G: oletko tehnyt joskus parikymppisena jotain, mitä nyt kadut?

vakiinnuin aivan liian aikaisin ja siksi en parikymppisenä bailannut, hankkinut seksikokemuksia, muuttanut ulkomaille vaikka olisin halunnut jne.



mulla on sama mies edelleen kuin tuolloin, elämä ei ole huonoa mutta toisaalta en voi olla miettimättä mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin...

jota kadun edelleen

22-vuotiaana, olimem puoli vuotta todella onnellisia, emme asuneet Suomessa. Mies oli ranskalainen, hänen piti lähteä kotimaahansa armeijaan. Kadun etten muuttanut hänen kanssaan, olisin kyllä töitä löytänyt. Yritimme yhdessä vielä parin vuoden päästä, mutta etäisyys oli muuttanut jotain. Elämäni on nytkin vallan kivaa, mutta vastaavaa rakkautta en ole sen jälkeen kokenut. Se tie jäi katsomatta.

Keskityin liikaa hauskanpitoon (oliko se edes hauskaa?), ryyppäämiseen, bilettämiseen, kokemusten kerryttämiseen... Jännä että joku katuu niiden kokemattomuutta, minä niiden kokemista. Ei siinä ole mitään siistiä.



No, kokemukset kokemuksina, en mä niitä varsinaisesti KADU, vaikka toivonkin, että niitä olisi vähemmän... paljon vähemmän.



Mutta se, mitä oikeasti kadun, on se, etten opiskellut kunnolla. Eikä vanhempani painostaneet mua yhtään. :( Kävin kauppiksen, that's it. Ikinähän se ei ole myöhäistä, mutta onhan se eri asia opiskella silloin "opiskeluiässä", kuin näin aikuisena. Olisi ehtinyt hommata kunnon ammatin. Helkkari.

joku vois tietty sanoa, että valitsin väärän yliopiston (pääsin useampaan), mutta hyvinpä kaikki on siitä huolimatta mennyt, joten ei kaduta.

Olen yrittänyt korjata sitä myöhemmin mutten ole onnistunut.

ja menin naimisiin miehen kanssa, joka oli väkivaltainen.



22 vuotta jälkeen päinvoin vielä sanoa, että typerä temppu ja valinta. Olisi voinut jäädä tekemättä. Toki sitä elää ja sopeutuu siihen elämäänsä mitä eteen tulee...

Teininä tein paljonkin tyhmää mitä kadun, mm. harrastin seksiä kaverin poikaystävän kanssa ja olin kännissä töissä.



Tai siis olen varmasti tehnyt kaikenlaista tyhmää kaiken ikäisenä, mutta parikymppisajasta ei ole jäänyt mitään sellaista mieleen mikä harmittaisi vielä vuosien jälkeenkin. En esim. kadu menneitä suhteitani vaikka ne päättyivätkin eroon.

Ja vaikka kaikki merkit näytti, ettei se kunnon mies ole, niin piti roikkua mukana. Se petti ja oli paska jo silloin ja piti väen vängällä mennä naimisiin ja tehdä 2 lastakin. Erohan siitä ennen pitkää tuli. Onneks sentään noi maailman ihanimmat lapset on tossa. Mutta olis nekin piinaavat 13 vuotta jättää väliin... Voi nuoruus ja tyhmyys..

Lähinnä hävettää oma tyhmyys ja kypsymättömyys joissain asioissa.

hieman kaduttaa....

Lyhyesti ottaen menin naimisiin väärän ihmisen kanssa ja petin.

Aina mulla on ollut järki päässä, jopa "hullussa nuoruudessa" :) Eli kaikenlaista on tullut tehtyä, mutta aina olen miettinyt seurauksia.

menin naimisiin 21-vuotiaana. Kadun sitä. Tuon ikäinen ei ole aikuinen millään muulla mittarilla kuin numeroina. Tuon ikäinen ei voi tietää,millaisen elämän haluaa, eikä voi tunnistaa hyvää miestä. Tuon ikäisellä ei ole elämänkokemusta eikä viisautta tehdä niin raskasta valintaa kuin aviomiehen valitseminen.



Olen eronnut 20 vuoden jälkeen. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen itseni, tunnen tunteenti, tunnen tarpeeni. Hävitin itseni 20 vuodessa.



Omalle lapselleni sanon,että ei saa vakiintua ennen kolmeakymppiä, vaikka mikä olisi....(siis vitsinä,mutta ei sittenkään...)

Olin typerä sinisilmäinen"tyttönen".

Mitä sitä katumaan, opinpahan olemaan"sinisilmättömämpi".

mutta mitään en peruisi. Ilman virheitäni en olisi minä.



Ehkä noloimpia on se, että join yhden työpaikan. Se ei onneksi ole vaikuttanut työllistymiseeni myöhemmin.

Kokonaan olisi voinut jättää väliin ainakin huumeiden kanssa säätämisen (tai ainakin jättää kokeiluasteelle) sekä rikollisten ja muiden hullujen ganstereiden kanssa heilumisen.

ainakin yksi suhde ja kihlaus olisi saanut jäädä tyystin välistä. Vieläkin puistattaa vaikka siitä jo yli 10 vuotta aikaa.



Muutenkin olisin toiminut toisin (mm. opiskeluissa ja lastenteossa ja ihan käytöksessä ihmisten kanssa), jos olisi tämä kokemus ja "järki" mikä nyt on. Silloin en oikein vielä tiennyt mistään mitään ja olin ihan hukassa. En tiedä tiedänkö nytkään sen enempää, mutta alan ehkä tietämään, mistä haluaisin tietää jotain.