Onko teillä 1,5-vuotias "vauva" vai "iso"?

Omani ei tuon ikäisenä juuri vielä puhunut, joten aika vauvamaistahan se vuorovaikutus silloin oli.

Vaikea sitä on vauvana pitää, kun se leikkii ja kävelee jne.



Pehmeitä kasvatustapajo noudatan silti, vaikka taaperona lastani pidänkin. Imetän (myös öisin), kotihoidossa on ainakin ensi tammikuuhun (jolloin on siis 1 v 10 kk), nukkuu meidän välissä, yökyläilyjä en enää suunnittele ennen kuin yöimetykset loppuu. Kesällä oli yhden yön mummolassa, jotta saatiin itse nukkua (oltiin todella väsyneitä).



Esikoinen on nyt 4 v ja annan hänenkin olla lapsi, enkä kiirehdi yhtään isojen tyttöjen juttuihin. Kaikkea ehtii.

en kävelevää pidä, vaan hän on taapero-ikäinen. Kyllä hän on silti meidän pikkuinen, eikä häneltä voi vielä mitään itsenäistä toimintaa odottaa...?! meidän sängyn vieressää pinniksessä nukkuu. Mies on välillä ehdottanut että laitetaan omaan huoneeseen, mutta ei nyt vielä.... meillekin on toinen tulossa syksyllä, mutta ei sen takia, että olis jo vauvakuume, vaan sen takia, että haluamme lapset pienellä ikäerolla.

täyttää nyt keväällä kaksi ja iso, koska puhuu eikä juurikaan tarvitse enää vaippoja, syö itse ja leikkii jo melkein kuin isot. Mutta...ennen kaikkea hän on pieni. Nukkuu äidin kainalossa, ei ole koskaan tullut mieleenkään laittaa häntä (tai isosiskoaan) yökylään. Sellaisten aika on sitten myöhemmin. Siskoaan imetin vielä tässä iässä, tätä lasta ei valitettavasti ole voinut suulakihalkion vuoksi. Tämän luonnollisimman läheisyyden puutetta olenkin yrittänyt korvata sylilä ja haleilla, enkä vielä osaa kuvitella häntä omaan sänkyyn saati huoneeseen.

nykyään jo isompi, mutta 1,5-vuotiaana hän eleli suunnilleen noin kuin teilläkin :). Eikä tosiaan ollut vauvakuumetta silloin...

Tosin pidin lasta silti vauvaan verrattuna isona, sillä hän puuhaili, leikki ja puhui silloin jo melko paljon.

Onko teillä 1,5-vuotias "vauva" vai "iso"? Olen huomannut lähipiirissäni, että olen suunnilleen ainoa, joka pitää 1,5-vuotiasta vielä ihan vauvana. Tarkoittaa siis sitä, että on kotihoidossa, nukkuu vieressä, imetän, on tosi paljon sylissä (nukutankin yleensä syliin), nukkuu vaunuissa, ei ajatellakaan yökyläilyä jne. Ja on perheen pienin, sellainen paapottava vielä, enkä osaa kuvitellakaan perheenlisäystä kun on tämä yksi "vauva" jo. Toki käy jo potalla, syö itse jne.

Tuntemani tämän ikäiset elävät jotenkin isomman elämää yökyläilyineen ja omine huoneineen. Eräänkin tutun mielestä vauva-aika loppui n. 6 kk kohdalla, sitten oli jo uuden vauvan kaipuu.

En pidä kumpaakaan tapaa parempana, kunhan hämmästelen. :) Mites teillä tämänikäiset elävät?

vaikka onkin äidin pikku pirpana.



Meillä tosin myös "oikea" vauva, muistutan itseäni joka päivä, että pienihän tuo toinenkin on.

eihän tuo ikäistä voi vauvaksi enään kutsua,pieni leikki-ikäinen tai taapero lähempänä.Monet tuon ikäiset on jo päivähoidossa,eikä sielläkään ole mitään vauvalaa vaan pienten ryhmä.

Mä olen esikoisesta huomannut, että häntä aina pidän jotenkin jo isona. Tuntuu, että hän muuttuu niin nopeasti isomman oloiseksi, puhuu paljon ja joka paikkaa on tutkimassa. Nyt hän on 3-vuotias.



Kesällä rannalla katselin, kun poika juoksenteli jotain 5-vuotiaiden joukossa ja tajusin, että on tuo poika vielä niin pieni. Itse aina pitää jollain tasolla jo isona.



Kuopus on nyt 1-v. Vauvana en häntä enää pidä. Ehkä taapero on parempi sana. Kävelee itse ja muutenkin käyttäytyy enemmän ei-vauvamaisesti. Mutta jollain tapaa ehkä pidän häntä "pienempänä" kuin esikoista saman ikäisenä. Kuopukseen on vähemmän tullut kiinnitettyä tietyllä tapaa huomiota. Menee siinä perässä mukana... ;) Vaikka osaa kyllä etenkin äidin perässä kulkea ja syliin vaatia vähän väliä, ei siis huomiotta ole. Ei vain tule niin tarkkaan touhuttua kuin aikoinaan esikoinen silmäteränä.



Ehkä silti pyrin kohtelemaan lapsia sen mukaisesti, mihin he jo kykenevät, silti painostamatta liikaa tekemään asioita, joita ei ole valmis tekemään. Mahdollisimman luontevasti ja luonnollisesti. Ilman suurempaa hössötystä tai vaatimuksia.

t: neljän äiti

Toisaalta vauva, pieni tyttöhän hän on, vaipoissakin vielä. Ei mietitä yökyliä ja tosi vähän muutakaan hoitoa, on paljon sylissä.



Toisaalta iso, koska on jo isosisko, kävelee, juoksee ja hyppii, nukkuu yöt läpeensä omassa huoneessa, puhuu ja ymmärtää paljon, Syö ja juo itse.



Pidän häntä kyllä pienenä, mutta ennemmin taaperona kuin vauvana.

on neljästä lapsesta nuorin ja suurena osasyynä miksi näen hänet vielä vauvana on se, että on tosi sirppanan kokoinen ikäisekseen. Eli tuntemattomat ihmiset tulevat välillä kysymään että minkä ikäinen mahtaa olla kun kooltaan vastaa vuoden ikäistä ja näyttääkin tosi vauvalta (hiuksia ei ole paljon) ja ihmetystä tietenkin aiheuttaa se että on kehityksessä samalla tasolla kuin oman ikäiset ;) Eli koko hämää paljonkin.

Vaikka imetystä lukuunottamatta meillä menee, kuten ap:n perheessäkin. Mutta ei tuota kävelevää ja lauseita puhuvaa pikku-uhmista enää oikein vauvana voi pitää :D

kun loppui imetys, tyttö siis itse päätti vierottaa itsensä. Mutta ei kyllä taaperokaan ole vielä, miehelle sanoin että meillä ei ole enää imeväistä :)

joka on oppinut noin 1-vuotiaana kävelemään. Nyt juoksee, kiipeilee ja touhuaa ja leikkii isoveljen kanssa mm. potkii palloa, heittää ja melkein jo osaa ottaa kiinnikin. on päiväkodissa, käyttää vielä vaippoja. Päiväkodissa ovat saaneet kyllä välillä potallekin. Tuttikin kelpaa, samoin pullo. Imetyksen lopetin 1 v. ikään. Syö itse aika hyvin ja ymmärtää paljon puhetta, mutta itse ei puhu juurikaan, joitakin sanoja tapailee, mutta kunnollisia sanoja ei tule, höpöttää vain omaa pöpellystä. Uhmavaihe alkanut.. toisin sanoen tavoitteellista toimintaa on alkanut tulla, ja kiukku tulee, jos emme ymmärrä, mitä haluaa tai joku ei suju niin kuin itse haluaa.



Nukahtaa vaihtelevasti, välillä tarvitsee rauhoittelua ja silittelyä/taputtelua, välillä ihan itsekseen omaan sänkyyn.



Kyllähän tuo aika vauva vielä on ulkoiselta olemukselta, mutta liikkuminen ja vuorovaikutus (lähinnä puheen ymmärtäminen) tekee isomman vaikutelman. Hauska heppu!

sen jälkeen kun oppi kävelemään 8kk iässä ja kiipeleimään 11 kk iässä, nyt se on kaksi vuotias riiviö, mutta niin rakas. Oikea vauhtipakkaus :)

1,5-vuotiaana, kun puhui, käveli ja nukkui omassa huoneessa omassa sängyssä. Niin pieni kuitenkin vielä, ettei vauvakuume iskenyt.