Ei siinä rakkautta tainut juuri olla. Mies on kuitenkin pääosin erinomainen isä lapsille ja ilman kaikkia vastoinkäymisiä ehkä parempi puolisokin.
vastaava tilanne ollut vuosia. Mies ihan ok isä ja olen koulinut häntä mutta ärsyttää kun kaikki pitää aina ensin sanoa. Ei ole omatoiminen. Ei myöskään flirttaile minulle ym. tulee vaan kotiin ja tekee mitä sanon ja sitten nukkumaan. Seksiä viimeksi oli syksyllä Olen masentunut osittain tämän takia. Mutta oikeuttaako tämä rikkomaan kodin. Mies muutenkin sanonut ettei halua eron jälkee lapsia nähdä jos ei saisi olla lähi-isä. Tunne että on puun ja kuoren välissä
jotka menneet parisuhteeseen vain tavan vuoksi. Nylyaoikana ei enää roitutua tarvitse, ottakaa elämä käsiinne ja tehkää sillä mitä tykkäätte. Olette kuin jostain vanhan ajan elokuvista.
ennen vanhaan tuo oli aika yleistäkin.mitäs josspa se rakkaus vielä syttyisikin?
vuoksi (kiltti, uskollinen, ystävällinen), mutta syvemmällä tasolla emme kohtaa. Hän tuntuu vieraalta, vaikkakin ihan kivalta.
ap
Hoida masennuksesi niin tunteetkin tulevat takaisin. Ensiavuksi suosittelen meditoinnin aloittamista.