Lue keskustelun säännöt.
Onko asperger perinnöllistä?
02.02.2011 |
Sisarellani on asperger ja olen kärsinyt siitä niin paljon, etten todellakaan haluaisi omille lapsille aspergeria. Vielä ei siis minulla lapsia ole. Mutta oma elämäni on ollut todellista helvettiä sisaruksen kanssa, joka ei jousta missään, joka on onnistunut alistamaan koko perheen mielivaltansa alleen. Kaikesta hän on saanut ja saa ongelman, oli se sitten vaatteisiin, ruokailuun, istumapaikkaan autossa, ostotilanteisiin, mihin tahansa liittyvä. Olen itse nuoruudessani ollut asian vuoksi jopa itsemurhan partaalla. Meillä on pieni ikäero ja se on entisestään aiheuttanut sen, että on saanut minut alistettua, koen, ettei ole ollut paljon vaihtoehtoja, muuten hän aloittaa järjettömät raivokohtaukset, jos joku ei suju hänen tahtonsa mukaan.
On ruokarajoitteita, vaaterajoitteita, kaikki vaatteet ahdistaa, puristaa, kiristää, tuntuu inhottavilta ja hän on purkanut sen aina meihin. Alkanut syytellä meitä siitä, ettei hänellä ole vaatteita, vaikka vaatteita on kannettu kotiin selkä vääränä, mutta kuten totesin mikään ei hänelle kelpaa. Aina joko puristaa tai muuta, ne harvat vaatteet, joita suostuu käyttämään niin niitä sitten ei käytä juuri ollenkaan, kun pelkää, että menevät rikki. Kerran olimme etelänlomalla ja siellä aiheutti sellaisesta asiasta kuin kengässä olevasta hiekanmurusta sellaisen shown, että tuli taas tunne, ettei olisi ikinä pitänyt minnekään lähteä. Häntä siis häiritsi kengässä olevat hiekan murut ja ei voinut niitä keskellä katua vaihtaa ja purki sitten kaiken kiukun meihin muihin. Siinä vähän taustaa miksi en halua asperger-lasta. Näitä esimerkkejä olisi miljoonia enkä osaa tähän niitä kuitenkaan kuvailla tarpeeksi hyvin. Mutta olen lukenut aspergerista paljon ja kaikki on tässä hänen tapauksessa kuin oppikirjasta, kapea-alaiset mielenkiinnon kohteet, järkyttävät aistiyliherkkyydet jne.
Haluaisin tietää onko asperger periytyvää ja jos on niin millä todennäköisyydellä?
Kommentit (9)
www.autismiliitto.fi
Kyllä se geeneissä on se alttius mutta enpä osaa sanoa todennäk.prosentteja. Voi hypätä sukupolvien ylikin.
Tiedän että on rankkaa olla aspergerista kärsivän läheinen, itselläni on kaksi as-lasta, nyt nuoria aikuisia.
Ja se on todella kärsimistä sairastaa aspergerin oireyhtymää. Mietipä kun tiedostat kaiken tuon, etkä voi sille mitään. Arvaapa vaan kuinka raskasta on olla se aspergeria sairastava.
Ikävä ettei teillä ole sisaresi saanut oikeanlaista apua ja terapiaa, ettekä te läheisetkään. Oikeanlaisella suhtautumisella arki helpottuu paljongin assien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on usein suvussa - tai sitten as-lapsi voi syntyä täysin "assittomaan" sukuunkin. Tiettyjen geenimuutosten on todettu liittyvän autismikirjoon, mutta silti as periytyy hyvin valikoiden. Eikä tiedetä, onko olemassa jokin ympäristötekijä (raskaudenaikainen tai lapsuusaikainen), joka laukaisee piilevän sairauden.
Ymmärrän hyvin, että sisaresi as on ollut sinulle rankkaa. Kannattaa kuitenkin tajuta, että hän ei ilkeyttään ole aistiyliherkkä tai vittuillakseen nirsoile.
Tuo on haastava tilanne koko perheelle ja vanhemmille: miten ottaa erityistarpeet huomioon ilman, että sorsitaan terveitä sisaruksia. Mietin sitä päivittäin oman as-lapseni ja hänen isosiskonsa kanssa. Olen sitä mieltä, että jos joku asia on oikeasti lapselle sietämätön kestää, en voi "tasapuolisuuden" nimissä pakottaa häntä. Toisaalta myös terve isosiskonsa saa valita vaatteensa.
Olennaisempaa kuin se, saavatko kaikki tasan samat asiat samalla lailla on minusta se, saavatko he huomiota ja asioita keskimäärin yhtä paljon.
Sanotaan, että kulkee useimmiten isältä pojalle... Todennäköisyyksiä en ulkoa muista.
Itse tunnen hyvin perheen, jossa nimenomaan isältä pojalle on periytynyt asperger.
Pojat hyvin tiedostaa ja käyttävät hyväkseen toisen "heikkoutta". Nimittelevät toisiaan ja valittavat kun toi toinen on tollanen :D ikää 8v ja 9 v
Aspergeja on monenlaisia. Jos sun sisko on ollut mahdoton, se on tapahtunut teidän perheessä. Jossain toisessa ympäristössä joku muu Asperger kasvaa ihan erilaiseksi. Kaverini on ainoa nero suvussaan. IT-alalla tienasi 40-vuotiaana miljoonaomaisuuden ja jäi työelämästä pois harrastamaan ja matkustamaan. Hän on rauhallinen, itsenäinen ja auttaa muita. Raivareita ei saa, mutta väsyessään seuraan saattaa ärsyttää muita, jotta nämä ärsyyntyisivät - ja lähtisivät pois jättäen hänet rauhaan. Asperger vaatii ymmärrystä ja hiljaisuutta, että sen hermot lepäävät. Älä siis rassaa aspergeria mölinällä.
Ehkä sun siskolle kasvoi joku persoonallisuushäiriökin, jos senannettiin vuosikymmeniä hillua miten saattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne todennäköisyydet auttaa? Jos et missään nimessä halua asperger- tai muuten vammaista lasta, niin sun ei auta kuin adoptoida tai olla tekemättä lapsia. Eihän kukaan voi taata, että saisit terveen lapsen. Muutkin häiriöt aiheuttavat samanlaista kärsimystä ihan taatusti ja niihin ei tarvita edes huonoja geenejä.
ja elämä on aika harmonista, ehkä siksi että ymmärrän häntä ja toisaalta ehkä siksi, etten lähde mukaan joka vetkutukseen. Minulla on myös toinen poika joka on nentti ja yhteentörmäykset ovat joskus hurjia. Onneksi perheen iskäkin on nentti.
Ei as ole välttämättä mikään vitsaus, kun sen tiedostaa ja osaa elää elämänsä sen mukaan. Itse ainakin olen elämääni ihan tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, että sisaresi as on ollut sinulle rankkaa. Kannattaa kuitenkin tajuta, että hän ei ilkeyttään ole aistiyliherkkä tai vittuillakseen nirsoile. Tuo on haastava tilanne koko perheelle ja vanhemmille: miten ottaa erityistarpeet huomioon ilman, että sorsitaan terveitä sisaruksia. Mietin sitä päivittäin oman as-lapseni ja hänen isosiskonsa kanssa. Olen sitä mieltä, että jos joku asia on oikeasti lapselle sietämätön kestää, en voi "tasapuolisuuden" nimissä pakottaa häntä. Toisaalta myös terve isosiskonsa saa valita vaatteensa. Olennaisempaa kuin se, saavatko kaikki tasan samat asiat samalla lailla on minusta se, saavatko he huomiota ja asioita keskimäärin yhtä paljon.
sitähän se on, vanhemmuus. Siis lasten erilaisten taitojen, tarpeiden ja kykyjen tasapainottelua. Yhdeltä voi odottaa tietynlaista, toiselta toisenlaista. Ihan samaa se on -tosin lievemmin - isompien ja pienempien sisarusten välillä: isompi joutuu joustamaan enemmän.
Sanotaan, että kulkee useimmiten isältä pojalle... Todennäköisyyksiä en ulkoa muista.