Lue keskustelun säännöt.
Takana vuosien lapsettomuus, nyt raskaana ja "väärään" aikaan...
25.01.2011 |
Ollaan kärsitty lapsettomuudesta reilu 8v ja oltiin oikeastaan jo luovuttu toivosta saada lapsi/lapsia, vaikkei ehkäisy olekaan käytössä. Lapsettomuus on vaikea asia meille molemmille (tutkimuksissa on käyty eikä kummassakaan mitään vikaa), minulle erityisesti aluksi, koska haaveilin aina vähintään 4-5lapsesta. Nyt olisin ikionnellinen ja kiitollinen siitä yhdestäkin.
Lähes pari viikkoa sitten plussasin enkä oikeen vieläkään meinaa uskoa sitä todeksi, että todellakin olen raskaana. Toisena hetkenä taas pelkään keskenmenoa tai ettei vauva synny elävänä ym.
Tämä raskaus vaan osui todella väärään aikaan, vaikka ei tästä kyllä kannattaisi valittaa, pieni ihme kuitenkin, että olen raskaana.
Kävin vähän aikaa sitten unelmatyöpaikkani haastattelussa ja nyt sain tietää, että sain sen työpaikan. Olen toisaalta innoissani ja toisaalta en. Työ tulee sisältämään seuraavan vuoden aikana paljon matkustelua ja sen projektin parissa pitäisi olla loppuun asti enkä minä nyt sitten pysty olemaan.
Kommentit (33)
ja tavallisia, eikä sun tarvitse kantaa niistä syyllisyyttä vain sen vuoksi että olet kärsinyt lapsettomuudesta. Sä olet nyt järkyttynyt ja shokissa ja jotkut haluaa tässä vaiheessa jopa puoliksi perua koko jutun, vaikka lapsi ois kuinka toivottu.Raskausaika on siksi niin pitkä että siinä ehtii kypsyä ja sopeutua äidiksi (ja isäksi) ja kaikki tunteet kannattaa käydä rehellisesti läpi.
Kaikki järjestyy. Otat työpaikan vastaan ja teet sen verran töitä kuin pystyt. Vuoden päästä tähän aikaan sun nykyiset ajatukset voi tuntuta ihan vieraan ihmisen ajatuksilta, koska lapsi on konkreettinen ja huomaat ettei hän ole este millekään tässä elämässä.
Onnea vauvasta, et sä onneksi ole ensimmäinen joka on työelämässä ja saa lapsen. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaudesta ei tarvitse kertoa kuin (muistaakseni) 2 kk ennen äitiyslomalle jäämistä. Minä kyllä ottaisin vakituisen työn, jos mielenkiintoinen sellainen olisi tyrkyllä. Eli ei kannata "vaarantaa" työn saamista kertomalla heti (tosin on lain vastaista evätä joltain työpaikka raskauden takia) Se ketä hoitaa projektin loppuun ym. on työnantajan ongelma, eikä sinun kannata siitä stressata. Stressaaminen ei ole hyväksi vauvalle :) Olet siis työssä äitiyslomaasi asti, ja sitten jäät hyvillä mielin hoitamaan vauvaa.
vasta kun laki pakottaa, tai aloita ainakin työ ensin. projekteja tulee ja menee. ja sille lapselle on parempi että sulla on unelmatyöpaikka.
Allekirjoitan kaiken, mitä hän kirjoitti. Onnea AP:lle!
Mutta projekteja tulee uusia. Usko mua, ammattilainen paranee perhevapaalla (tarpeeksi lyhyellä). Nainen paranee johtajana.
Että ehkä sä saat uuden projektin joskus. Nyt kannattaa varmaan toivoa, että vauva pysyy matkassa - ei ole nimittäin itsestään selvää sekään, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus ei ole syy irtisanoa työsuhde, mutta jos haluaa pitää hyvät välit työnantajaan ja olla haittaamatta omaa myöhempää urakehitystään, kannattaa tulla itsekin vähän vastaan ja olla järjestämättä työnantajalle inhottavaa tilannetta kun enää ei ole riittävästi aikaa löytää sopivaa jatkajaa projektille.
Ymmärrän ap:n tuntemukset, itsekin olen käynyt läpi vähän samanlaisen kuvion - raskaus ja unelmatyö samaan aikaan. Mulla ei ollut sitä lapsettomuutta takana tosin.
Itse tein sen ratkaisun, että kerroin raskaudesta. Sain kuin sainkin työn silti, ja oli helpottavaa, kun ei tarvinnut salailla raskautta. Samalla sain työpaikalla umpirehellisen maineen, josta on ollut myöhemmin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten aloituksessani kirjoitin niin me olimme asennoituneet niin, ettei meille tule lapsia ja mm. siksi olenkin jo pitkään hakenut uutta työpaikkaa, koska nykyisessä ei muuta osata kun puhua p*skaa selän takana ja muutenkin ilmapiiri on aivan kamala. Viimeiset vuodet ollut töissä hammasta purren.
Käsität varmaan, että 8v on aika paljon pidempi aika kun puoli vuotta ja siinä todellakin ehtii pettymään niin monesti, että alkaa ajatella, ettei sitä lasta tulekaan, tämäkin oli enemmän itseni suojeluksi, koska ne pettymykset kuukausi kuukaudelta olivat niin vaikeita kestää.
Lapsi/raskaus ei missään nimessä jää tuon unelmatyöni varjoon ja abortti ei ole käynyt mielessänikään. Vaikka eihän vielä raskaus takaa, että saamme lapsen.
ap
että oletko Porvoosta, ap? Minä olin keskenmenon jälkeen "lapseton" puoli vuotta ja jo sinä aikana ehdin miettiä kaikki tulevaisuuden kauhukuvat loppuiän lapsettomuudesta. Mikään työpaikka ei olisi silloin voinut tulla haaveeni ja minun väliin. Ja kun lapsia on vuosien varrella siunaantunut kolme kappaletta, olen entistä enemmän sitä mieltä, että työpaikka on vain työpaikka. Nyt kun hoitovapaat on pidetty maksimissaan, olen taas töissä ja vapaa vaihtamaan työpaikkaa ja työtehtäviä tarvittaessa.
Olet täysin korvattavissa ja jos uusi paikkasi menee sivu suun raskautesi takia, anna mennä! Keskity elämssä olennaiseen. Naurat ajatuksillesi työn tärkeydestä vielä lapsesi synnyttyä.
jotka ei osaa kuvitellakaan, että ansiotyö voisi olla tärkeä ja tyydyttävä asia myös naiselle.
Mä ymmärrän sun ajatukset, koska itse olin pari vuotta sitten vähän samassa tilanteessa. Mulla tosin ei ollut noin pitkää lapsettomuustaustaa, vaan olin ollut monta vuotta pätkätyöläisenä ja mieheni kanssa olimme ajatelleet, että se pätkätyöläisyys riittäisi hetkeksi, joten voisi olla toisen lapsen aika. Ajoitimme yrityksen aloittamisen niin, että jos olisin tullut heti ensimmäisestä tai toisesta kierrosta raskaaksi, olisin voinut jäädä äitiyslomalle heti työsopimuksen loppuessa. Ensimmäinen lapsemme oli saanut alkunsa ehkäisystä huolimatta, joten ei tullut mieleenkään, ettei toinen tärppäisi heti. No, ei tärpännyt edes siihen mennessä, kun työsopimus loppui, joten minäpä jouduin takaisin työnhakuun. Meni jonkin aikaa, ettei kuulunut lasta eikä töitä, kunnes lopulta sainkin työtä - vieläpä juuri sen työn, jota haaveilinkin. Kun olin allekirjoittanut työsopimuksen ja töiden alkuun oli kuukausi, alkoi pahoinvointi, ja olinkin raskaana.
Tottakai oli ihanaa, että lopulta tärppäsikin, mutta kyllä minäkin mietin, että kyllä tuli väärään aikaan se plussa. En todellakaan edes harkinnut aborttia, mutta paljon tuli mietittyä sitä, missä vaiheessa työnantajalle pitäisi kertoa, heti vai myöhemmin. Päädyin siihen, että kerroin raskaudesta kun suurin keskenmenoriski alkoi olla ohi. Siinä vaiheessa mulla alkoi mahakin jo erottua, ja raskaudesta alettiin jo kyselemäänkin. Kerroin samalla myös taustat jokaiselle kysyjälle, koska yksi peloistani oli saada se leima, että hankkiudun raskaaksi heti työpaikan saatuani (mullakin tämä oli ja on se ensimmäinen vakituinen työ).
Minä en kuitenkaan jäänyt ihan täysin töistä pois edes äitiyslomalla, koska olin sen verran hyvässä kunnossa ja halusin tehdä töitä enkä kökkiä kotona. Minun äitiyspäivärahani maksettiin Kelasta, ja mun piti toimittaa Kelaan tiedot työtunneista sekä palkkakuitit. Täysin pois töistä olin vain kuukauden synnytyksen jälkeen, sen jälkeen palasin taas osa-aikaisesti mukaan. Keskimäärin tein n. 10-tuntista työviikkoa, sekä joitakin asioita hoidin kotoa käsin. Osallistuin yhteistyökokouksiin, soitin puheluita ja kirjoitin raportteja, kokouspöytäkirjoja, tiedoksiantoja ja sen sellaisia. Mieheni on yrittäjä, joka halusi ja pystyi järjestämään oman työaikansa siten, että mun ollessa työpaikalla hän oli kotona hoitamassa lapsiamme. Viime syksynä minä tein 30-tuntista työviikkoa ja mies oli koti-isänä, joka siinä ohella teki 10-tuntista työviikkoa, eli tavallaan vaihdoimme roolia. Tänä keväänä olemme ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että on päiviä, jolloin lapsemme joutuvat ihan oikeasti menemään hoitoon, koska sekä minun että miehen on oltava samaan aikaan töissä. Näitä päiviä on tammi-maaliskuun aikana kolme, ja lapsemme joutuvat menemään hoitoon 3-4 tunniksi niinä päivinä. Lapset ovat nyt 1v10kk ja 5v.
On siis olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin täysin kotiin jääminen tai täysillä töissä paahtaminen, niitä ei vaan aina tule sen enempää työnantajat kuin työntekijätkään ajatelleeksi. En tiedä, minkälaisesta projektista on kyse ap:n kohdalla, eli en voi ehdottomasti luvata, että mikään tällainen meillä toiminut järjestely onnistuisi hänen kohdallaan, mutta kannattaa miettiä, ja jutella pomon kanssa, ehdottaa jonkinlaista osa-aikais-järjestelyä, jos se ap:ta itseään kiinnostaisi. Meilläkin siis minä itse ehdotin tällaista järjestelyä, ja pomoni oli vain haltioissaan, kun en jäänytkään kokonaan pois töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Itselläni oli useampi vuosi lapsettomuutta takana (ja keskenmeno siinä välissä). Olin aloittanut ihanassa työpaikassa ja alle kuukauden päästä huomasin olevani raskaana.
On tosi piinaavaa, kun haluaa tehdä työnsä hyvin ja nauttii työstään. Mutta samalla täyttymässä on suuri toive lapsesta. On aivan normaalia miettiä koko kuviota, työn ja raskauden (ja myöhemmin lapsen) yhdistämistä.
Itse kerroin töissä n viikolla 12 ja sijaistani alettiin etsiä melko pian. Näin saimme hänet perehdytettyä hyvin. Jäin melko pitkälle hoitovapaalle ja nyt olen juuri palaamassa takaisin töihin. Motivoituneena ja tyytyväisenä ymmärtäväisestä työnantajasta.
Eli otat sen työpaikan, mutta kerro toki tilanteestasi heti kun se on mahdollista. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle!
halunnutkaan lasta jos ajattelet noin. Itse olin unelmatyöpaikassa ja mikään ei ollut ihanampaa kun vihdoin tulla raskaaksi ja saada lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin lapsettomuutta takana "vain" 4v ja kyllä minulla oli juuri samoja ajatuksia, vaikka todellakin olin halunnut lasta enemmän kuin mitään muuta koskaan.
halunnutkaan lasta jos ajattelet noin. Itse olin unelmatyöpaikassa ja mikään ei ollut ihanampaa kun vihdoin tulla raskaaksi ja saada lapsi.
saada unelmatyöpaikka ja raskaus samaan syssyyn. Mutta sitähän sinä et näköään voi käsittää.
halunnutkaan lasta jos ajattelet noin. Itse olin unelmatyöpaikassa ja mikään ei ollut ihanampaa kun vihdoin tulla raskaaksi ja saada lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurta asiaa samaan aikaan, ei ihme, että mietityttää. Koulutettuja naisia mietityttää aina työasiat, eikä se tarkoita sitä, että pitäisi perhettä vähempiarvoisena. Toki sitä pitää aina muistaa arvioida itse, ettei anna työn tulla määräävään asemaan. Mutta vastuullisessa, vaativassa työssä ei todellakaan voi olla asenteena että "kyllä se jotenki hoituu, ei sen väliä". Hoituuhan ne, mutta väkisellä niitä miettii. Mutta kuten itse parhaiten tiedät, raskaus ja syntyvä lapsi ovat nyt tärkeintä. Mutta työelämässä pidä naisena myös puolesi: kerrot kun kertomisen aika on, ja teet työsi vointisi ym. mukaan. Tsemppiä!
että tunnet hämmennystä ja olet sekaisin, etkä varmaan edes täysillä vielä usko, että raskaus on tottakaan.
Ota vain uusi työ vastaan, varsinkin jos et viihdy nykyisessä työpaikassasi. Ehdit vielä tehdä monta vuotta hyvää työtä uudelle työnantajalle, vaikka oletkin välillä äitiysloamlla.
Äitiyslomalla, ajattelepa sitä :-) Oikein paljon onnea tulevasta vauvasta! Onnea myös työtarjouksesta. Nauti molemmista. Mukavaa, että onni on nyt myötä monen vaikean vuoden jälkeen. Heitä turhat syyllisyydet pois mielestäsi ja anna elämän viedä.
TEkstisi voisi olla minun kynästäni muutama vuosi sitten. Olin ihan hajalla tilanteesta, ja jälkeenpäin harmittaa, että tuo työjuttu esti raskaudesta täysin siemauksin nauttimista.
Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin. Kerroin raskaudesta työsopimuksen allekirjoitustilanteessa, olin äitiyslomaan asti töissä, onneksi raskaus meni hyvin. Sitten 11kk kotona ja takaisin töihin. Nyt lapsi on jo 3v. ja toista ollaan taas yritetty jo vuosi... Ja uskomatonta mutta totta, nyt harmittaa, että olin tytön kanssa niin vähän aikaa kotona, jos se jääkin ainoaksi äitiyslomaksi. Mutta lapsen myötä itse todella tajusin, että kyllä se vaan on ykkönen ja työ on työtä :)
Tsemppiä!
Ja jos työsuhde on vakituinen niin eihän sinulla ole mitään hätää! Mielenkiintoisia projekteja tulee kyllä myöhemminkin!
niin eihän sulla edes ole perusteita sosiaalisin syin haettavaan aborttiin.
kyllä saa.
nimimerkki 3 keskeytystä, vai olikohan niitä neljä
vaan vasta aikaisintaan vkon 12 jalkeen. Viimeistaan se 2 kk ennen laskettua aikaa. Sitten sulle vaan hankitaan sijainen aitiysloman ajaksi ja jatkat mielenkiintoisia hommia kun palaat taas tyoelamaan.
Enta jos kerrotkin heti raskaudesta, tyonantaja ei haluakaa allekirjoittaa tyosopimusta ja sitten tuleekin vaikka keskenmeno? Olis aika kurjaa.
Miten edes kehtaat ajatella, että väärään aikaan?
Jaha, tottakai täytyy joka ketjuun saada tuo pakollinen miten kehtaat -pösilö.
Ap oli jo monen vuoden jälkeen luopunut toivosta saada lapsi ja suunnitteli tulevaisuuttaan sen oletuksen mukaan, ettei ole jälkikasvua hoidettavana ja sitten juuri kun näytti erinomaiselta - tottunut ajatukseen ettei lasta tule, hankkinut elämään muuta sisältöä ja tärkeitä asioita (juuri tuo unelmaduuni) ja sitten -tadaa- pamahtaa paksuksi ja pakka sekaisin.
Eli ihan ymmärrettävistä syistä voi todellakin sanoa että tavallaan väärään aikaan. Ja ei, nuo ihan inhmilliset ensijärkytystunteet eivät jätä lasta yhtään vähemmän rakastetuksi, jos sen päättää pitää.
Nyt vähän sitä järjenkäyttöä, kiitos.
että oletko Porvoosta, ap? Minä olin keskenmenon jälkeen "lapseton" puoli vuotta ja jo sinä aikana ehdin miettiä kaikki tulevaisuuden kauhukuvat loppuiän lapsettomuudesta. Mikään työpaikka ei olisi silloin voinut tulla haaveeni ja minun väliin. Ja kun lapsia on vuosien varrella siunaantunut kolme kappaletta, olen entistä enemmän sitä mieltä, että työpaikka on vain työpaikka. Nyt kun hoitovapaat on pidetty maksimissaan, olen taas töissä ja vapaa vaihtamaan työpaikkaa ja työtehtäviä tarvittaessa.
Olet täysin korvattavissa ja jos uusi paikkasi menee sivu suun raskautesi takia, anna mennä! Keskity elämssä olennaiseen. Naurat ajatuksillesi työn tärkeydestä vielä lapsesi synnyttyä.