Mies normaalisti kotiutuu töistä klo 17-17.30.

Tänään piti tulla työkaverin (mies) kyydissä kotiin. Eipä ole äijää näkynyt ja ei kuulunut.



Mua ottaa päästä. Pihassa lumet odottaa luomista (ja joo, en aio niitä tälläkin kertaa itse luoda). Ruoat odottavat syöjää, lasten kanssa kyllä jo syötiin. Takkaan laitoin tulet ja astiat pesin. En aio muuta puuhata. Lapset toki laitan pian nukkumaan.



Ärsyttää se, että ei voi tulla ihmisten aikoihin kotiin (ei siis tämä ainoa kerta, työpäivät venyvät ja vanuvat). Miehellä ei myöskään ole se tapa, että voisi ilmoitella miksi ei tule ajoissa tai missä menee. Omassa lapsuuskodissani se tapa oli ja mielestäni niin kuuluisi tehdä. Ja joo, olen sen miehelleni sen sata kertaa sanonut.



Kiitos, että sain avautua!