Lapsi kerrostalossa/omakotitalossa

Olen itse kasvanut kerrostalossa ja kavereita oli lukuisia. Oli tosi kivaa kun meni ulos niin aina oli kavereita ja monet oli samalla luokallakin niin oli seuraa koulumatkoiksikin. Ja tosiaan kavereita kerrostalossa asuessa on yleensä paljon enemmän kuin ok-talossa asuessa, koska naapureitakin on paljon enemmän.



Nyt asutaan omien lasten kanssa ok-talossa ja musta tuntuu että mun lapsilta puuttuu paljonkin. Tässä ei ole kuin ihan muutama lapsiperhe naapurissa, eikä niissäkään ole ihan samanikäisiä. Mietin koko ajan pitäisikö muuttaa kerrostaloon, jossa olis enemmän kavereita, eikä vanhempien vähä vapaa- aika menis lumen kolaamiseen tai rikkaruohojen kitkemiseen.

Mä rakastan asua kerrostalossa. Olen kyllä asunut rivitalossakin, mutta en kyllä koe saaneeni siitä mitään lisäarvoa, vaikka toki meillä olis illoin iso piha.



Itse olen sitä mieltä, että omakotitalon piha on kiva 2-5-vuotiaan lapsen vanhemmille, jolloin he voivat olohuoneen ikkunasta valvoa lapsia ulkona. Sen sijaan 6-vuotiaat usein jo tarvitsevat isompaa reviiriä kuin mitä nyt ainakaan nykyisten omakotitalojen pihapiirit ovat - ainakin jos meinaa fillaroida, hiihtää, pelata kavereiden kanssa jalkapalloa jne. Eli oikeasti olen sitä mieltä, että se pihan tarve on oikeasti ennemminkin aikuisilla, jotka tosin perustelevat sen lasten edulla.



Jos mun mielipidettä kysytään, niin paras yhdistelmä on mielestäni kerrostalo + sitten joku kunnon kesämökki, jossa saa sitten rauhassa vaikka vuolla oksia ja kaivaa kuoppia pihaan.

minä ja lapset muutettiin kerrostaloon kun nuorin oli 6v ja vanhin 13v. Ja kyllä ehdottomasti asuisin mieluummin ok-talossa jos vaan olisi mahdollista. Lapsetkin välillä valittaa että ei ole kivaa asua kerrostalossa.

ja minä taas koen että mieluummin tarjoaisin lapsilleni kerrostaloympäristön. Olen itse kasvanut kerrostalossa ja näen siinä tosi paljon positiivisia asioita.

Paljon tilaa sisällä ja ulkona, melukaan ei haittaa. Voi pitää lemmikkikoiria ja kissoja omalla pihalla. Ulkona voi pelata pallopelejä, on trampoliinia, leikkimökkiä.



Sisällä biljardi, kuntolaitteita ym. harrastevälinettä.



3 lasta on.

ok-talossa sekä kerrostalossa. Nyt asumme kerrostalossa ja tuskin muutamme pois.

Eli en kokenut koskaan, että jäisin jostakin paitsi, koska asuimme kerrostalossa. Samoja juttuja voi touhuta edelleen ja kaverit ovat useimmiten lähempänä kuin ok-talossa.

ei ole kivaa kun naapuri on aina valittamassa.

Ei niitä niin helposti hiljaisiksi opeteta



ja ei sekään ole naapurille reilua

Mutta toisaalta kaikessa on hyvät puolensa. Ei kai elämän, edes lapsuuden, tarvitse olla jotain "tietynlaista" - etenkin, kun tuo omakotitalonormi juontaa juurensa agraariyhteiskunnasta eli hyvin kaukaa menneisyydestä. Muualla Euroopassa tajutaan paremmin kaupunkikulttuurin kanssa.

Olemme itsekin harkinneet Melban ehdottamaa kerrostalo ja mökki yhdistelmää. Sopivaa mökki paikkaa on vaan vaikea löytää..



Minäkin nautin lapsena kovasti lukuisista kavereista, joita kerrostaloissa oli. Valitettavasti kaikissa taloissa, joissa olemme asuneet lastemme kanssa, olemme olleet ainoa lapsiperhe :(



Lisäksi esikoisen kavereilla on lähes kaikilla omat talot, joten hän kokee jäävänsä paitsi trampoliineistä, pihapeleistä jne..



Olen samaa mieltä erään vastaajan kanssa siitä, että piha on kätevä aika pienten lasten vanhemmille. Ja koska lapsemme eivät ole enää niin pieniä, niin ehkä talo voi jäädä haaveeksi.

on parempi juuri kavereiden paljouden takia. Jos omasta talosta ei löydy sopivaa seuraa, niin naapuritalosta jo varmasti löytyy.

eli rahaa ok-taloon tai rivariin olisi, mutta ei yhtä hyvällä sijainnilla kuin nykyinen asuntomme kerrostalossa.



Elämä pienten lasten kanssa olisi ehkä helpompaa jos olisi oma piha, mutta ihan tyytyväisiä ollaan.



Asutaan keskeisellä paikalla lähellä työpaikkaa, palveluita, päiväkotia, koulua ja harrastuksia. Arki tuntuu helpolta kun kaikki on kävelymatkan säteellä. Ja kaveriperheitä asuu lähistöllä.



Kesämökki olisi periaatteessa ihan kiva, joten jos lapset rupeavat kasvaessaan (ovat vielä alle kouluikäisiä) kaipaamaan pihaa niin sitten harkitaan asiaa.



Minä vietin lapsuuteni haja-asutusalueella omakotitalossa ja kärsin yksinäisyydestä ja syrjäisyydestä. Mieheni on suurkaupungista kotoisin ja kerrostalossa koko ikänsä asunut.

Itse asun omakotitalossa ja tykkäämme touhuta pihalla. Jos siitä ei pidä eikä ole kätevä käsistään, omakotitalossa asuminen voi olla myös rasite. Tosin riippuu taloudellisesta tilanteesta, töitähän voi myös ulkoistaa.

Rivari kuulostaisi teille parhaalta vaihtoehdolta, niissähän asuu usein myös kavereita ja on yhteinen leikkipaikka yms. mutta ei niin paljon huoltotöitä kuin omakotitalossa.

Lapset voivat parhaiten, kun te järjestätte elämänne teille sopivimmalla tavalla ja eniten he nauttivat siitä, jos joskus ehditte touhuta heidän kanssaan jotain, siihen ei asumismuoto vaikuta.