Olenko ainoa, jota

jotenkin kuvottaa nämä kaikenmaailman lapsiperhekuviot? Ymmärrän, että ihmiset voivat perustaa perheen järkevistäkin syistä (muhkea tilipussi, status, appivanhempien tulevat perinnöt) ja silloin se on tietenkin kaikkien, etenkin lasten parhaaksi, mutta tuntuu, että lähipiiri on täynnä perheitä, joissa jompi kumpi vanhemmista on lähtenyt parisuhteeseen varsin kevein perustein. Nopealiikkeisimmillä näistä on liki heti, vähintään vuoden sisään jo yhteinen vauvakin. Sitten ollaan niin onnellista perhettä. Ja parhaassa tapauksessa sama uusiksi taas kohta. Olenko jotenkin rajoittunut ja vanhanaikainen kun tekee pahaa tällainen ja käy sääliksi lapsiparat. Monista näkee, kuinka kärsivät, mutta eiväthän nämä vanhemmat perheensä huumassa sitä huomaa.