Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että liikunta ei kiinnosta? Tilitys.
22.01.2011 |
Olen harrastanut aiemmin paljon liikuntaa, kilpaillut kansainvälisellä tasolla.. paino on hiipinyt elämänmuutosten myötä ylöspäin. Ruokavalio on nyt ok, mutta se liikunta, kun EI nappaa!!! Miten saisin itseni innostettua salille, jumppaan, lenkille, ladulle?! Töissä on tällä hetkellä todella rankkaa, myös fyysisesti, samoin pienten lasten kanssa ns. vapaa-ajalla. Ja jos tulisi hetki, että voisin lähteä salille, valitsen mieluummin hiljaisuuden, lepoasennon ja jonkun leppoisan tv-sarjan :-/ Huono omatunto. Ja pirun laiska olo.
Kommentit (7)
ja vaatii hirmuisesti itsekuria. Sitten kun jää liikuntakoukkuun, niin kukaan ei saa pidettyä sinua poissa juoksupolulta tai salilta, mikä nyt sit onkaan se sun juttus.
Eli niskasta kiinni, väkisin liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa parin kuukauden ajan. Sit oot koukussa. Lupaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mikä olisi helpointa alkuun?
Mulla parhaiten koukuttaa juoksu. Se on helvetillistä aloittaa, jos ei oo koskaan juossu, mutta sitten kun se sujuu niin ilman ei voi elää!
Mulla on kyllä yksi ystävä, joka ei yrityksistä huolimatta saanut itseään juoksukoukkuun, joten kaikille se ei sovi.
Joka tapauksessa mielestäni ulkona liikkuminen tuo raikkaimman olon ja tämä olo on sen, jota haluaa lisää ja lisää.
mielestäni ulkona liikkuminen tuo raikkaimman olon ja tämä olo on sen, jota haluaa lisää ja lisää.
Juoksu minullekin parhaimman olon tuo, mutta silloin kun ei vaan huvita aloitan kevyemmin. Rauhallinen kävelylenkki rauhaisassa paikassa (metsä) yksin omassa rauhassa. Siitä saan sen rauhoittumisen sekä ulkoilman tuoman virkistyksen ja jossain vaiheessa kipinän liikkumiseen.
ja vaatii hirmuisesti itsekuria. Sitten kun jää liikuntakoukkuun, niin kukaan ei saa pidettyä sinua poissa juoksupolulta tai salilta, mikä nyt sit onkaan se sun juttus.
Eli niskasta kiinni, väkisin liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa parin kuukauden ajan. Sit oot koukussa. Lupaan.
melkein vuoden. Sitten piti jättää väliin kun sain jumpassa hajusteista pahan astmakohtauksen. Sen jälkeen sairastuin muuten. Siihen se taas jäi.
Yhtenä vuotena kävin ahkerasti sauvakävelemässä keväästä syksyyn. Sekin hiipui.
Jostain syystä minä en oikein saa sitä hyvänolontunnetta liikunnan jälkeen enkä ainakaan niin, että koukkuun jäisin. Teenkö jotain väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melkein vuoden. Sitten piti jättää väliin kun sain jumpassa hajusteista pahan astmakohtauksen. Sen jälkeen sairastuin muuten. Siihen se taas jäi.
Yhtenä vuotena kävin ahkerasti sauvakävelemässä keväästä syksyyn. Sekin hiipui.
Jostain syystä minä en oikein saa sitä hyvänolontunnetta liikunnan jälkeen enkä ainakaan niin, että koukkuun jäisin. Teenkö jotain väärin?
liikunnan täytyy olla melko raskasta, ennen kuin endorfiinihumala iskee. Siis vaikkapa ihan kunnon tunnin juoksulenkki yli 140 keskisykkeellä tai sit raskas jumppa (Combat tai Attack). Sauvakävely ei mulla riitä siihen, että hyvänolontunne olisi käsin kosketeltavissa. Mutta käyn silti sauvomassakin, koska se on hyvää peruskuntolenkkeilyä ja vetreyttää hartioita.
Olen itsekin paljon urheillut ja ollut huippukunnossa. Nyt viimeisen vuoden on motivaatio poistunut. Ei nappaa, ei sitten nappaa ei yhtään.
Olen ottanut asian niin että EN pakota itseäni. Rupea liikkumaan taas kun siltä tuntuu ja sillä aikaa kun ei tunnu, en liiku.
Aika aikaansa kutakin, elämäntilanne on nyt tämä.