Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisiko joku lausua lohdun sanan kärsivälle?
31.01.2011 |
Kärsimme mieheni kanssa lapsettomuudesta 7 vuotta, joka sanalla sanoen oli todella rankkaa aikaa. Kaikki jotka ovat kokeneet sen, tietävät miten tuskallista on pettyä kierto toisensa jälkeen. Saimme hormonihoitojen avulla vihdoin kuitenkin ihanan lapsen, joka on nyt 2,5-vuotias. Emme ole käyttäneet ehkäisyä vauvan syntymän jälkeen, olisi niin ihanaa jos toinen vauva saisikin luomuna alkunsa. Tosin imetin lastamme 1,5vuotiaaksi, joten se esti varmaankin raskautumisen siihen saakka. Nyt kuitenkin jouduin taas pettymään, kun kuukautiset taas kerran alkoivat. Nämä kuukautiset olivat viimeinen henkinen etappini luomuyritykselle. Nyt olen menossa taas lääkäriin arvioimaan, olisiko hormoneista apua tällä kertaa. Vaikka suunnitelma on olemassa ja ensimmäisellä kerralla saimmekin hoidoista apua, olen silti hirveän maassa ja pettynyt, kai olin toivonut pohjimmiltani, että raskaus korjaisi jotain, eikä hoitoihin tarvitsisi enää mennä. Nyt siis joudun myös toteamaan, että unelma tietystä ikäerosta meni sirpaleiksi, samoin kauhukuvani siitä, että lapsi jää ainoaksi, alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä.
(Syy miksi en ole varannut aiemmin aikaa lääkärille, oli että aiemmin ongelmia oli ovulaatiossa, nyt olen tikuttanut oviksen joka kierrossa, joten ongelma on nyt jossain muualla.) Tämä on todella rankkaa :( Jos jollain on mitä tahansa positiivista sanottavaa, kaikki kannustus otetaan vastaan, elämä tuntuu taas niin kovin epäoikeudenmukaiselta tällä hetkellä.
Kommentit (18)
Kaikella kunnioituksella, jos ap haluaa useampia lapsia, ei kommenttisi paljon lohduta.
Tsemppiä, ap! En osaa auttaa kun mulla ei ole ollut moisia pulmia koskaan.. mulle useampi lapsi on kuitenki aina ollut itsestäänselvyys, joten sikäli ymmärrän ap.tä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onneksi voitte vielä kokeilla niitä hoitoja. Sopivat ikäerot eivät välttämättä ole niitä asioita, joita ihminen pystyy kalenterin avulla hallitsemaan. Onneksi teillä on sentään se yksi terve lapsi jo. Mutta tsemppiä vielä yritykseen!
Kakkonen, edustat harvinaisuutta kannassasi.
Samaa mieltä kakkosen kanssa. Elämä on. Moni hankkii tarkoituksella vain yhden lapsen.
lämpösiä ajatuksia!!
mä niin soisin teille lapsen!
en mä nyht oikeen muuta osaa tähän sanoa!
*halaus*
jos sulla on yksi terve ja ihana lapsi, niin olisit onnellinen ja kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sehän menee niin, että pitäisi pystyä oppia tunnistamaan asiat, joille voi jotain, ja asiat joille ei voi mitään, ja sitten vaan sopeutua siihen.
Murehtiminen ei auta yhtään mitään niissä asioissa, joille ei itse voi mitään. Joten sitten voisi yhtä hyvin olla murehtimatta ja viettää saman ajan iloisena ja kiitollisena jo siitä, mitä on saanut.
Tai ainakin sitä kannattaa vakavissaan yrittää, kerta toisensa jälkeen, vaikka välillä huomaisikin lipsahtaneensa taas murehtimiseen.
Sulla on kuitenkin jo yksi lapsi. Mieti, minkä lahjan olet saanut!
En omakohtaisesti tiedä miltä sinun tilanteessasi olevasta tuntuu, mutta sen tiedän että monenlaisista vastoinkäymisistä voi kääntyä hyviäkin puolia esiin. Esim. olen kuullut niin monen pitävän juuri heidän lapsillaan (tai itsellään omien sisarusten kanssa) olevaa ikäeroa sopivana, että alan uskoa kaikissa olevan hyvät puolensa, samoin kuin huonot.
Uskon ja toivon että teille vielä käy tavalla tai toisella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toksi vähän suretti ettei enempää tullut hoidoista huolimatta. Mutta en ole viitsinyt jäädä asiaa murehtimaan, koska meillä on lapsi.
Tunnen monta naista, jotka kipeästi toista lasta yrittäessään, melkein unohtavat sen esikoisen olemassaolon.
Vaikka kärsimyksiä ei voi verrata, kehottaisin laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen, ja olemaan kiitollinen siitä, mitä on saanut.
Joskus voi myös käydä niin, että menettää kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika typerää kommentoida, että olisit onnellinen edes tuosta yhdestä. Ja että moni on omasta tahdostaan yksilapsinen perhe. HALOO! Moni on myös omasta tahdostaan lapseton perhe. Kommentoisitko, että kuule moni on valinnut lapsettoman elämän, joten olisit vaan hiljaa ja nauttisit elämästä.
Jos Ap suree, ettei ehkä saa toista, sitten hän suree. On turha jeesustella että se olisi kohtuuton suru. Meilläkin on lapsettomuushoitoja takana 4 vuotta ja nyt on yksi lapsi hoidoilla saatu. Toiveissa on toinen, mutta lähinnä siksi, että lapsemme saisi sisaruksen. Minä niin soisin hänelle sen. Olemme onnellisia ja kiitollisia tästä lapsesta, se nyt on sanomattakin selvää. Anna itselleni kuitenkin luvan toivoa toista ja olla surullinen, jos toista ei meille suoda.
Ap, voimia! Varmasti vielä teitä onnistaa. Meille tehtiin keinohedelmöitys loppulta, kun hormonihoidot eivät auttaneet.
Jos Ap suree, ettei ehkä saa toista, sitten hän suree. On turha jeesustella että se olisi kohtuuton suru.
suru ja isokin suru, mutta pikkusen pistää silmään muotoilu "kauhukuva".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos Ap suree, ettei ehkä saa toista, sitten hän suree. On turha jeesustella että se olisi kohtuuton suru. Meilläkin on lapsettomuushoitoja takana 4 vuotta ja nyt on yksi lapsi hoidoilla saatu. Toiveissa on toinen, mutta lähinnä siksi, että lapsemme saisi sisaruksen. Minä niin soisin hänelle sen. Olemme onnellisia ja kiitollisia tästä lapsesta, se nyt on sanomattakin selvää. Anna itselleni kuitenkin luvan toivoa toista ja olla surullinen, jos toista ei meille suoda.
Ap, voimia! Varmasti vielä teitä onnistaa. Meille tehtiin keinohedelmöitys loppulta, kun hormonihoidot eivät auttaneet.
valitella tuossa tilanteessa sitä, ettei saa lapsia haluamallaan ikäerolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatuksiani, jotka ehkä just nyt ovat tavallista sekavammat.. monet ovat sitä mieltä, etten osaa olla kiitollinen siitä mitä minulla on, tai etten saisi toivoa vastoinkäymisten jälkeen, että toinen raskaus alkaisi helpommin. Olen tietenkin hyvin kiitollinen ihanasta enkelistäni, joka on meille maailman tärkein asia. Mutta toivoisin HÄNELLE sisarusta ja leikkikaveria, koska sisarukseni ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita. Ja itselleni olisin toivonut vähän helpompaa taivalta 7 vuoden koettelemusten jälkeen. En tiedä, miksi vedätte mutkat suoraksi ja syytätte minua näistä toiveista, joihin minullakin on mielestäni oikeus. Ei ole helppoa pettyä pettymisen jälkeen. Samaan elämään mahtuu kyllä pettymys ja kiitollisuuskin, teille, jotka sitä ihmettelitte.
Saa minua ja ajatuksiani toki moittiakin, en mä sitä sano.
ap
Minun elämäni on ollut koettelemusta yli 40 vuotta eikä se näytä loppuvan ikinä. Syrjäytymistä ja tuskaa ja työttömyyttä ja ties vaikka mitä joista jokainen olisi kai tavallista elämää viettävälle kauhea asia. Siksi surettaa usein lukea sitä kuinka ihmiset pilaavat elämänsä tavallaan pienien asioitten takia. Tai ymmärrän ettei toisen surua voi eikä saa arvottaa. Mutta sitten taas tulee sellanen olo että antaisin mitä vaan jos mun ongelmat olisi "vain" tasoa en saa kuin yhden lapsen. No joo, on mautonta tulla tämmöseen ketjuun vähättelemään toisen surua. Mutta silti.
Musta tuntuu että sä voisit saada lapsen vielä luomusti:) ole rauhassa, saat lapsen jos niin on tarkoitettu.
Stressaaminen voi vaikuttaa epäsuotuisasti.
koetan lohduttaa, että isommassa ikäerossa on hyviäkin puolia. Meillä lapsilla 4,5 v vaikka jos olisi heti tärpännyt olisi tullut 1,5 v. Toisaalta aen takia 2. lapsen vauva-aika on ollut helpompaa ja nautinnollisempaa, mikä on ihan hyvä kun noista ja muista vastoinkäymisistä on kuitenkin voimat vähissä. Ja jo nyt, vaikka esikoinen vasta 6 kk, sisaruksista tuntuu olevan toisilleen paljon iloa ja riemua.
Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi jos en nyt oikein jaksa eläytyä, mutta oikeasti. Nimimerkillä yhden lapsen onnellinen perhe. Elämässä on niin paljon kauheampiakin asioita.