Lue keskustelun säännöt.
Kuka päätti.......
27.01.2011 |
että mä hoidan lapset, kaupassakäynnit, talon, lemmikin, ruoanlaiton, yritän helliä ja hoitaa kaikkien tarpeet ja enemmänkin!!!! Miksi helvetissä tää on mennnyt tällaiseksi? Kaiken tän lisäksi miehellä on viellä vaikeaa itsensä kanssa, mikään ei tunnu miltään ei edes se että mä lähtisin!!! Missä vaiheessa tää riittämättömyyden tunne ja tää pahaolo hellittää?
Kommentit (17)
Tarkoitan tuolla kriisillä, vaikka se niin kulunut termi onkin, sellaista vaihetta, jolloin pysähtyy miettimään omaa elämäänsä. Mihin aika kulunut, miten olen muuttunut, onko tämä elämää jota halusin?
Saisitko hänet jonnekin puhumaan asioista? Esim. kirkon perheneuvojalle (ei sisällä mitään uskonnollista)? Vetoaisit siihen, että haluat hänen voivan paremmin jo lastenkin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähtee.... Voisi kyllä olla ihan hyvä että voisi puhua jollekin ulkopuoliselle. Yritän patistaa että menis kavereitten kanssa ulkoilemaan ja tuulettumaan ettei elämä ole pelkkää kotia ja työtä. Joku 30+ kriisi varmaan meneillään, tää on tätä, elämä, mennään ojasta allikkoon ja takaisin=)
Täytyy tuntua välillä ikävältä, jotta huomaa ja osaa arvostaa sitten kun asiat taas rullavat. Tsemppiä.
Joko teet nuo hommat ja lauleskelet tai sitten etsit ratkaisun joka helpottaa elämääsi.
matto=) Mutta kuinka paljon nalkuttamista asioista on liikaa? Mulla on rajani mutta mä myöskin rakastan mun perhettäni enemmän kuin mitään muuta... Pari kuukautta sitten kaikki oli viellä hyvin, nyt tuntuu että mikään ei enää ole, yhdessä ollaan oltu 15v joten kaikille kai joskus tulee tunteita että on tämä tässä ja eikö mikään muutu, miehellä nää fiilikset nyt.... ja se ahdistaa kun se ei näe oman surkeutensa takaa meitä, perhettään. Asiat sutviutuvat kyllä mutta koska, sen tahtoisin tietää. Mä selviän kriisistä kuin kriisistä mutta kuinka ..............
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä asia nyt niin mene että mies olisi päättänyt ja minä olisin mattona.Sehän tässä just rassaakin kun mies ei päätä yhtään mitään! Se vaan on.Se tekee kyllä asioita mutta niin hemmetinmoisella viiveellä että kaikki menee ihan sekaisin
keskipisteessä on kyllä muitakin kuin mä=) Ei kiinnosta olla omaan napaan tuijottaja.... riittää että noi lapset ja nyt ukkokin pitää itseään kaiken keskipisteenä;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä asia nyt niin mene että mies olisi päättänyt ja minä olisin mattona.Sehän tässä just rassaakin kun mies ei päätä yhtään mitään! Se vaan on.Se tekee kyllä asioita mutta niin hemmetinmoisella viiveellä että kaikki menee ihan sekaisin
joo, täälläkin sitä päättämättömyyttä, eilen sanoikin ettei osaa enää tehdä päätöksiä lainkaan=( Mies ei osaa puhua, oikeasti se on sille niin vaikeaa. Mä taas olen se joka haluaa puhua ja selvittää asiat, toimin tunteilla mies järjellä mutta kun kaikkeen ei järki auta=)
Ehkä teillä on käynyt arki liian yksitoikkoiseksi?
Olisiko mahdollista että antaisit miehellesi ja sen ajatuksille vähän tilaa? Tai paljon tilaa? Pistä miehesi lomalle. Lähetä jonnekkin että pääsee irtautumaan arjesta. Tai ota lapset mukaan ja lähtekää te lomalle. Niin pitkälle että kerkeää tulla oikein ikävä.
Jos miehelläsi on jokin keski-iänkriisi niin anna mennä, kyllä se routa porsaan kotiin ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo, täälläkin sitä päättämättömyyttä, eilen sanoikin ettei osaa enää tehdä päätöksiä lainkaan=( Mies ei osaa puhua, oikeasti se on sille niin vaikeaa. Mä taas olen se joka haluaa puhua ja selvittää asiat, toimin tunteilla mies järjellä mutta kun kaikkeen ei järki auta=)
[/quote]
:DD Sun pitää alkaa lesboksi jos akan haluat! Karu totuus, ne miehet vain toimii tuolla tavalla! :DD
:DD Sun pitää alkaa lesboksi jos akan haluat! Karu totuus, ne miehet vain toimii tuolla tavalla! :DD
[/quote]
Vai että lesboksi...... onko se miesten tapa että on ontto, tyhjä ja paha olla? Ei ainakaan meillä, ja ihan mieheltä näyttää munat ja kaikki ihan paikallaan=D akaksi en moittis.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en aikoihin. Annan nukkua, tehä omiaan, vienyt lapsia pois ja nytkin lupauduin lähtemään lasten kanssa omille teille, sanoin että lähtee itse tuulettumaan ettei elämä ole pelkkää työtä ja perhettä!!!! Mutta ei, kun ei saa "AIKAISEKSI"
kuin mussa ei olis mitään vikaa=) se ei ole tarkoitus, mulla on paaaaaljon vikoja;) Mutta nyt ei vika ole minussa, kuulemma, siltikin olo on nyt sallainen että mies voi mikä päivä tahansa ilmoittaa että ei enää rakasta..... mitä mä sitten teen jos menetän kaikkeni? Pelkkä ajatuskin saa mut voimaan fyysisesti pahoin, ja ei, en ole ripustautuja, enkä kovin mustiskaan tai sellainen joka saa aina sen viimeisen sanan, mä taivun, ja väännyn mutta en katkea..... annan itseni täysillä mutta osaan väistyä ja antaa tilaa..... =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun miehes on todennäköisesti täynnä ahdistusta, ja mitä enemmän sinä yrität sen enemmän ahdistus miehen sisällä kasvaa.
En valitettavasti tiedä mitä sinä voit tehdä.
Oletko muuten varma ettei miehelläsi ole ketään toista? Oletko varma ettei se ole pettänyt?
mutta koskaan ei voi tietää, eikö=)
Mietin vain että missähän välissä ois kerinnyt? kun on aina kotona tai töissä(töissähän tietty kerkiäisi) mutta kyllä mä sen verran luotan mieheeni....
Periaatteessa, eihän sitä koskaan voi olla varma. Eihän sitä tiedä vaikka miehelläsi on nyt jokin kriisi eikä mikään tunnu miltään. Elämä kotona tuntuu merkitsettömältä tai muuten vain ei oikein nyt osaa arvostaa arkea. Ehkä miehesi ei ole vielä pettänyt. Ehkä sillä on joku huippu seksikäs työkaveri joka flirttailee miehelle ja mies salaa ajatuksissaan ajattelee kuinka helppoa ja huoletonta (villiä ja vapaata) elämä voisi sen kanssa olla? Ja sen takia alkanyt olemaan yht'äkkiä niin surkea kotona kun ei saa super seksikästä työkaveriaan mielestä. :P
Ei vais, ehkä pahinta mitä voisit nyt tehdä on se että alkaisit vetämään jotain mustasukkaisuus draamaa :DD
Mutta näitä tosiaan tulee, toivottavasti miehesi vain kestää sen että suhteessa voi tulla kausia ettei mikään tunnu miltään. Toivottavasti miehesi on niin viisas ettei mene pilaamaan omassa kurjuudessaan koko suhdetta. :/
Onko teillä muuten kuinka pieniä lapsia? Niin ja voiko olla että miehellä on jotain työstressejä? Niin tai onko teillä rahahuolia?
meillä on kaksi pientä lasta, 6 ja 2vuotiaat. En mä tiedä enää missä mennään, kai tää on otettava vaan päivä kerrallaan..... Mä en ole kovin mustasukkainen kyllä, osaan myöskin antaa anteeksi mutta en katsele jos mies alkaa hyppimään vieraissa ja kuvittelee etten tiedä/arvaa =)
On mullakin ollut kurjaa ja kauheeta ja tehnyt mieli vain häipyä, mutta en ole antanut sen viedä mukanaan ja täyttävän koko elämääni niillä tunteilla, mun pitää hoitaa lapset en mä voi vaipua itsesääliin, ehkä;)