Mitä tehdä kun ruoasta on tullut parisuhteen jatkuva riidanaihe?
Minä haluaisin säännölliset ruoka-ajat, mahdollisimmat terveellistä ruokaa ja herkkuja harvoin.
Mies taas haluaa syödä kun/jos on nälkä ja jotain hyvää.
En ole kokkikolmonen enkä tykkää ruoanlaitossa, joten puolivalmisteita tulee käytettyä paljon -tämän vuoksi minusta meillä lähtlkohtaisesti syödään jo huonosti mutta innon- ja ajanpuutteesta en vaan jaksa tehdä kaikkea alusta itse. Miestä ei kiinnosta senkään vertaa; eli opiskeluaikansa avaruuspitsoila ja hampurilaisilla.
Tyhmänä ajattelin että lasten myötä asia ja asenne ruokaa kohtaa korjaantuisi, mutta ei..... Nyt kun lapset on isompia, mies lipsuisi täysin omiin tapoihinsa. En jaksa tapella mutten haluaisi opettaa miehen ruoka-asennetta lapsillekaan. Sen lisäksi en halua suostua siihen että ruoanlaitto on aina minun tehtäväni tai vaihtoehtoisesti lapset saa lihapiirakoita nakeilla. Aivan umpikuja :( Olen todella stressaantunut ja ahdistunut joka päivä tästä ruoka-asiasta ja varsinkin viikonloppuina tilanne kärjistyy.
Ero ainoa tapa rauhoittaa tilanne?
Kommentit (15)
ja terveellinen ruoka.
Jos aikuiset / aikuinen ei halua sitä noudattaa, niin sitten ei. Mutta lapset noudattavat.
Meillä on vähän samanlaista. Minä ja mieheni syömme vapaapäivinä mitä sattuu ja mitä haluamme. Mutta lasten kanssa on tiukat säännöt. Toimii, kunhan se on yhteisesti sovittu ja lapset ymmärtävät että he syövät säännöllisesti.
Ei siitä muuten pääse yli eikä ympäri.
ja minä tavis
- lapsilla 5 ateriaa päivää- mies ostaa ja tekee ruuat kaappiin
- esim. sokeria ja karamellia ei ole lainkaan lapsilel ei edes karkkipäivää
7- ja 9-vuotiaat ei enä mukisematta syö mitä eteensä saavat :(
Lisäksi vielä haluaisin yhteiset ruoka-ajat mutta ei se eri ruoilla onnistu
Anna miehesi syödä huonosti, jos haluaa. Tee kerralla isoja satseja, joita voitte lasten kanssa syödä 2-3 päivää. Voit myös pakastaa annoksia ja ottaa sieltä välillä ruokaa, jos et jonain päivänä jaksa tehdä. Tee persuruokaa, helppoa ja terveellistä esim. makaronilaatikkoa siten, että ne makaronit ovat täysjyvämakaroneja ja jauheliha on naudan paistijauhelihaa. Joukkoon voit laittaa vaikka keittojuurespussin. Paistetut vihannekset on myös hyviä, terveellisiä, helppo valmistaa ja käyvät vaikkapa kanafileiden seurana. Perunaa ja lohifilettä, helppoa ja terveellistä. Osta iso lohi, voitte syödä seuraavanakin päivänä.
Luultavasti mieskin pikkuhiljaa alkaa syömään näitä ruokia, kunhan maistelee ja näkee hyvät ruuat teidän lautasillanne vs. hänen näivettynyt mikropitsansa.
jos et muuta keksi nii aika tyhmä olet. miksi menit naimisiin?
aiotko kertoa sukulaisille oikean syyn eroonne! reps ja KOPS!
Mun mieheni oli tuollainen silloin kun tavattiin, ja se väitti ettei sitä edes kiinnosta ruveta muuttamaan suhtautumistaan ruokaan.
Mä kuitenkin olen itse kiinnostunut ruuanlaitosta, ja vähä vähältä olen "aivopessyt" miestäkin odottamaan ruualta enemmän. Nykyään sen maku on jo hyvin monipuolinen - mutta vielä 9 vuoden jälkeenkin se on ITSE täysin passiivinen. Jos mä en ole kotona niin se ja lapset syövät pakastepitsaa tai jotain vastaavaa. Kun mä olen laittamassa ruokaa niin se kehuu nauttivansa siitä ja antaa lapsille hyvän mallin syöden kaikkea mitä eteen tuodaan.
Jos sä et halua ruveta itse vastuuseen koko hommasta, ehdotan puoliväliä: sinun kokkauspäivinäsi sinä laitat sellaista kuin haluat, ja miehesi syö kiltisti, antaen siten lapsille mallia. Miehesi kokkauspäivinä hän laittaa (tai ostaa valmiina) mitä hän haluaa, ja sinä syöt kiltisti. Jaatte päivät joko tasan, tai se joka kärsii toisen linjasta alkaa vähitellen vapaaehtoisesti ottaa enemmän vuoroja. Henkkoht mä kärsin miehen ruuista niin paljon että mieluummin laitan itse ruokaa aina kun vain olen itsekin syömässä.
Ei ole täydellinen järjestely, mutta en ole tästä asiasta ajatellut kyllä eroonkaan päätyä.
Lapset söisi mieluummin niitä epäterveellisiä ruokia kuin itselaitettua vähäsuolaista ruokaa. Varsinkin suolankäytöstä riidellään aivan jatkuvasti; en halua että ruokaan laitetaan suolaa tai soijakastiketta.
Te, joiden mielestä ero on naurettava ajatus; miksi? Mitä järkeä on tapella tästä asiasta vuosikausia? Mitä varten pysyä parisuhteessa jossa joutuu itse tekemään kaikki kotityöt? ( niin, miestä ei myöskään kiinnosta siivoaminen eikä pyykinpesu)
pitäisin pintani, olet oikeassa tässä asiassa. Vaatisin miestä myös syömään kanssanne sitä kotiruokaa mitä teet. Syököön niitä pitsoja ja lihapiirakoitaan sitten ku lapset nukkuu.
Lapset söisi mieluummin niitä epäterveellisiä ruokia kuin itselaitettua vähäsuolaista ruokaa. Varsinkin suolankäytöstä riidellään aivan jatkuvasti; en halua että ruokaan laitetaan suolaa tai soijakastiketta. Te, joiden mielestä ero on naurettava ajatus; miksi? Mitä järkeä on tapella tästä asiasta vuosikausia? Mitä varten pysyä parisuhteessa jossa joutuu itse tekemään kaikki kotityöt? ( niin, miestä ei myöskään kiinnosta siivoaminen eikä pyykinpesu)
en ihmettele jos ruoka ei maita, jos ruokaan ei laiteta yhtään suolaa. Ei suola ole täysin kiellettyä ja jos on tottunut suolaisempaan ruokaan, sitä kannattaa pikkuhiljaa vähentää eikä heti kerralla jättää pois. Yrttisuolapurkki pöytään aikuisia varten, jos haluat tehdä lapsille suolatonta.
Esim. käytän marinoituja kanasuikaleita --> suolaa tulee automaattisesti
ja terveellisempääkin tulisi, kun käyttäisit marinoimattomia suikaleita, mausteita ja ripauksen suolaa.
Esim. käytän marinoituja kanasuikaleita --> suolaa tulee automaattisesti
järjetöntä olisi erota tuollaisen asian takia! Sanot lapsille, että te syötte mitä käsketään vaikka isä söisi mitä. Älä heittäydy marttyyriksi.
niin ainoa vaihtoehto lienee se että teet terveellistä ruokaa lapsille ja itsellesi, ja mies voi syödä sitä mitä itse haluaa. Tee etukäteen ruokia pakasteeseen tai jos käytät puolivalmisteita niin etsi niitä vähän terveellisempiä vaihtoehtoja.
Lapsia ei voi syöttää einespitsoilla ja ranskalaisilla perunoilla, ei ainakaan jos haluaa heille terveen kropan ja mielen.