Minä olin mieheni ensimmäinen kaikessa suhteessa,

ja mieheni minun, paria onnetonta ihastumista lukuunottamatta (jotka eivät edenneet kädestäpitämistä pidemmälle).



Palstan asiantuntijoiden mukaan suhteessamme on pakko olla ollut pettämistä ja haikailua muiden perään, tai ainakin sitä on tulossa. Ja seksielämämme täytyy olla tylsää ja mielikuvituksetonta, sillä olemmehan kaiken kokeilleet vain tämän yhden kumppanin kanssa ;)



Olimme tavatessamme, nimä 15v, mies 17. Nyt yhdessä 15v, naimisissa 10v, neljä ihanaa lasta ja parisuhde oikein mallillaan. Kriisejäkin on ollut, mutta lopulta ne ovat vain lujittaneet suhdettamme. Olemme todella sielunkumppaneita, kummallakin aito halu olla toisen lähellä ja kanssa. Silti emme kahlitse toisiamme, vaan meillä on myös omat menomme ja harrastuksemme.



Ja siitä seksielämästä :) En tiedä voiko joku oikeasti nauttia seksistä ilman tätä syvää välittämisen/rakastamisen tunnetta, ainakin sen täytyy olla hyvin erillaista. Minä saan silläkin saralla kaiken mitä osaan toivoa, ja vielä vähän enemmän.



Palstaa lukiessani en voi kun todeta, että uskomaton onni on osunut kohdalleni, että elämäni on mennyt näin. Ja teille jotka toivotte/ennustatte myrskyjä tulevaan: en minäkään pidä onneamme itsestäänselvyytenä. Mitä vain voi tapahtua, mutta turha tehdä ongelmia, ennenkuin ne ilmaantuvat :)