Vauvan sormiruokailu / baby-led weaning - kokemuksia?

kun kiinteitä aloiteltiin, eli ei siis harrastettu ihan puhdasoppista sormiruokailua. Sormiruoka upposi heti paremmin, kuin mössöt, joten niitä ei alun jälkeen juuri tarjoiltukaan, paitsi puuroa, josta lapsi piti kovasti (ja hoksasi hyvin äkkiä, että sitäkin voi kauhoa käsillä suuhunsa...). En muista lapsen koskaan kakoneen sormiruokapaloja naama sinisenä - toki ruoka saattoi joskus vähän pistää kakomaan, mutta sitä tekivät alussa myös ne mössötkin. Jos lapsi osaa istua syöttötuolissa ja viedä itse ruoan suuhunsa (sormiruokaa ei kannata missään nimessä syöttää lapselle, vaan idea on juuri se, että lapsi saa alusta asti itse säädellä syömistään), niin kyllä sormiruoan antaminen on ihan turvallista. Kannattaa tottakai aluksi antaa helposti natusteltavaa ruokaa (pehmeät hedelmät, kananmuna, murea liha, keitetyt kasvikset jne.).



Mitään huonoja puolia en sormiruokailussa kerta kaikkiaan keksi. Paitsi sen, että kiinteät eivät usein ala maistua yhtä nopeasti yhtä suurinä määrinä, kuin soseita syöville lapsille, vaan ruokailu on pidemmän aikaa sellaista tutustelua ja makustelua. Se tietenkin vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä, varsinkin silloin, kun isovanhemmat ja muut asiasta "paremmin" tietävät ihmettelevät, että eikö se lapsi todellakaan syö enempää ja miksi te ette anna sille lusikalla kunnolla ruokaa.

ei suostu muuta syömään lusikalla syöttäen, kuin puuroa, vaan itse napsii pöydältä pikkuisia paloja kasviksia, lihaa, kalaa, leipää, munaa jne. Mä olen kyllä aika hysteerinen tuon kakomisen kanssa ja palat onkin tosi pieniä, mutta tiety sellaisia, että hän saa niistä kiinni.

Meillä siis aloitettiin sormiruokailu vasta pari viikkoa sitten, kun neiti teki syömälakon "sössöjen" suhteen. Ei kelavnnut itse tehdyt, ei kaupan. No ihan hyvä näin, mutta joo, kärsivällisyyttä ja aika vaatii tämä:)Ja tuntuu, että saakoedes vatsaansa täyteen, kun määrät on nii pieniä, mutta kyllä hän lopettaa ihan itse sitten syömisen,kun masu on täynnä. Jos yrittää vielä "tuputtaa", palat lentää kyllä lattialle tai muualle;)

Kiitos 2&3! Hyvä kuulla näitä kokemuksia, molemmat kuulostaa kannustavilta.

Kai tässä hiljalleen voisi alkaa antaa vähän kunnollisempiakin ruuanpaloja, jos vaikka ensin keittäisi ihan pehmeiksi. Tähänastiset ateriat ovat olleet puuroa ja peruna/porkkanamuussia, mutta seuraavaksi jotain vaihtelua sitten.

Kiitos 2&3! Hyvä kuulla näitä kokemuksia, molemmat kuulostaa kannustavilta.

Kai tässä hiljalleen voisi alkaa antaa vähän kunnollisempiakin ruuanpaloja, jos vaikka ensin keittäisi ihan pehmeiksi. Tähänastiset ateriat ovat olleet puuroa ja peruna/porkkanamuussia, mutta seuraavaksi jotain vaihtelua sitten.

jotka tulevat kuitenkin sieltä nyrkistä vähän ulos päistä, jotta palasesta on helpompi haukata. Ja sitten vähän myöhemminhän (9-10 kk iässä) pienet palat ja esim. marjat, raejuusto ym. ovat tosi hyvää pinsettiotetreeniä :)

-2

Aihe koskettaa minuakin tällä hetkellä. :)



Eli annatteko alkuun lapsukaisen itse sormin napsia sitä sosetta suuhun? Mitä ruokia voisi pikkuhiljaa antaa "vähän kiinteämmässä muodossa" ja minkä ikäiselle?

esim. banaania annettiin käteen, josta se jäysti sitä... alkuun tietysti kakoilee herkästi, mutta se kuuluu asiaan ja kun on tukeva istuma-asento niin ei se sinne henkitorveen niin helposti mene.. ei mun ole ainakaan koskaan tarvinut mitään tehdä jos lapsi on kakoillut, tulee automaattisesti se ruoka ylospäin ja sit se on uudelleen sitä jäystänyt... myös porkkana on hyvä, maissi jne.. nyt meidän neiti 13kk syö aivan kaikkea :) tykkää edelleen syödä sormin kaikki ruokansa.. soseisiin kuiteskin tarjoon sille oman lusikan käteen ja itse syötän toisella :)Tätä sormiruokailua en ollut edes ajatellut 2:lle vanhemmalle lapselleni ja täytyy myöntää et jo 7kk iässä tää meidän sormiruokailija söi hyvin yllättävän isotkin palat toisin ku sisaruksensa :)

Kuulin vasta yhdestä tapauksesta, tosin on jo aikaa.



Meillä sormiruokailu ei koskaan ole onnistunut ihan oppikirjamaisesti, mutta varsinkin 8kk eteenpäin vauva on syönyt mielellään itsenäisesti moniakin ruoka-aineita. Kuitenkin usein on mennyt ihan ruoalla sotkemiseksi, vaikka samalla olisi nälkäkin ollut. Riippuu vauvan kärsivällisyydestä, miten jaksaa pikku palasten kanssa värkätä.

Just se tukehtumishomma pelottaa - pitäisi varmaan käydä jollain lasten hengenpelastuskurssilla. Mut kokeilin juuri pitkulaisia porkkananpaloja antaa, aika pehmeiksi keitettyjä, ja ne näytti olevan tosi kiinnostavia. Välillä vauva yökkäili, ja palat tuli ylös, mutta ei tuntunut mitenkään pelottavalta.

Siis tuostakin on kirjoja ja sitä pitää pohtia viikkoja?



Maalaisjärjellä pärjää hyvin, huomaan ma.

Meidän jo 3v tytär meinasi eilen tukehtua appelsiiniin, veti koko ison lohkon kurkkuunsa eikä meinannut millään tulla pois. Tilanne oli todella pelottava. Tyttö on hyvä syömään, vauvasta asti osannut hyvin syödä ja pureskella.



Tämä nyt meni aiheen vierestä kun eihän niille vauvoille appelsiinin paloja tietenkään anneta, tilanne oli vain niin kamala että toivon ettei kenellekään muulle tule vastaavaa eteen.

Siis tuostakin on kirjoja ja sitä pitää pohtia viikkoja?

Maalaisjärjellä pärjää hyvin, huomaan ma.

Kun ei ole ennen omaa lasta vauvoista kokemuksia, eikä siis tiedä mitä vauva voi turvallisesti syödä, niin mielummin lukee muiden kokemuksia eikä käytä lasta koekaniinina. Minun maalaisjärkeni yksin ei ainakaan riittänyt vakuuttamaan minua siitä, että vauva osaa syödä kiinteän palan tukehtumatta - ennen kun olen jossain vauvoja nähnyt, niin niille on syötetty tasaista sosetta.

Siinä on yksi huono puoli. Se on pirun sotkuista puuhaa :)



Esikoinen söi aikanaan vain paloja, ei siis mössöjä ollenkaan. Ei käsin, eikä lusikalla. Hyvin tuo on kasvanut ja vaikka onkin nirso ruoka-aineiden suhteen (lievää aistiyliherkkyyttä), niin maistaa aina reippaasti. Puuroa hän alkoi syödä vasta reilu vuoden ikäisenä, kun ei vaan sen koostumus ollut mieleen ennen sitä :) Nyt ekaluokkalaisena syö puuroa aamulla ja illalla. Ja vaikka hänellä meni sinne tosiaan vuoden paremmalle puolelle se lusikan käytön opettelu, niin ihan hyvin hän sen nyt jo hallitsee :)



Kuopus söi sitten tosi reippaasti kaikkea, myös soseita. Hän pisteli lusikalla mössöt ja puurot menemään jo heti 7-kuisena, kun alkoi kiinteitä syödä. 1,5-vuotiaana oli jo tosi siistiä syöminen ja meni riisitkin suuhun asti, eikä puolet lattialle, toisin kuin isoveljellään, joka ei viitsinyt sen lusikan kanssa pelleillä yhtään. Kuopuskin söi kyllä paloja kädestä aina, mutta oli alusta asti jotenkin tosi viehättynyt siitä lusikasta.

...saa tosi paljon lisää ideoita mm. mitä voi antaa ja missä vaiheessa. Nämä esimerkiksi on hyviä ja opettavaisia: http://lenniledweaning.blogspot.com/ sekä http://diapersdelicatessen.blogspot.com/

... ja hyvin sujuu! Eli aloin antamaan muksulle eteen pöydälle pehmeiksi keitettyjä pitkulaisia porkkananpaloja, parsakaalia, banaania, perunaa jne, milloin nyt mitäkin sattuu olemaan. Ja hän niitä napostelee suuhunsa, todella hauskaa seurattavaa!



Noin viikon ajan yökkäili ja kakoi, mutta sitten kakominen loppui ja nyt osaa jo niellä. Tosin suuri osa tulee edelleen ulos, ja päätyy lattialle, ja vähän sinne sun tänne. Että sotkuista hommaa on. Jos olisi kesä niin lapsi saisi syödä alasti.



Äidille ja isälle sormiruokailu on helppoa, kun saa itse syödä rauhassa. Sopii mulle, kun olen laiska :D Suosittelen siis muillekin.

vaikka ihan orjallisesti emme pelkkää sormiruokaa tarjonneet. Jos lapsi ruokailee pystyasennossa omaan tahtiinsa eikä tarjolla ole mitään vaarallista, ei tukehtumisen pitäisi olla mahdollista. Meillä ei ainakaan ole tarvinnut koskaan säikähtää. Mutta kukin tietysti ratkaisee asian itse. Sormiruokailija oppi syömään tavallista ruokaa (halutessaan) siististi ja juomaan tavallisesta lasista reilusti nuorempana kuin isosisaruksensa.