Kotikoulu?

syynä oli se, että koulu ei häntä huolinut. Kyseessä on erityislapsi, josta lähikoulu halusi eroon ja siirrettäväksi erityiskouluun. Erityiskoulusta ei kuitenkaan järjestynyt paikkaa siihen hätään. Lapsi sai paniikkikohtauksia kun opettajatkin kiusasi joten otin kotiin. Saatiin kirjat lainaan ja vähän muutakin materiaalia koululta, mutta kyllä mä enimmäkseen tein ja hain ja ostin sitä materiaalia itse. Lapsi kävi koululla erityisopen valvonnassa tekemässä kokeet. Seuraavana syksynä lähikouluunkin kelvattiin jo ja open vaihtuessa kiusaaminen loppui.



Tieto- ja taitopuolen oppimisen kannalta se kevät oli kenties paras lukukausi, mitä lapsella on koskaan ollut. Jos pelkästään akateeminen menestys tai taitoaineiden kehittäminen olisi tähtäimenä, kannattaisi ehdottomasti ottaa lapset kotikouluun. Sosiaalinen puoli olikin sitten aika hankala, siinä suhteessa ei ollenkaan hyvä ratkaisu pitemmän päälle, mutta tuona keväänä se sosiaalinenkin puoli oli koulussa niin solmussa, että mitään menetettävää ei enää ollut.

Koulu on toisille oikea päivittäinen räkälä, jossa joutuu pakosta olemaan vuodesta toiseen.



Sitten pitää kyllä huomioida, että onko itsellä resursseja ja onko hyvä juttu, että mami tai papi opettaa. Kotiopettajatar saattaisi olla hyvä juttu, mutta sellaisia tuskin on. Siinä olisi hyvä uusi ammatti, joka sopisi monelle eläkeelle menneelle tai haluavalle vähän vanhemmalle opelle, joka haluaa pois kouluista. Mutta kuka maksaisi palkan? Voisiko tehdä koulutusvähennyksen kuten kotitalousvähennyksen?



t. Aineenope + luokanope