Eka synnytys vrt. toinen?

Tokasta synnytyksestä ei tullut mitään vaurioita, vähän nirhaumaa vain.

Toinen vauvamme kuvainnollisesti plopsahti maailmaan, ja homma oli sillä selvä. Tosin hän syntyi 10 pv enne laskettua aikaa, joten oli vähän pienempi kuin isovelijensä (n. 300g).

Tokasta synnytyksestä ei tullut mitään vaurioita, vähän nirhaumaa vain.

Synnytysten väliä 1,5 v.

Ensimmäinen synnytys kesti 21 tuntia ja ponnistusvaihe 45 minuuttia. Episiotomia tehtiin myös ja vauva oli 3500g. Lisäksi tuli tikattavia repeämiä.



Toinen synnytys taas kesti 6 tuntia ja ponnistusvaihe 4 minuuttia. Ei episiotomiaa.Pari pientä nirhaumaa, joihin ei tarvittu tikkejä. Vauva 3800g.



Epiduraalin sain molemmissa.

Mutta repeämistä voin minäkin sanoa lohdutuksen sanan: ensimmäisessä synnytyksessä jouduttiin leikkaamaan episiotomia, ja repesin. Toisessa synnytyksessä tuli vain pieni peukalonpään kokoinen nirhauma, selvisin kolmella tikillä. Nekin jäivät emättimen sisälle, eli heti synnytyksen jälkeen pystyin istumaan ja olemaan niin kuin en olisi synnyttänytkään! :) Oli mahtava tunne siihen ensimmäisestä synnytyksestä toipumiseen verrattuna, kun ei sattunut yhtään! Alapesut onnistui tuosta vaan, samoin kakalla käynti ym. Nämä olivat esikoisen jälkeen yhtä tuskaa, kun alapää aivan turvonnut, tikattu ja kipeä.



Muuten se toinen synnytys ei sitten varsinaisesti ollut sen miellyttävämpi kuin ensimmäinenkään ;)

nainen on ensimmäisen synnytyksen jälkeen sitä mieltä, että oli aika rankkaa. Toisen jälkeen usein hämmästynyt, miten se meni niin helposti. Tämä kokemukseni 15 vuoden työskentelystä synnytyssaleissa. Lisäksi omat synnytyskokemukseni.



Uskon, että toisella kerralla saat paljon helpomman synnytyksen. Erityisesti toipuminen on paljon vaivattomampaa, kun ompeleita ei välttämättä tule lainkaan tai pari.



Sanoisin vielä välilihanleikkauksen tai repeämien arvista, että alalla työskentelevän silmin ne ovat yleensä hyvin siistit. Usein arpi on niin haalea ja kapea, ettei sitä näe kuin tarkkaan katsoen. Luulen, että moni nainen tutkii alapäätään suurentavalla peilillä ja näkymä on melkoisen raju!

kans toisesta ei tullu kun pieni nirhauma jota ei lähdetty tikkaamaan kun ei vuotanu. Ihmeellistä kun pystyi syömään ja imettämään ym. heti ihan perinteisessä istuma-asennossa... Ekasta tuli muutamia tikkejä, mutta kipee oli, pitkään... Ja vauvat oli samankokosia, 2. vaan 100g isompi. Myös synnytyksen kesto puolittui, toisella kertaa ekoista supistuksista syntymään n. 5 tuntia :) Ja 3 vuotta oli väliä.

Repesin molemmissa synnytyksissä samaan suuntaan ja suurinpiirtein saman verran eli n. 3-6 tikin verran. Todella vähän siis. Minulla arvet häviävät tavallisesti todella hitaasti, mutta nämä haavat ovat kyllä hävinneet ihan täysin ja nopeasti. Molemmilla kerroilla pystyin istumaan heti ilman pehmikkeitä.

Olet tosiaan ollut vähintään huonotuurinen. Oma kokemukseni on, ettei vauvan koolla hirveästi ole aina merkitystä, isokin vauva voi syntyä sujuvasti ilman vaurioita. Ensimmäisessä synnytyksessä minulle tehtiin pieni välilihan leikkaus (ehkä tarpeeton), jonka ompelu ja paraneminen sujuivat hyvin. Kolmessa seuraavassa on tullut vain aivan pientä pinnallista haavaumaa, ja ne ovat parantuneet hyvin eikä ompeleita ole tarvittu. Lapset ovat olleet 3,5 - 4,3 kg. Ensimmäinen 4 090 g.Kivunlievitys on onnistunut parhaiten kolmannessa ja neljännessä (spinaalipuudutus). Yritä rentoutua ja elää hetkessä, vaikka et voi tietää, mitä tulee tapahtumaan. Toisaalta se on juuri osa synnytyksen komeutta. Paljon voimia sinulle!

Synnytys itsessään ei ole sen helpompi mutta synnytyksen jälkeen olen ollut elämäni kunnossa, ei nirhauman nirhaumaa. Ja lasten koko kasvanut kerta kerralta, samoin päänympärys.

Toivotaan, että menisi tällä kertaa helpommin, ettei toipumiseen kulu kohtuuttomasti aikaa. Noista repeämistä ja tikkien jäljistä vielä, että en kyseessä ei mielestäni taida kuitenkaan olla se, että arvioisin jälkiä ainoastaan itse kamaliksi. Papereihin oli merkitty 2. asteen repeämät, mutta kätilö ompeli minua kasaan vajaa pari tuntia ja tikkien määrää kysyessäni ei osannut kuulema antaa hyvää vastausta, koska tikkejä oli niin monessa kerroksessa ja paikassa. Muutaman päivän päästä lääkäri teki ylimääräisen tarkistuksen, koska eivät olleet varmoja, oliko kaikki ommeltu oikeille paikoilleen. Nyt jäljellä ei ole mitään haaleaa arpea, vaan kammottavat jäljet, joissa näkyy edelleen tikkien paikat ja ihosta roikkuu vaikka minkänäköisiä ylimääräisiä "lipareita". Toinen häpyhuulikin puuttuu meilkein kokonaan.. Mitään viiltoa eii siis tehty, vaan kaikki repesi itsestään.



No, ethkä pitää vaan luottaa siihe, että nyt olisi parempi tuuri enkä ole jokin ihme poikkeus!!



-ap

Supistukset oli yhtä kipeitä, mutta toisen kanssa kestivät vähemmän aikaa. Ponnistusvaihe oli nopeampi eikä tullut tikattavaa (ekasta muutama, ei mitään isoa siitäkään), mutta mistään plumpsahtamisesta ei voi puhua :D



Ensimmäinen oli 3900, toinen 4200. Hattumitat 37 ja 38 cm.

Vaikka toinen vauva oli yli 1½kg kuopusta isompikin. Nopea ja helppo synnytys eikä mitään tarvinnut ommella. Ei tullut mitään muita jälkituntemuksia kuin tietysti vähän kovemmat jälkisupistukset. Muuten oli ihan kuin ei edes olisi synnyttänyt. Ekasta tuli isot repeämät.

näitä vastauksia täältä. :) Eka synnytys oli kamala kokemus. Nyt kun toisen pitäis tässä alkaa syntymään minulle nousee kylmä hiki pelkästä ajatuksesta. Kummasti helpottaa ajatus, että tämä toinen vois ehkä syntyä vähän vähemmillä vaurioilla.:)

Ekan synnytyksen aikana kärvistelin tuskissani hereillä kolme yötä, ennen kuin vauva lopulta syntyi oksitosiinin ja imukupin avustuksella.



Toka tuli tunnissa ulos.