Lue keskustelun säännöt.
Onko usko tunneasia vai päätös?
21.05.2007 |
Tässä lainaus toisesta ketjusta, " mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?" Minä olen ketjun nro 22 ja tuo lainaamani teksti on uskovan ihmisen kirjoittama, joka vastasi minulle ihmettelyyn, että en voi alkaa uskovaiseksi noin vaan, ilman tunnetta jumalan olemassaolosta.
Mitä te olette mieltä? Voiko sitä vaan päättää alkaa uskovaiseksi? Oletteko tämän lainaamani viestin kirjoittajan kanssa samaa vai eri mieltä?
_________________________________________________________
Vierailija - 20.05. 09:38 vastaa tähän viestiin (68/86)
Yksinkertaista
> " Kandee pistää taivasasiat kuntoon..." ?? En voi ryhtyä uskovaiseksi
> noin vaan, ilman mitään tunnetta jumalan olemassaolosta.
Usko ei ole ensisijaisesti tunneasia, vaan ihan päätös. Tunteitakin voi ilmaantua, mutta yleensä vasta jälkikäteen. Voit ryhtyä uskovaiseksi siis ihan tosi yksinkertaisesti tuosta vain.
Teepä testi. Rukoile tosissasi (ja ehkä jopa ääneen, niin on helpompi keskisttyä) seuraavasti:
" Jeesus, en tietdä, oletko olemassa, mutta haluan uskoa niin. Siksi rukoilen tässä nyt. Pyydän, että tule sydämeeni asumaan ja hallitse minua ja elämääni kokonaan. Antaudun sinulle ja tarvitsen sinua, koska olen tehnyt monenlaista syntiä (nimeä jokin tai muutamia). Anna kaikki syntini anteeksi. Kiitos, että rakastat minua, annoit syntini anteeksi, hallitset minua ja haluat näyttää minulle, että olet olemassa."
Tämän rukouksen jälkeen sinusta tuntuu edelleen melko tai jopa täysin samanlaiselta. Vähitellen asiat alkavat muuttua, alkaa tapahtua mielenkiintoisia juttuja. Ja siitä se seikkailu alkaa, sillä Jumala alkaa toimia elämässäsi. Eli sinun ei tarvitse alkaa yrittää leikkiä jotain, mitä luulet, että uskovaisten pitäisi olla, koska kyseessä on Jumalan teko, ei sinun suorituksesi.
Näin yksinkertaista - jopa lapsellista - on uskoontulo. Ja tämän rukouksen jälkeen olet uskova ja pelastut taivaaseen. Ei mitään yrityksiä, virityksiä eikä suorituksia. Ihan vaan nautit elämästä.
Kommentit (31)
Minä uskon, että vaikka kuinka päättäisit tulla uskoon, ei sillä ole merkitystä, jos sinulla ei ole " uskon ymmärrystä" . Ei uskoon voi tulla vain päätöksellä " minäpä olen nyt uskovainen" . Jumala tekee ensin pesää sydämeesi ja sinulla täytyy olla halua uskoa ja tehdä parannus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm.....joku ehdotti menemistä " tunteita tarjoilevaan seurakuntaan" esim. Nokia Missio. Minusta Nokia Mission tyyppiset porukat ovat kauimpana totuudesta. Heillä ei näytä olevan realistista otetta elämään ollenkaan.
Olisin mielelläni uskovainen, jos voisin saada aidon uskon tunteen sisälleni, mutta höyrähtäneeksi hihhuliksi (suokaa anteeksi nimittelyni, mutta näin heidät näen) en ikinä toivo päätyväni.
ap
Usko on halusta kiinni ennen kaikkea.
Saat elämäsi onnelliseksi uskomalla vaikka naapurin kissan jumaluuteen, jos todella sitä haluat.
Se, että syttyykö halu tunteesta vai päätöksestä, onkin sitten mutkikkaampi juttu. Kukin tyylillään.
Minä en kelpaa Jumalalle sanovat kristityt, vain jotkut ihmiset kelpaavat Jumalalle jotka istuvat pappien vieressä ja laulavat kirkossa. Minä elän normaalisti, uskon Jeesuksen päälle, en juo viinaa, mutta naiset sanoo että olen laiska en elä Jumalan tahdon mukaista elämää. Mun siskoni mies hyväksytään oikeaksi kristityksi, hän lukee Raamattua joka aamu, hän opettaa miten pitää uskoa:"ei saa olla naisten saastassa". Siskoni mies käy kapakassa juomassa viinaa ja tappelee. Hän käy nussi massa vieraita naisia, hän hakkaa vaimoaan ja lapsiaan, kerran hän löi vaimoansa, eli siskoani että veri vuosi kuin häränkurkusta. Ihmiset pitävät häntä kunnon kristittynä jonka usko on kirkastettua." Hän on noussut kirkastusvuorelle". Minä en kelpaa Jumalalle koska olen" laiskanpullukka", sanovat uskovaiset naiset
Vierailija kirjoitti:
Luin tuon rukouksen ääneen, mutta en ole uskossa sen vuoksi että luin rukouksen! Lasken itseni uskovaksi sitten, kun tunnen sydämessäni aidon tunteen, että tunnen jumalan olemassaolon.
En voi teennäisesti vain alkaa leikkiä uskovaista.
Jos sydämeni on auki, jos olen valmis vastaanottamaan uskon, voisi kuvitella että jumala osaisi sen uskon tunteen ihmisen sisälle heittää (jos kerran on olemassa ja niin suuuuri ja mahtava kuin sanotaan)?
ap
Hyvä ap : )
Usko on luottamusta siihen mitä ei nähdä. Sanon olevani uskossa. Luotan siihen, että vaikka minusta ei tunnu miltään niin Jumala pitää minusta huolen. Mene messuun, lue Raamattua ja rukoile. Kyllä Taivaan Isä nappaa sinut kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi päättää. Uskontoihin liittyy kaikenlaisia rituaaleja ja jos vaan alat tekemään niitä, uskosi kasvaa, ihan niinkuin jos vaan alat painoharjoittelemaan, lihaksesi kasvavat.
Uskoon voi myös tulla ilman ulkoisia harjoitteita, jos on esimerkiksi luonnostaan hiljainen ja havinnoiva, eikä täten tarvitse rituaalinomaista rukousta tätä varten. Samoin kuin luonnostaan vilkas kasvattaa huomaamattaan lihakset.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kelpaa Jumalalle sanovat kristityt, vain jotkut ihmiset kelpaavat Jumalalle jotka istuvat pappien vieressä ja laulavat kirkossa. Minä elän normaalisti, uskon Jeesuksen päälle, en juo viinaa, mutta naiset sanoo että olen laiska en elä Jumalan tahdon mukaista elämää. Mun siskoni mies hyväksytään oikeaksi kristityksi, hän lukee Raamattua joka aamu, hän opettaa miten pitää uskoa:"ei saa olla naisten saastassa". Siskoni mies käy kapakassa juomassa viinaa ja tappelee. Hän käy nussi massa vieraita naisia, hän hakkaa vaimoaan ja lapsiaan, kerran hän löi vaimoansa, eli siskoani että veri vuosi kuin häränkurkusta. Ihmiset pitävät häntä kunnon kristittynä jonka usko on kirkastettua." Hän on noussut kirkastusvuorelle". Minä en kelpaa Jumalalle koska olen" laiskanpullukka", sanovat uskovaiset naiset
Luoja on luonut monenlaisia seesteisiä olentoja. Miksi sinä kristittyjä naisia jahtaisit, kun sinulla on jumala?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.....joku ehdotti menemistä " tunteita tarjoilevaan seurakuntaan" esim. Nokia Missio. Minusta Nokia Mission tyyppiset porukat ovat kauimpana totuudesta. Heillä ei näytä olevan realistista otetta elämään ollenkaan.
Olisin mielelläni uskovainen, jos voisin saada aidon uskon tunteen sisälleni, mutta höyrähtäneeksi hihhuliksi (suokaa anteeksi nimittelyni, mutta näin heidät näen) en ikinä toivo päätyväni.
ap
Kyllähän suruvirrekin herättävät tunteita, ja ihan kaikki muukin, mitä peruskirkossa saarnataan. Ortodoksipapin luento herättää toisenlaisia tunteita. Kiihko nyt on varmaan sellainen, että sitä ei mielellään kultivoida, sillä voi johtaa äkilliseen, dramaattisiin seurauksiin. Mutta silti jotkut ihmiset elävät elämänsä kiihkossa ja olihan kristuksellakin kiihkoa, komensi muun muassa puun kuolemaan ja raivostui kauppiaille temppelissä.
Vierailija kirjoitti:
Luin tuon rukouksen ääneen, mutta en ole uskossa sen vuoksi että luin rukouksen! Lasken itseni uskovaksi sitten, kun tunnen sydämessäni aidon tunteen, että tunnen jumalan olemassaolon.
En voi teennäisesti vain alkaa leikkiä uskovaista.
Jos sydämeni on auki, jos olen valmis vastaanottamaan uskon, voisi kuvitella että jumala osaisi sen uskon tunteen ihmisen sisälle heittää (jos kerran on olemassa ja niin suuuuri ja mahtava kuin sanotaan)?
ap
Rukouksiin harvemmin saa vastausta sillä sekunnilla, kun ne lausuu ääneen. Tuo rukous oli aika iso, että antaa koko elämänsä jeesukselle. Itse pidän hiukan jopa omituisena, että uskovainen kehottaa tällaiseen absoluuttisuuteen ja lieköhän jumalakaan hyväksyy asiaa ihan tuollaisenaan, kun et todennäköisesti edes itse tajua, mitä tarkoittaa antaa elämänsä jeesukselle.
Itse suosittelen rukoilemaan yksinkertaisia asioita:
- Kiittämään kaikesta hyvästä mitä on elämäänsä saanut ja kiinnittämään huomiota sekä arvostamaan esim. kotia, ruokaa, kauniita ja hyödyllisiä asioita ympärillään.
- Toivomaan terveyttä ja menestystä tulevaisuudessakin.
- Kysymään, että mitä jumala soisi itsen tekevän tämän valtakunnan (taivas maan päällä) edistämiseksi.
Mutta nämä ovatkin uskovaisen rukouksia, en pyydä enää mitään varmistuksia tai merkkejä, sillä uskon jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aivopesu. Toistot ovat tärkeitä.
Ylitajunnassa tehdyt päätökset hyväksytään täydellisesti alitajunnassa.
Siinä on usko yksinkertaisuudessaan. Tämä tila voidaan myöskin purkaa ihmisestä.