Anopin antamista lahjoista

Siis ihan aluksi: mulla on ihana anoppi. Varmaan eniten siksi, että asumme eri maissa ;) , mutta kyllä muutenkin. Hän ei ole koskaan tuppautunut elämäämme tai muutenkaan ollut stereotypioiden tyypillinen anoppi.



Mutta silti - tai siksi - mua harmittaa suunnattomasti hänen antamansa lahjat. Hän ostelee mulle aina valtavat määrät vaatteita ja (rihkama)koruja. Koruja en käytä ja hänen ostamansa vaatteet eivät juuri koskaan sovi päälleni. Tai jos istuvat, ovat ne muuten vain mielestäni rumia.



Olen kamala ihminen! Olen yrittänyt miehelle sanoa, että voisi ehdottaa appivanhemmille, ettemme hankkisi aikuisten kesken lahjoja. Ei mene perille. Itse en oikein uskalla ruveta asiaa ottamaan esille, sillä yhteinen kielemme anopin kanssa on mieheni äidinkieli, jota osaan kehnonlaisesti. Mutta mitä ihmettä teen kaikilla niillä epämieluisilla vaatteilla? Tuntuu pahalta nakata niitä kirpputorille, kun niihin on lahjan antaja upottanut vähiä rahojaan. Vielä pahemmalta tuntuu käyttää noita vaatteita, koska niissä oloni on huono. Säilytystilaa ei ole tärkeillekään tavaroille tarpeeksi, joten en viitsisi montaa pahvilaatikollista käyttämättömiä lahjojakaan säilöä. Voi kunpa nuokin rahat säästettäisiin vaikkapa lentolippuihin, jotta appivanhemmat pääsisivät useammin vierailulle tänne!



Mitä tekisit sijassani? Mua oikeasti harmittaa!