Aikuiset ryöstää lapsilta lapsuuden
ostamalla niille pelikoineita. Tää ilmiö on selvääkin selvemmin havaittavissa omassa kaveripiirissä. Niissä perheissä joissa lapsilla on pelikoneet, edes alakoululaiset lapset ei enää pysty leikkimään kuin pienen hetken, ja taas kärtetään pelaamista. Sitten lapset istuu kaikki rivissä hiipihiljaa, kukin omalla koneellaan. Mua säälittää niin pirusti! Oma lapsi joka pelaa tosi vähän lähinnä koukuttavien pelien puutteessa, on näitä konsoleiden orjia tavatessaan turhautunut ja surullinen koska haluaisi leikkiä! Mut ei. Pelaamisen väliin jäävä ajan konsolilapset harhailevat ympäriinsä he riehuvat, ei synny mitää leikkiä jossa istutaan ja syvennytään leikkimään. Koulun ip-kerhossa lapsen mukaan isommatkin leikkivät, joten kyllä se leikkiminen mahdollista on, ylemmilläkin luokilla. Samoin meillä on aivan mahtava tuttavaperhe, jonka lapsilla ei ole MITÄÄN pelejä. Ne tulee meille, jopa viidesluokkalainen painuu pienempien kanssa lastenhuoneeseen ja alkaa LEIKKIÄ. Siinä silmä lepää.
Kommentit (15)
ja lapsia kehutaan, kuinka ne osaa leikkiä:)
Tai mies toi tytölle PS-pelikonsolin, mutta ei neiti sitä paljoakaan ole jaksanut pelata. Ennemmin leikkii veljensä tai kavereidensa kanssa.
Pelaamisen kärttäminen alkaa heti kun kotiin päästään. Sitten kun komennan pelit pois, alkaa riehuminen. Monesti olen yrittänyt ohjata lapsia leikkimään, mutta ei se oikein tunnu luonnistuvan, vaan riehuminen ja huoneesta toiseen vaeltelu alkaa pian.
Pitäisi varmaan hävittää kaikki pelit.
kun saat kuulostamaan kurjalta - taidan sittenkin passata 7-vuotislahjaksi ostamasta pelikoneen ja hommaankin lautapelin. :)
kun saat kuulostamaan kurjalta - taidan sittenkin passata 7-vuotislahjaksi ostamasta pelikoneen ja hommaankin lautapelin. :)
Kuulin, että lapsi oli naapurissa pelannut Kimbleä. Hirveä asia, lapsuus ohi. Miksi ei tyydy tekemään kävyistä lehmiä tai edes leikkimään lääkärileikkejä?
aikuisten keskustelua. Ei tulisi mieleenkään senikäistä vaatia leikittäjäksi.
aikuisten keskustelua. Ei tulisi mieleenkään senikäistä vaatia leikittäjäksi.
ei kukaan vaadi leikkimään vaan se menee ihan itse ja nauttii siitä.
aikuisten keskustelua. Ei tulisi mieleenkään senikäistä vaatia leikittäjäksi.
5 ja 7 v sisarukset istuivat kirkossa kädet ristissä sylissä koko kaksituntisen seremnonian aikana, hiljaa ja paikallaan, nousivat seisomaan kun piti ja istuivat alas kun piti.
Leikkipuistot ovat vähä-älyisille, kävelylenkki liikennesääntöjä tarkasti noudatten on oikein ja hyvin.
Lettuja iltapalaksi - hyi kamalaa. Ruisleipää. Se on hyvää, terveellistä ja täyttävää.
Illalla valot pois klo 20 ja aamulla ylös noin klo 6. Ensin hiljaisia leikkejä, sitten lastenohjelmat, terveellien kuitupitoinen aamupala.
Kun ei tiedä mitä tehdä, voi istua ja tuijottaa, odottaa.
Automatkalla kärttämiset "milloin me ollaan perillä, mä en jaksa istua, kuinka kauan vielä, minne me ollaankaan menossa" eivät kuuluneet näiden sisarusten pirtaan. He istuivat takapenkillä hiljaa ja tuijottivat ikkunasta ulos.
Perillä missä tahansa olivat kysymättä, missä ollaan, ja poislähtiessä eivät kysyneet milloin tullaan uudelleen, olipa kivaa, tylsää,s eoli paras juttu .. ei mitään tällaista.
Lapset olivat vilpittömäiä, viattomia, avoimia, ystävällisiä, empaattisia, rehellisiä, he eivät koskaan mitään tehneet tahallaan eivätkä koskaan ymmärtäneet että joku voi loukkaantua tms. jne.
Koska olivat niin aitoja.
Ja tämä tarina on tosi.
ei sillä pelata edes päivittäin.
Ei poika itse halua pelata sillä joka päivä.
Peliaika on päivässä maks 1 h, mutta sitä ei yleensä tarvi kenenkään vahtia.
Että ei ne pelikoneet aina vie koko kättä...
Meillä ihan kiva lisä muiden leikkien ja touhujen väliin.
Oiskohan ne lapset erilaisia ihmisiä jo heti pienestä pitäen...
surullista katsoa mun kouluikäistä pikkuveljeä jolla on vaan pelit, pelit, pelit..
vanhemmiltaan nuoruuden. Tasapeli.
Vaan leikkii.
Pahemmaksi uhaksi näen netin!
ettei lapset pelaa liikaa, vaan keksivät muutakin tekemistä. Surullista tämä nykymeno. =(