Takana vuosien lapsettomuus, nyt raskaana ja "väärään" aikaan...

Ap, sun ajatukset on TÄYSIN normaaleja ja tavallisia, eikä sun tarvitse kantaa niistä syyllisyyttä vain sen vuoksi että olet kärsinyt lapsettomuudesta. Sä olet nyt järkyttynyt ja shokissa ja jotkut haluaa tässä vaiheessa jopa puoliksi perua koko jutun, vaikka lapsi ois kuinka toivottu.Raskausaika on siksi niin pitkä että siinä ehtii kypsyä ja sopeutua äidiksi (ja isäksi) ja kaikki tunteet kannattaa käydä rehellisesti läpi.

Kaikki järjestyy. Otat työpaikan vastaan ja teet sen verran töitä kuin pystyt. Vuoden päästä tähän aikaan sun nykyiset ajatukset voi tuntuta ihan vieraan ihmisen ajatuksilta, koska lapsi on konkreettinen ja huomaat ettei hän ole este millekään tässä elämässä.

Onnea vauvasta, et sä onneksi ole ensimmäinen joka on työelämässä ja saa lapsen. ;)

eikä mulla edes ole samanlaista järkisyytä, kuin sulla. :))

Nuo tunteet on niin tuttuja tästä raskaudesta. Esikoinen tuli helposti, toista tehtiin mooooonta vuotta, hoidoillakin ilman tulosta, lopulta viiden vuoden päästä luomuna tärppäsi. Haaveiltiin kolmannesta heti perään, mutta ei kuulunut, joten olin valmistautunut töihin menoon ja asunto on neljälle täydellinen. Ja kappas, huomaankin olevani raskaana! Niin ihanaa ja niin kamalaa. Niin mahtavaa, mutta miksi juuri nyt?



Nyt viikkoja 35+ ja odotan vauvaa syntyväksi innolla. Odotuksen onneen en ehkä koskaan täysillä päässyt, koko raskauden olen pelännyt(ja menetän edelleen), että menetän vauvan, koska en alkuun ollet vain riemuissani.



Mutta älä sinä kerro vielä töissä, kaikkea voi oikeasti tapahtua ja jos ei tapahdu, niin onpahan sitten unelmatyöpaikka odottamassa vauva-ajan jälkeen. :))

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin! Ottaisin työn vastaan ja pitäisin raskauden salassa niin pitkään kuin mahdollista. Olen itse nyt raskausviikolla 16 ja kyllä tarkkasilmäiset alkaisivat nyt sen huomaamaan.

Ja uskon että kun asia joskus työnantajallekin tulee ilmi, niin kyllä sielläkin päässä asia ymmärretään :)

Tsemppiaä!

Miten edes kehtaat ajatella, että väärään aikaan?

Minäkin rakastan työtäni, ja harmitti jättää projektit toisille. Kolmannen kanssa raskauduin vahingossa kun juuri olin saanut pätevyyden ja vaki paikan, ja oli siinä vähän sellainen olo, että väärään aikaan. Lasta en tietenkään kadu, hän on ihana ihminen ja tavallaan nautin kotona olosta. Nyky yhteiskunnassa lapset ja työ ovat niin erillään, että niiden yhteensovittamisessa on paljonkin hankaluuksia. Siksi ristiriitaiset tunteet ovat ihan luonnollisia.



Onnea ap:lle, sekä töihin, että lapsesta! :)

Jotnkin se raskaus tulee aina väärään aikaan. Minäkin rakastan työtäni, ja harmitti jättää projektit toisille. Kolmannen kanssa raskauduin vahingossa kun juuri olin saanut pätevyyden ja vaki paikan, ja oli siinä vähän sellainen olo, että väärään aikaan. Lasta en tietenkään kadu, hän on ihana ihminen ja tavallaan nautin kotona olosta. Nyky yhteiskunnassa lapset ja työ ovat niin erillään, että niiden yhteensovittamisessa on paljonkin hankaluuksia. Siksi ristiriitaiset tunteet ovat ihan luonnollisia.

Onnea ap:lle, sekä töihin, että lapsesta! :)

Mulla on lapsettomuutta takana jo melkein vuosikymmen. Olen miettinyt tuota tilannetta. Mitä jos juuri noin kävisikin? Kun lapsettomuuden tilaan on tietyllä tavalla alistunut ja asian surrut, niin kuvaan astuva raskaus olisi vaikea käsitellä. Siinä saattaisi olla kriisi käsillä.

Sulla on (ainakin mun mielestä) oikeus olla huolissaan siitä miten se vaikuttaa työkuvioihin ja elämään yleensä. Niinhän ne asiat ihan tavallisia raskaana oleviakin huolettaa.

Samoin pelko lapsen menettämisestä on ainakin mun ystävien kokemusten perusteella aika tyypillistä. Ei usko, että Minuakin vihdoin kohtasi tuollainen onni. Pelkää, että jos innostuu, sen menettää. Menee vähän "pessimisti ei pety" -mentaliteetillä. Eräskin lapsettomuuden jälkeen raskaaksi tullut ystäväni ei voinut ostaa lapselle mitään ennen kuin vasta aivan raskauden lopussa, kun pelkäsi menettävänsä vauvan... Eikä ole ainoa.



Kuitenkin on muistettava, että töitä tulee ja menee, mutta lapsi tulee jäädäkseen. Sitä ei mikään työtarjous lyö laudalta ;)



Onnea raskauteen ja tulevaan äitiyteen. Yritä pysyä luottavaisena ja muista kuitenkin, että saat murehtia samoja asioita kuin muutkin raskaana olevat.

Vaikka nyt elämä tuntuu sekavalta ja vaikealta ja hirvittää kaikki asiat, niin sä olet mielettömän onnekas ihminen: raskauduit JA sait unelmatyöpaikan!!! Älä missään tapauksessa kerro raskaudesta vielä, sun ei tarvitse kertoa vielä pitkään aikaan. Onnea uuteen ja ihmeelliseen elämänvaiheeseen!

Lapset vai työkaverit 40 vuoden takaa?

jos vuoden työprojekti on maailman mielenkiintoisin ja tärkein juttu, niin keskeytykseen vaan!

Kyllähän se aina yhden lapsen voittaa!

niin eihän sulla edes ole perusteita sosiaalisin syin haettavaan aborttiin.

Pohdin lähinnä sitä, että kerronko heti raskaudesta ja siitä, etten voi keskittyä kyseiseen projektiin koko aikaa ja mahdollisesti menetän työn. Työ on kyllä vakituinen ja myöhemmin on sitten taas erilaisia projekteja.

ap

jos vuoden työprojekti on maailman mielenkiintoisin ja tärkein juttu, niin keskeytykseen vaan!

Kyllähän se aina yhden lapsen voittaa!

Jos et ole täyttänyt 40 vuotta, niin eihän sulla edes ole perusteita sosiaalisin syin haettavaan aborttiin.