Vl uskosta eronneita perheitä ?

reppana

Näinhän se menee. Mene itseesi ja kasva aikuiseksi.



t. lessu

Joo elikkä siis tilanne on "päällä" ja "kohtalotovereita" ja vertaistukea tässä kaipaillaan. Ollaan kolmilapsinen perhe, asutaan Pohjois-Suomessa. Jos samassa tilanteessa olis joku taikka sais tietää mistä vois kannattaa yrittää saada vertaistukea tilanteeseen? On saatu jo kokea jonkinasteista syrjintää ja syyttelyä/pelottelua... mm. sukulaisten taholta ja mikä pahinta lastemme kautta alettu vetoaan meihin. Sukuun kuulumattomatkin ry:ltä tuli oikeen kotiin kutsumatta käymään. En oikeen tiedä mitä tekisin, olo on melko yksinäinen!

Täältä toiselta puolen Suomea myötätutnooa ja terveisiä että voimia tarvitsette nyt ja paljon!!

Tuo on just tyypillistä lestameininkiä että ihmisiä ryhdytään rauhanyhdistykseltä päin painostamaan. Ja lapsiakaan ei tässä säästetä.

Ei-lestadiolaia ystäviä ja tuttuja kannattaa hankkia, tutustukaa naapereihinne ja työkavereihin. Normaali ihmiset on useimmiten hirmu mukavia eikä ole sitä kyttäämistä mikä on ry:llä.

Irrottautuminen on rankka, tosi rankka...älä hätäile, se vie aikaa ja anna siis ittelle aikaa. Vertaistukea saat netistä esim. www.hakomaja.net siellä keskustellaan näistä.

Pidä perheenne rajat ja älä anna niitten ry-hemmojen hyppiä silmille.

Tsemppiä!!

Miten te jotka olette liikkeen jättäneet niin selvinneet? Alkuvaihe on varmaan pahinta. Kauanko menee että elämä normalisoituu?

mietteliäs kirjoitti:

Miten te jotka olette liikkeen jättäneet niin selvinneet? Alkuvaihe on varmaan pahinta. Kauanko menee että elämä normalisoituu?

Varaudu vuoteen. Se on joku maaginen aika, olipa mikä tahansa iso elämänmuutos kyseessä :D mutta tsemppiä täältä. Pitäkää pintanne ja yrittäkää tutustua uusiin ihmisiin!

Jos vaan pystyy niin paikkakunnalta muuttaminen voisi rauhoittaa tilannetta, ainakin jos asutte kovin pienellä paikkakunnalla. 

Lähinnä ahdistaa sukulaisten reaktiot. Asuvat kylläkin aika kaukana meistä. Täällä missä asutaan niin ei paljon vl kavereita ole, joten ystäviä siinä ei paljon menetä. Alkanut ahdistaan tuo ry:n touhu ja epäloogiset säännöt.

Voimia! Ja nimenomaan lasten takia hyvä että lähditte, saavat elää normaalin lapsuuden ja nuoruuden.

Sukulaiset joko pikkuhiljaa rauhottuvat tai sitten niihin kannattaa katkaista välit, ainakin vähäksi aikaa kun itsellä on vielä ahdistusta ja pientäkään epävarmuutta asiasta. Tuntemattomista ei kannata välittää. 

Kannattaa ehkä jopa harkita terapiaa tms. jutteluapua niin pääsee parhaiten käsittelemään asiaa.

Terv. itse liikkeestä muutama vuosi sitten eronnut.

Ei ole vielä "virallisesti" lähdetty mutta miettinyt asioita pidemmän aikaa. Alkanut koko ajan enemmän tuntumaan, että ei asiat ole niinkuin ry:llä kerrotaan. Läheskään kaikki säännöt eivät perustu raamattuun, vaan on joskus 60- luvulla vanhat ukot päättäneet mitä saa ja ei saa tehdä. Varsinkin naisiin kohdistuvia älyttömiä sääntöjä riittää.

Ei kait kaikki tähän joukkoon kuuluvat ole samanlaisia.  Tunnen yhden nuoren perheen ja ovat minun mielestäni mukavia ja ystävällisiä ihmisiä.  Ainakin meihin ovat suhtautuneet kuin naapurit ainakin ja ovat avuliaita ja ahkeria nuoria.  Eikö kristinuskon keskeinen sanoma ole lähimmäisenrakkaudessa ja anteeksiannossa?  Minun vakaumukseni mukaan ainakin.  Laki toisaalta antaa ihmisille uskonnonvapauden, joka sisältää myös vapauden olla uskomatta.

Itse lähdin liikkeestä vajaa vuosi sitten. Mieheni jäi liikkeeseen, vaikka ei uskokkaan lestadiolaisuuteen. Jokin sitä siltin siellä pitää. Meillä on kaksi lasta. Vaikeinta oli saada kerrottua kaikille, ja ottaa ne reaktiot vastaan. Nyt tilanne on paljon rauhoittunut. Omilta vanhemmilta sain aika syyllistävää tekstiä.. Eniten tällä hetkellä ehkä harmittaa, että mieheni puolesta surraan, kun sillä ei nyt ole uskovaista puolisoa. Tietäisivätpä vain mitä mieheni asioista oikeasti ajattelee. Mutta olen todella tyytyväinen että tein tämän ratkaisun, ja ylpeä siitä että uskalsin sen tehdä. On vapauttavaa kun voi ajatella omilla aivoillaan, ja kyseenalaistaa asioita juuri niin paljon kuin haluaa.  Ennen kaikkea tämä oli minulle ajattelutavan muutos, ei niinkään elämäntavan muutos. Jotenkin näen maailman ja muut ihmiset nyt aivan uusin silmin. Mutta esimerkiksi yksi läheisimmistä ystävistäni on edelleen lestadiolainen tiukasti, ja se ei ole meidän ystävyyttä horjuttanut. Hän on viisas ihminen, ja antaa tilaa erilaisuudelle. Eli ei kannata tarkoituksella ruveta liikaa eristäytymään läheisistä vl ihmisistä, vaikka itse liikkeen jättääkin. Tietysti se vaatii myös vastapuolen ymmärrystä.