Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pohdintaa miehen käytöksestä, "kohtele toisia kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan"...

Vierailija
27.01.2011 |

Miten tämä muiden suhteissa menee? Monesti kuulee tuota sanontaa, että toista pitäisi kohdella hyvin jos tahtoo itse tulla hyvin kohdelluksi, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan jne. Onko tämä teidän kokemuksenne mukaan näin?



Minulla itselläni nimittäin on täysin päinvastainen kokemus:



Kun olen hyvä, rakastava ja ymmärtäväinen vaimo ja perheenäiti joka palvelee miestään, mies menee omissa menoissaan, käyttää häikäilemättä hyväkseen lempeämielisyyttään, ravaa baareissa ja potee seuraavan päivän krapulaa jne. Seksi on miehen itsetyydytystä minun avullani ja ei toivoakaan että mies auttaakseen saisi edes oman lautasensa tiskikoneeseen. Kaikki jää minun vastuulleni ja elämäni on suoraan sanottuna hirveää. Ei toivoakaan että saisin muruakaan siitä "hyvästä" takaisin.



Mutta miten käykään kun kyllästyn ja vedän vittumaisen nartun roolin päälleni? Koti kiiltää, kotityöt hoituvat, maljakot pursuavat kukkia, lapset ovat onnellisia kun isä touhaa heidän kanssaan, saan levätä tarpeeksi, minulle tuodaan yllätyksiä ja herkkuja, seksi on mahtavaa, mies ehdottelee yhteistä tekemistä ja järjestää minulle vapaapäiviä ja kaikki on loistavasti!



Mistä tämä johtuu? Ja ennenkaikkea; miten jaksaisin vetää tuota nartturoolia lopun ikääni perhesovun nimissä???

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
27.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

siitä se puhtaasti johtuu...



Toivottavasti tuo kaikki on sen arvoista.

Vierailija
2/7 |
27.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vissiin kun olet vittumainen, mies pelkää, että häivyt. Sitten kun näytät siltä, että jäät ja annat hänen tehdä mitä mielii, hän tekee sitä, mitä haluaakin tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
27.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän parisuhteessa voin ihan vedota miehen järkeen. Siis niinku sanoa, että "eikö olekin mukavampaa kun yhdessä tehdään nämä jutut ja molemmat pääsee helpommalla". Sitten voidaan kumpikin joskus juhlia ihan omassa kaveriporukassa ja viettää sitä krapulapäivääkin.

Vierailija
4/7 |
27.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis, että molemmat haluavat toiselle hyvää. Jos toinen sitten ajaa itsekkästi vain omaa etuaan, jää toisen vastuulle ihan kaikki. Toisaalta ihminen on perusluonteeltaan aika laiska otus; jos toinen vaikuttaa omasta halustaan tekevän kaikki työt, vaikka se haluaminen ei loppukädessä olisi haluamista vaan kommunikaatiokatkos, miksi vaivautuisin kun olisin vain tiellä? Kukaan ei ole ajatustenlukija eikä tiedä mitä toinen kaipaa jos ei saa suutaan auki ja sanottua. Vittumaiseksi akaksi ei kannata mielestäni kuitenkaan alkaa, kuka sellaista jaksaisi katsella? Ihan rakentavaan äänensävyyn voi työnjaosta ja omista toiveista ja tarpeista keskustella.

Vierailija
5/7 |
27.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuin ei-niin-kovin-rakentavastikin... Ajatustenlukua ei siis tarvita (miehen osalta). Mies ei osaa keskustella kovin hyvin enkä vieläkään ole päässyt selvyyteen mistä tämä johtuu. Välillä mies ei ymmärrä yhtään mistä puhun eikä tunnista ongelmaa, välillä lupaa muutosta mutta mitään ei tapahdu. Ja vuosien kokemuksella sanoisin että vittumaiseksi akaksi nimenomaan näköjään kannattaa alkaa ja ainakin tuo oma mieheni tuntuu jaksavan katsella sitä erittäin hyvin! Sitä sen sijaan en tiedä antaako sellainen kovin hyvää mallia lapsille parisuhteesta tai jaksanko itse olla hankala.



Mutta ilmeisesti kaikkien muiden parisuhteissa tuo todellakin menee niin, että hyvään vastataan hyvällä ja pahaan pahalla? Me olemme sitten poikkeustapaus. Parannusehdotuksia?



ap

Vierailija
6/7 |
27.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis saan aivan rauhassa hoitaa ja tejdä kaiken, jos siihen ryhdyn. Eikä mikään keskusteleva sävy saa ukkoa toimintaa mukaan. Voidaan kyllä puhua nätisti asioista ja sopia että molemmat ottavat nyt vastuuta ja hoitavat asioita. Hyvässä lykyssä menee viikon verran hyvin ja pikkuhiljaa mies palaa omiin tapoihinsa ja minä huomaan taas hoitavani kaiken.



Ainoa tapa vaikuttaa on olla veemäinen nalkuttava narttu joka ei anna yhtään mitään ellei ukko hoida osuuttaan kotona.



Ja minä olin se joka pidin miestäni ihanan tasa-arvoisena ja ahkerana joskus silloin 10 vuotta sitten :D



Inhoan itse nalkuttamista ja siksi varmaan usein teenkin asiat itse sen jälkeen kun olen muutaman kerran asiasta huomauttanut ja odottanut jotain tapahtuvaksi.



Enään ei vaan jaksa eikä halua ja koska järkipuheet ei johda toivottuun tulokseen, on minun vaan pakko narttuilla ja nalkuttaa.



Joskus mietin itsekkin millaisen kuvan lapset saa, mutta se on nyt vaan pakko hoitaa näin. Ehkä nekin isona inhoavat nalkuttamista :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
27.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

voisi olla vaikka siitä, että kovin äkkiä sitä turtuu ja tottuu siihen että kaikki hommat tulee tehtyä ikäänkuin itsestään. On se vaan helppoa sitten keskittyä itseensä kun on aikaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän neljä