Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vielä teiniäideistä...
21.01.2011 |
Itse olen saanut ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana, toisen 26-vuotiaana ja kolmannen 27-vuotiaana. Kaikki saman miehen kanssa ja edelleen ollaan yhdessä! Olemme molemmat koulumme käyneet (ammattikoulu, lukio sekä AMK) ja töissä käyviä (itse olen tällä hetkellä äitiyslomalla). Lapset ovat tasapainoisia, hyvinvoivia ja iloisia. Vanhin pärjää koulussa hyvin. Ikinä meidän ei ole tarvinnut sossun luukulta käydä rahaa pyytämässä vaan itse ollaan hoidettu raha-asiamme niin että ollaan pärjätty hyvin. Asutaan omakotitalossa (omassa!) on kaksi autoa, lapsilla riittää vaatteita (jotkut uusia, jotkut kirppareilta, jotkut sukulaisten vanhoja)...
En suoraan sanottuna ymmärrä tätä teiniäitien mollaamista täällä! Ei ketäään saa tuomita sen perusteella minkäikäisenä on lapsen SAANUT! Tiedän toki muutaman teiniäidin joka ei ole pärjännyt kovinkaan hyvin, mutta tiedän myös useamman "vanhemman" äidin jotka eivät ole pystyneet, syystä tai toisesta, täyttämään lastensa perustarpeita. Oli sitten saanut lapsensa alle 20 tai yli 40 tai jotain siltä väliltä, niin aina mahtuu mukaan niitä jotka eivät pysty antamaan lapselleen tarpeeksi rakkautta vaan omat asiat menevät lapsen edun edelle.
Joten eiköhän jo lopeteta tämä typerä teiniäitien mollaaminen ja kannustetaan jokaista äitiä (ja tietysti myös isää), ikään katsomatta, hyvään vanhemmuuteen!
Kommentit (56)
Ja jos tilastossa sanotaan esim. että 80% talouksista on TV, niin ei voida silloin sanoa että kaikissa talouksissa olisi TV:tä! Sitä tällä yleistämisellä on yritetty tässä hakea! Toiset ymmärtää, toiset ei!
Mutta suurimmalla osalla on. Sitähän tässä on yritetty koko ajan toitottaa. Yleistäminen tarkoittaa sitä, että asia koskee monia ihmisiä, mutta ei suinkaan kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vain taida löytyä sellaista tilastoa, mistä voisi varmuudella mitään sanoa.
Edelleen, mitä mielestäsi tilasto kertoo?
Eihän sillä tilastolla muuten mitään virkaa olekaan.
ja teinimamma, opiskele tilastolaskeijaksi, sitten voit itse tehdä kaikenlaisia käyriä ja keski-ikäisenä tulla tänne takaisin väittelemään
Täällä on näihin sun typeryyksiin vastaillut ainakin yksi mun (ap) lisäksi, että jos minua tarkotit niin kiitos mutta olen jo terveydenhoitajaksi opiskellut, enkä halua mitään tilastoja edes ruveta tekemään. Ja jos olet noin huolimattomasti alusta asti lukenut niin ikääkin on jo lähemmäs 30!
Mutta suurimmalla osalla on. Sitähän tässä on yritetty koko ajan toitottaa. Yleistäminen tarkoittaa sitä, että asia koskee monia ihmisiä, mutta ei suinkaan kaikkia.
Sitähän tässä on koko ajan yritetty toitottaa että ei tilastojen perusteella voi sanoa että KAIKKI teiniäidit ovat huonoja äitejä tai pärjäävät huonosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta suurimmalla osalla on. Sitähän tässä on yritetty koko ajan toitottaa. Yleistäminen tarkoittaa sitä, että asia koskee monia ihmisiä, mutta ei suinkaan kaikkia.
Sitähän tässä on koko ajan yritetty toitottaa että ei tilastojen perusteella voi sanoa että KAIKKI teiniäidit ovat huonoja äitejä tai pärjäävät huonosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei voi sanoa että kaikki vanhemmat äidit pärjäävät yms.
anna lapsesi adoptioon
Olen hyvin 10-vuotta pärjännyt niin miksi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastollisesti katsottuna teiniäidit pärjäävät vanhempia äitejä huonommin elämässään. Ihan kiva kuitenkin, että olet itse pärjännyt, mutta sehän nyt ei ole mitenkään yleistettävissä muihin.
Ainakaan tilastokeskuksen mukaan:http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/tyopaperit/T30-2007-VERKKO.pdf , sivu 31. ( Jos linkki ei toimi, tilastokeskuksen sivuilta aiheet => sosiaaliturva => lastensuojelu => tiedot: lastensuojelu => aiheeseen liittyvää: keitä ovat uudet lastensuojelun asiakkaat? )
"Lapsen asuinperheen vanhemmat ovat kaikenikäisiä; on sekä nuoria että vanhoja. Äideistä nuorin oli 16 v; teiniäitejä oli aineistossa vain kaksi. Äitien keski-ikä oli 36 vuotta. Eniten oli 41-vuotiaita (20) ja 26-vuotiaita (17) äitejä. Vanhin oli täyttänyt 56 vuotta."
Elämänlaadun määrittäminen noin yleisesti on toki hankalaa, mutta jos teiniäidit pärjäisivät kokonaisuudessaan varttuneempia äitejä huonommin elämässään, sen pitäisi kyllä jotenkin heijastua lastensuojeluun. Tilastollisesti teiniäidit pärjäävätkin huonosti maissa, joissa äideillä ei ole samanlaista taloudellista, sosiaalista/henkistä ( kys. maissa usein parisuhdetilanteesta riippuvaa ) ja työ/opiskelupaikan pysyvyyden turvaa kuin suomessa. Mikä osoittaa, ettei teiniäitiyden ongelmat ole iässä vaan ympäristössä - onhan lastenhankkiminen nuorella iällä biologisesti perusteltua ja omasta kokemuksesta, vauva- ja pikkulapsiaika helpompaa opiskelijana kuin työelämässä ( joustavuus ) .
opiskelu ja pikkuvauvan hoito, ei hyvä yhteys
sinä pärjäsit. älä tule jankkaamaan miten sen perusteella teiniäitiys on hyvä asia ja meidän tulisi nyt ruveta sitä naaprin lapsiparvelle suosittelemaan
Koko touhu haistaa vähän moraalittomalta. 2 viikon pituisen tuttavuuden perusteella aletaan isäksi ja äidiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen kerroin oman tarinani!
Ja ei kaikki ole tulleet teiniäideiksi muutaman viikon tuttavuuden perusteella.
opiskelu ja pikkuvauvan hoito, ei hyvä yhteys
sinä pärjäsit. älä tule jankkaamaan miten sen perusteella teiniäitiys on hyvä asia ja meidän tulisi nyt ruveta sitä naaprin lapsiparvelle suosittelemaanKoko touhu haistaa vähän moraalittomalta. 2 viikon pituisen tuttavuuden perusteella aletaan isäksi ja äidiksi
Vauva- ja taaperoaikana pystyin sekä hoitamaan lapsen kotona että opiskelemaan. Tällä alalla, kuten useimmilla, työ vaatii läsnäoloa, opiskelu taas joko kokonaan tai osittain mahdollista etänä. Rahaa en ehkä saanut kauheasti, mutta ihan riittävästi siihen nähden, mitä vauvanhoito järkevästi kuluttaen maksaa. Sen sijaan pystyin tarjoamaan sitä, mitä pieni ihminen todellisuudessa kaipaa. Ja nyt kun olen siirtymässä työelämään, kykenen vastaamaan hänen nykyisiin tarpeisiinsa parhaalla mahdollisella tavalla.
Tämän mahdollisti toki myös isä, joka ei suinkaan ollut mikään parin viikon tuttavuus. En siis ole ketjun aloittaja enkä myöskään teiniäiti sanan varsinaisessa merkityksessä - nuori opiskelija kuitenkin kun aloin odottamaan.
En myöskään aio tarjota tätä vaihtoehtoa kaikille sopivaksi saati sitten suositella ihan jokaiselle vastaantulijalle. Minusta tämä on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto nuorille, joilla on normaalia vastuuntuntoa ja aito halu perheenperustamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilla äideillä on suurempi kynnys pyytää apua ja toisaalta keneltäpä sitä pyytäisikään..? Jos tulee äidiksi ensimmäisen kerran vasta n.40 vuotiaana, omat vanhemmat ovat jo (YLEENSÄ) liian vanhoja auttamaan pienten lasten kanssa. Kaveritkin ovat usein samaa ikäluokkaa ja myös pienten lasten vanhempia, joten tuskin saa apua sieltäkään...
Sitten taas näiden "teiniäitien" vanhemmat, jotka vanhemmat ovat vielä itsekin nuoria, auttavat mielellään lastenlastensa hoidossa ja lastenhoitopulmissa, ainakin meillä. En nyt kuitenkaan itseäni ihan teiniäidiksi luokittelisi, esikoisen saadessani olin 23 ja kuopuksen sadessani 25 vuotias.
Tämäkin taas vain yleistystä... Ja kyllä, itselläni amk-tutkinto ja työpaikka, kunhan vain mammalomalta palailen takaisin :) Kuopus siis vasta 5 kuukautta.
Minä sain kanssa teininä lapseni.
Ja ennenkuin kirjoitan lisää kerron teille, että minulta tulee kirjoitusvirheitä varmasti : ) Älkää liittäkö sitä teiniäitiyteen, minulla sattuu olemaan kolme äidinkieltä joka on tehnyt sen, että yksikään kieli ei ole täysin vahva minulla.
Minulle lapsen saaminen oli helpotus, pääsin ns. vapauteen perheestäni ja sain tehdä omia päätöksiä. Sain asua kaksin lapseni kanssa. Yht'äkkiä minä olin äiti ja huoltaja enkä huollettava.
Elämä ilman koulutusta, yksinhuoltajana ja opiskelijana ei ollut helppoa. Minä menin joka aamu kouluun, siis äitiysloman jälkeen kun lapsi sai mennä päiväkotiin. Kävellen huh huh pitkän matkan. Koulun jälkeen usein ruokakauppan kautta tarhaan ja sitten kotiin. Leikkiä vähän ja yömyöhään opiskelua. Joskus pidin koulusta vapaata yhden päivän silloin tällöin ja kävin tekemässä esimerkiksi siivoustöitä, että sain vähän extra rahaa.
Pikkuhiljaa ystävät katosivat, kun en voinut käydä juhlissa enkä edes halunnut. Tai kävin kuukauden tai kahden välein joskus jossain esim. leffa tai syömässä, polttarijuhlat yms.
Eniten minua ahdistaa jälkeenpäin se syvä yksinäisyys jota koin ja miten turhamaista, ruma kauhea kaupungin asunto ja minulla oli hirveitä naapureita, juoppoja vanhuksia, jotka välillä tulivat häiritsemään.
No elämä meni eteenpäin, opiskelin, ajoin ajokortin, muutin kivempaan vuokra-asuntoon jne. olin ronkeli miesten suhteen enkä edes deittaillut ketään vaikka pyyntöjä tuli.
Sain opiskelut suoritettua, sain hyvän työpaikan, tapasin minulle täydellisen miehen. Elämä on nyt helppoa. Matearistisella puolellakin asiat on hyvin. Iso oma koti, kaksi autoa (uudet aina), matkustelua, hyvät tulot tai en tiedä mikä nyt on niin hyvä tulo mittapuiden mukaan. Meidän nettotulomme ovat
8000-15000€/kk vaihtelee sen mukaan mitä nostamme kun tarvitsemme. Ne ihmiset jotka sanoivat aikoinaan minulle, että minusta ei tule yhtään mitään ja lapseni otetaan huostaan heti syntymän jälkeen ovat edelleen yhtä kamalia. Mitään tukea ei tullut ikinä, pelkkää päivittelyä, että onko rahaa ruokaan ja kirpputorilta varmaan vaatteet ( no kyllä, sieltä tottakai silloin) Nyt nämä samat ihmiset haukkuvat kun rahaa on ja opiskelut suorittu! En ole elänyt päivääkään heitä varten, mutta silti mietin, mitä vielä pitää tehdä? Osaan olen katkaissut välit kokonaan, koska he veivät voimiani henkisellä puolella.
Mutta tähän pääsy oli kovaa työtä ja jaksoin sen silloin ajattelemalla, että portaat pitää kiivetä yksi kerrallaan ja periksi ei saa antaa vaikka matka tuntuisi miten pitkältä ja raskaalta. On pitänyt nöyrtyä ja vuodattaa väsymyksen kyyneleitä. Olen käynyt myös totaalisen uupumuksen läpi. En suosittele teiniäitiyttä kenellekkään, se on todella raskas tie kulkea. Minulla on aina ollut mielessä mitä haluan tehdä työkseni ja minkälaisen elintason haluan itselleni ja siinä minä pysyin. Olisin voinut myös antaa periksi ja olla vain kuin lahna ja missä olisin nyt?
Kadun sitä, että paljon aikaa meni lapselta, koska en halunnut jäädä yhteiskunnan elätiksi. Minä luin kun lapsi heilutti helistintä, minä luin kun lapsi opetteli ensiaskeleita, minä avasin television lapselle, että saan lukea. Minä nukuin lyhyitä yöunia, että sain lukea.
Mielummin opiskelut ja ura alkuun ensin, ehdottomasti. Minä en mainosta teiniäitiyttäni. Ilman lasta kaikki olisi samoin, mutta tie olisi vaan ollut helpompi. Toiselle taas, oli sitten (teini)äiti tai ei, niin se sosiaalitoimiston luukku kutsuu.
Minä en muuten koskaan viihtynyt toisten tapaamieni teiniäitien seurassa ja vain harva aikuinen äiti taas jutteli kanssani, mutta joidenkin kanssa muistan ihania syvällisiä keskusteluja, imin kaiken minkä irti sain silloin näistä aikuisista ura äideistä.
Kaikki on mahdollista, ikä sitä ei sanele, mutta ei myöskään äitiys.
Alue: Aihe vapaa
mee nukkumaan vaan.
ja teinimamma, opiskele tilastolaskeijaksi, sitten voit itse tehdä kaikenlaisia käyriä ja keski-ikäisenä tulla tänne takaisin väittelemään