Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni lapsi on vihamielinen
25.01.2011 |
Paras ystäväni on kuusivuotiaan tytön yh. Ystäväni asuu aika kaukana ja näemme vain n. kerran kahdessa- kolmessa kuukaudessa.
Ystäväni tyttö on aina ollut hyvin omivainen äidistään, ja myös hyvin määräileväinen. Joka kerta meillä käydessään tulisi äidin olla vain hänen kanssaan, jankuttaa ja jankuttaa, ja kun ei lopulta saa tahtoaan läpi alkaa itku ja huuto. Ei yleensä halua leikkiä kahden samanikäisen tyttöni kanssa, vaikka houkuttelevatkin leikkeihin mukaan. Meidän heillä vieraillessaan eivät tyttöni saisi leikkiä hänen tavaroillaan, emme saisi katsoa tv:tä, emme tehdä siis oikeastaan mitään. Jankuttaa vain äidilleen että milloin me lähdemme pois.
Ystäväni syöttää paljon karkkia ja suklaata pitääkseen tytön tyytyväisenä ja hiljaa ainakin jonkun aikaa. Ei koskaan rankaise (ainakaan meidän nähden) tyttöä esim. lähettämällä omaan huoneeseen. Itse asiassa näen tyttöä aina vain harvemmin sillä ystäväni on alkanut käymään meillä kylässä niinä viikonloppuina kun tyttö on isällään.
Viime viikonloppuna kävimme kyläilemässä pitkästä aikaa heillä ja tyttö mulkoili minua koko ajan hyvin vihamielisesti eikä kertaakaan vastannut mihinkään mitä kysyin (ei muutenkaan koskaan sano heippaa tullessa tai mennessä, eikä yleensäkään puhu kanssani mitään). Esikoulussa kuulemma tosi kiltti eikä sano kenellekään vastaan. Muista kavereista en tiedä, koska en ole halunnut kysyä ystävältäni että kuinka tyttö heihin suhtautuu.
Minun mielestäni tuo käytös on kaikkea muuta kuin normaalia, mutta en tiedä että miten uskaltaisin ottaa aisan puheeksi. Ystäväni oli kolmisen vuotta totaali-yh koska exänsä asui ulkomailla, mutta nyt n. vajaa vuosi sitten tytön isä asuu taas lähistöllä ja auttaa lastenhoidossa. Tuon kolmen vuoden ajan oli ystäväni masentunut ja lapsen hoito oli silloin hänelle erityisen rankkaa, ja antoi varmaankin kaiken periksi että sai vaan olla lapselta rauhassa.
Onko kenelläkään mielipiteitä tähän? Pakko oli avautua tänne koska näen että ystäväni kärsii tilanteesta ja häpeää tyttöään. En ole koskaan sanonut ystävälleni mitään pahaa tytöstä ja olen aina ollut ystävällinen tytölle (saamatta tosin mitään vastakaikua).
Kommentit (18)
kummempaa tehdä. Lapsen laiminlyönnistä ei kuitenkaan ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen sijaan en hetkeäkään usko, että äiti häpeää tytärtään, joka ilmeisesti käyttäytyy ihan hyvin kaikkialla siellä, missä hänet hyväksytään.
Minulla on paljon ystäviä ja kavereita, yh:ta ja perheellisiä, ja kaikkien kanssa, myös lasten, on meillä hyvät välit.
Tämä tyttö on ainut poikkeus.
En ole koskaan, koskaann, käyttäytynyt tyttöä kohtaan mitenkään erikoisesti.
ap
Minäkin mulkoilisin sinua, enkä ehkä edes vastaisi... Kyllä lapsi vaistoaa nuo sinun ajatuksesi, vaikka kuinka esittäisit hänelle ystävällistä.
mutta susta näkee ehkä useamman kilometrin päähän, että et pidä lapsesta etkä hyväksy häntä. Jos kuulet hänestä jotain hyvää, (esim että käyttäytyy kiltisti eskarissa) selität sen jotenkin pois. Oletat, että häntä hävetään. Kyllä lapsi sen näkee ja vaistoaa. Eikä kukaan, edes 6-vuotias lapsi halua olla missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka ajattelee hänestä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mustasukkaisuusdraamat läpi isän ja äitin kesken. Etkö muka muista, että itse olit pienenä mustasukkainen jos äiti ja isä vaikka pusuttelivat tai muuten kiehnäsivät. Minä muistan, ja uskallan tunnustaa, vaikka en tietenkään silloin osannut tunnettani nimetä. Harmittipahan vain. Muistan myös kavereissani saman ilmiön, kerran ollessani kaverin luona yökylässä siellä kehkeytyi kunnon draama kun vanhemmat erehtyi pusun vaihtamaan, minun kaveri veti kunnon hepulit.
Ystäväsi lapsi käy siis varmaan jotain samaa läpi. Kun sinä tulet kylään, äiti keskittyy vain sinuun, niin tokihan se on lapselle uhkaava tilanne. Kuusivuotias on vielä niin epäkypsä tunne-elämältään, että ilmaisee sen täysin avoimesti.
Mielestäni tunteet ovat sallittuja. Omakin lapseni on käyttäytynyt kuusivuotiaana samanoloisesti, ei tokikaan noin korostetusti. Siskoni sanoo, että aina kun hän juttelee puhelimessa (minun tai kenen muun kanssa tahansa), niin kaikki kolme alle kouluikäistä tulee äitin helmoihin huutamaan ja riitelemään ja kiinnittämään äitin huomiota puoleensa. Sama toistuu muissakin ystäväperheissä.
Vai eikö kukaan tunne ilmiötä "minä en saa edes puhelimessa rauhassa puhua"?
Samasta asiasta siis varmasti on kyse ystäväsi tyttärellä. Koska tapaatte niin harvoin, niin tyttö ei ole sinuun tutustunut ja sen vähän minkä ehtii tutustua, kerkee 2 - 3 kk aikana unohtaa. Näkee että äitinsä tykkää sinusta hirveästi, ja kuulee tietenkin sen äitinsä puheista jo etukäteen, niin johan toki lapsi kokee sen sitten uhkaksi.
Kyllä tilanne siitä tasoittuu. Kun lapsi kasvaa ja oppii hallitsemaan tunteitaan ja toisaalta myös ilmaisemaan niitä sanallisesti, tuollainen mielenosoitus lakkaa.
En usko että ystäväsi varsinaisesti häpeää tyttöään. Eipähän vain kehtaa pilata teidän keskeistä vuorovaikutusta sillä että alkaisi laittaa lasta ruotuun. Ymmärtää varmasti omaa lastaan ja on vain siinä välikädessä, kun pitäisi pystyä jakamaan oma huomionsa monelle taholle.
Lapsenlikkaansa ja isoäitiään pomputtaa ja komentelee minkä ehtii.Tiedän koska ovat itse maininneet asiasta (lapsenlikka ei halua hoitaa enää tyttöä tuon takia, koska ei saa mitään kuria).
Kavereista (siis jotka käyvät vaan kylässä) en tiedä koska ystäväni ei ole maininnut asiasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkaisin vielä, että kenties sinusta välittyy ystävällesi semmoinen tunnelma, että "paheksut" tilannetta - kuten kirjoituksesi perusteella teetkin - niin siitä tulee sitten se tunne että ystäväsi häpeää. Vaikka ei siis oikeasti häpeäkään. Korkeintaan ajattelee että oletkohan sinä sitä mieltä ettei hän osaa lainkaan kasvattaa lastaan. (Ja kun puhut rangaistusten puutteesta, niin saatathan jossain määrin niin ajatellakin. Kyllä aidot tunteet meidän naisten kesken aina osataan rivien välistä lukea.)
Luulen vain että täällä on jotain muutakin kuin normaalit mustasukkaisuudet, joita olen omien lasteni, sekä myös muiden ystävien ja sukulaislapsien kanssa kokenut.
Lapsi on todellakin vihamielien, siis ihan oikeasti näyttää vihansa ja halveksuntansa minua ja lapsiani kohtaan ihan avoimesti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsenlikkaansa ja isoäitiään pomputtaa ja komentelee minkä ehtii.
Eikö kaikki lapset pyri tuohon... Minulla tekee pahaa kattoa kun siskoni lapsi pompottaa mummuansa (äitiäni), mutta toisaalta minkäpä siskoni sille voi. Mummun itsensä on asetettava ne rajat, minkälaisen käytöksen lapsellensa hyväksyy. Varsinkin, kun äiti ei ole paikalla. Sama homma on lapsenlikalla. Hänenhän ne rajat on luotava. Lapset on mestareita lukemaan aikuisia.
Meidän lapsilla on eri rajat kotona kuin mummulassa =) Ei kotona saa sohvalla syödä/juoda mitään, mutta jos mummulassa puutun samaan asiaan niin saan napakan vastauksen että "tähän on mummun lupa!" Ei kait siinä, mummu on niin luvannut ja sillä mennään.
Lapsi on todellakin vihamielien, siis ihan oikeasti näyttää vihansa ja halveksuntansa minua ja lapsiani kohtaan ihan avoimesti. ap
Lasten on lupa ja velvollisuus näyttää tunteensa avoimesti. Ne ei vielä osaa teeskennellä.
Myös ujous piiloutuu vihamielisyyden taakse usein, minun kokemukseni mukaan.
Itsellänikin on ollut mököttäjä-lapsi tuttavapiirissä. On nyt 11, onhan tuo sosiaalistunut minuakin kohtaan =)
Eikä me aikuisetkaan tykätä kaikista ja kaikesta, ollaan vaan taitavampia peittämään reaktiomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen vain että täällä on jotain muutakin kuin normaalit mustasukkaisuudet, joita olen omien lasteni, sekä myös muiden ystävien ja sukulaislapsien kanssa kokenut. Lapsi on todellakin vihamielien, siis ihan oikeasti näyttää vihansa ja halveksuntansa minua ja lapsiani kohtaan ihan avoimesti. ap
Ehkä olet loukannut lasta jollain tavalla, tai omat lapsesi kiusaavat häntä. Joku syy siihen on, miksi hän ei sinusta pidä.
Mielestäni sait ihan hyviäkin vastauksia, mutta jos lapsi käyttäytyy noin, ei kaikki ole silloin lapsella hyvin.
Lapsi tarvitsee rajoja, sääntöjä, kieltoja ja ennenkaikkea, lapsi ei omista vanhempiaan. Myös vanhempien elämän on jatkuttava, ja sellaiseen käyttäytymiseen lapsikin kuuluu kasvattaa. Lapsi tulee kuitenkin opettaa siihen, että jos on vieraita kylässä, nämä otetaan ystävällisesti vastaan ja ymmärretään, miten silloin käyttäydytään.
Ujo lapsi ei uskalla vastata vieraille, tämän ymmärrän, mutta mustasukkainen lapsi ei halua vastata, koska jo 6-vuotias ymmärtää, että käyttäytymällä kielteisesti (sanoo äidilleen, että haluaa vieraat pois), vieraat lähtevät ja lapsi saa äidin vain itselleen.
Jo 6-vuotiaan tulee ymmärtää, että jos on vieraita kylässä, se ei tarkoita sitä, että äiti hylkäisi lapsen.
En tiedä voitko asiasta mainita lapsen äidille mitenkään, riippuu miten hyvissä väleissä olette. Mutta voit toki pyytäää omilta lapsiltasi, että auttaisivat sinua, ja koittaisivat saada lapsen leikkeihin, jotta pikkuhiljaa uskaltaisi irrottautua äidistä ja "luottaa" muihinkin, esimerkiksi lapsiin leikin merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi lapsi on vihamielinen juuri SINUA kohtaan. Ja ehkä katsoa peiliin.
eipä tuohon voi muuta sanoa.
Eikä varmasti paranna käytöstään vaan hullummaksi menee vuosi vuodelta.
En veisi lapsiani sinne lainkaan.
mutta sehän ei tietysti tällä palstalla ole mikään yllätys :).
Minustakaan lapsen käytös ei kuulosta enää normaalilta mustasukkaisuulta, varsinkin kun ikää on jo 6 vuotta.... Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jotain käsitystä kuinka kylässä ollaan, vaikka välillä kyllästyttäisikin ja sanoisi, että lähdetään kotiin tms. Ja tuo vihamielisyys kuulostaa oudolta, en ole koskaan kokenut suoraa vihamielisyyttä kenenkään lapsen taholta.
Huomiohakuisuudesta voin sanoa sen verran, että joillain YH-äitien tytöillä on meidänkin tuttavapiirissä mennyt aika lailla överiksi tuo huomion hakeminen äidiltä. En tiedä miten käyttäytyvät isäviikonloppuina, eli onko kyse vain hirmuisesta isän kaipuusta mikä ilmenee hurjan kovana huomiohakuisuutena noin yleisesti, vai mikä on.
Itselläni on tyttöjä, joten tiedän miten hurjan tärkeä isä on ja miten tärkeää se huomion saaminen isältä on.
vaan normaali reaktio siihen, että ap paheksuu sekä lasta että hänen äitiään eikä pysty peittämään sitä. Äiti näyttää alistuvan paheksuntaan, mutta lapsi ei onneksi alistu - sen sijaan hän hän vihaa aptä äitinsäkin puolesta tavallaan suojellakseen tätä.
Huomastiteko, että ap kertoi pitkästi siitä, miten ei pidä lapsesta, lapsi on ärsyttävä ja mulkoilee, eikä hän oikein sulata ystäväänsäkään kun tämä on yh ja masentunut ja väsynyt eikä selvästi ole hoitanut lastaan kunnolla. Itse hän on pidetty ja ihana ihminen. Kertaakaan hän ei koko ketjun aikana ole kysynyt esimerkiksi neuvoja siihen, mitä hän voisi asialle (millekään asialle, joita pitää ongelmana) tehdä tai auttaa. Hän vain paheksui.
Lapset huomaa sellaisen.
Alkuperäisen kirjoitus oli tuomitsevan sävyinen