Mikähän vialla kun koen hirvittävän raskaana ja vastenmielisenä lasteni kanssa olemisen?

oikein oodtan taas arkea kun olemme 8½h erossa päivittäin.

Älkää ymmärtäkö väärin, ovat ihani, suloisia, käyttäytyvätkin varsin hyvin, rakastan heitä, koulu sujuu kiitettävästi kummallakin mutta minä en vain jaksaisi tätä jatkuvaa lasten ehdoilla olemista, rutiineja kuten ruoanlaittoa, pyykkikoneen laulattamista, siivousta jnejnejne.

Meteliä, typeriä pieruhuumoreita jne.

Tulee hetkessä sellainen "puuuuuuuuh evvk olkaa nyt helvetissä jo hiljaa"-fiilis:´(